Kommentti: Kristiina Mäkelä huusi tyhjyyteen – suomalainen yleisurheilu on ajautunut surkeaan jamaan

Julkaistu:

Kommentti
Pääosa suomalaisesta yleisurheiluväestäkin tuntuu katsovan, että peli on menetetty, kirjoittaa Marko Lempinen.
Se oli loikka, jollaiseen Kristiina Mäkelä ei ole yltänyt kertaakaan kolmiloikkaurallaan. Se oli loikka urheilukansan – jos ei nyt suureksi niin ainakin trendikkäästi semikovaksi – puheenaiheeksi.

Vieläkin hämmästyttää se rohkeus, jolla Mäkelä arvosteli muun muassa urheilijoiden niukkoja resursseja ja Suomen Urheiluliiton heikkoa tukea.

– SUL ei ole sellainen organisaatio, joka pystyy tuottamaan huippu-urheilijoista mitalisteja, Mäkelä tykitti FinnishNews-sivuston kolumnissaan.

– Johtohenkilöiden pitäisi välittää enemmän urheilijoista, joita heidän kuuluisi edustaa.

Kunnioitan. Allekirjoitankin.

Ongelma vain, että Mäkelä myöhästyi pahasti lankulla.

***

Se, että Mäkelän ulostulo on todennäköisesti suomalaisen yleisurheilukesän yksi suurimmista puheenaiheista vielä pitkään, kertoo oleellisen lajin nykytilasta Suomessa. Ei ole oikein muuta puhuttavaa.

Jos Mäkelä – tai kuka tahansa kärkitason yleisurheilija – olisi ajoittanut kritiikin kuluvan vuosikymmenen alkuun, se olisi voinut aloittaa lumipalloefektin, jonka voimalla ainakin radikaaleimmat epäkohdat olisivat olleet korjattavissa.

Nyt tuota vyöryä ei nähdä, koska pääosa suomalaisesta yleisurheiluväestäkin tuntuu katsovan, että peli on menetetty.

Vaikka SUL saisi johtoonsa ykköstason tekijät ja sitä kautta jäsenseuroihinsa lisää osaamista, radikaalien moottorivikojen korjaaminen kestäisi vuosikausia – eikä sekään välttämättä auttaisi.

Takavuosina suomalaisyleisurheilijoita katsottiin ylöspäin, mutta kansainvälisen menestyksen hiivuttua glooria on himmennyt kuin Jaakko Rytsölän Lamborghinista valot.

***

Ongelman ytimessä ovat vanhemmat, joiden huutoon yleisurheilu ei enää vastaa. He vievät lapsensa mieluummin pelaamaan jääkiekkoa tai jalkapalloa kuin tartanien äärelle.

Kun lajiin ei kanavoidu lahjakkuuksia, ei myöskään huipputekijöitä.

Ja kun ei tule menestystä, sponsoreita ei kiinnosta. Mäkelä parkuu niukoista resursseista mutta astuu yli siinä, että kyse olisi SUL:n myyntitaidoista. Ei ole. Tätä nykyä SUL:lla ei oikein ole enää mitään myytävää.

Niin kauan kuin yksilölajien – hiihtoa lukuun ottamatta – arvostus on Suomessa pelkkien mitalistien varassa, niin kauan SUL:n pomoillakaan ei ole muuta virkaa kuin pitää pystyssä kulissia, jonka mukaan maan yleisurheilu olisi tulevaisuudessa kaahaamassa uudestaan kansainväliselle huipulle.

Fiksuna naisena Mäkeläkin tietää tämän. Ulostulossa olikin uskoakseni kyse enemmän Mäkelän henkilökohtaisesta, sponsorien herättämiseksi tarkoitetusta taktisesta hätähuudosta kuin Suomen yleisurheilun pelastamisesta.

Se oli huuto tyhjyyteen.

Ja vielä...

Suomalaisia yleisurheilijoita vaivaa kummallinen epidemia. Useimmat eivät kilpaile kotimaassa tai ulkomailla kuin vasta optimaaliseen kuntoon päästyään – eivät, vaikka kilpailumatkat maksettaisiin. Mitä väliä sillä on, vaikka tulisi keskenkuntoisena heikko tulos? Eikö juuri kilpaileminen olisi parasta valmistautumista?

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt