Yleisurheilu

Ari Paunonen koki nuorena huippu-urheilun karun puolen – superlupausta lytättiin armottomasti: ”Olin aika jääräpää”

Julkaistu: , Päivitetty:

Yleisurheilu
Pyöreitä vuosia viikonloppuna juhlinut Ari Paunonen oppi ymmärtämään huippu-urheilun realiteetteja ja omaa tekemistään.
Ari Paunonen juoksi nuorena aikoja, joita sopii hämmästellä vieläkin.

Vuonna 1977 hän juoksi 1500 metriä 3.38,07, mailin 3.55,65 ja 3000 metriä 7.43,20. 19-vuotiaiden kaikkien aikojen listalla hän on yhä Euroopan paras 3000 metrillä – lähin uhkaaja on päässyt viiden sekunnin päähän! Maililla edellä on vain yksi, 1500 metrillä kolme eurooppalaista.

Ennätysten lisäksi kaappiin tuli kaksi perättäistä nuorten EM-kultaa 1500 metrillä.

Ei ihme, että odotukset nousivat pilviin Suomessa, jossa elettiin kestävyysjuoksun uutta kulta-aikaa V-tyylin (Väätäinen, Virén, Vasala) lumoissa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Odotin paljon itsekin, kun juoksu maittoi ja tulosta tuli, huiman kesän 1977 juossut Paunonen myöntää.


Sitten juoksu ei enää maittanutkaan. Tarkka aika on kesäkuu 1978, kun Paunonen huomasi, että harjoittelu ja kilpailut alkoivat tuntua raskailta. Koventunut harjoittelu vei nuoren miehen ylikuntoon, mutta merkkejä ei tunnistettu.

Elämässä tuli muitakin muutoksia: muutto kotoa, minkä lisäksi yhteistyö valmentajan kanssa rakoili.

– Olin aika jääräpää itsekin. En voi kaikesta ympäristöä syyttää, Paunonen sanoo.

Nuori urheilija sai osakseen armotonta kritiikkiä. Juuri kukaan lähipiirin ulkopuolelta ei miettinyt, miten juoksijaa voisi auttaa.

– On se aika kovaa, kun 20-vuotiaalle tullaan sanomaan, että urasi taitaa olla ohi. Ehkä nykyään ymmärretään paremmin urakehityksen kaari tällaisessa lajissa. Toivon niin nykyisten nuorten huippujen kannalta. Matka lahjakkaasta juniorista huipulle on pidempi kuin lapsesta lahjakkaaksi junioriksi, Paunonen tietää.

1970-luvulla tuloksia vaadittiin heti. Kun niitä ei tullut, tarjottiin Paunosellekin d:llä alkavaa lääkitystä.

– Minulla oli siihen selkeä kanta, en missään nimessä halunnut turvautua dopingiin.


Paunonen ei menettänyt uskoaan tulosten paranemiseen, vaikka vuoden 1977 taso pysyi tavoittamattomissa. Seuraavan kerran hän paranteli ennätyksiään vasta vuonna 1987, jolloin hän juoksi parhaat aikansa 5000 ja 10 000 metrillä.

– Kolme selvästi parasta vuottani olivat 1977, 1983 ja 1987. MM-vuonna 1983 olin fyysisesti yhtä hyvässä kunnossa kuin 1977, mutta en saanut ulosmitattua sitä radalla.

Uran ikimuistoisimpia kisoja miettiessään Paunonen nostaa esiin yllättäen 13-vuotiaana juostun 1000 metrin kisan.

– Olin juossut 12-vuotiaana 3.20 ja ottanut tavoitteekseni 3 minuutin alituksen. Ajat paranivat pitkin kesää, ja loppukesällä juoksin 2.52. Se oli yksi urani hohdokkaimpia ja kannustavimpia hetkiä.

Tuo muisto kuvaa hyvin Paunosen suhtautumista kilpauraansa. Kestävyysurheilusta tuli hänelle elämäntapa, joka voi palkita monella tavalla ja jonka arvoa ei lopulta mitata mitaleilla.

– Totta kai olin pettynyt siihen, että en saavuttanut unelmiani. Opin kuitenkin ymmärtämään huippu-urheilun realiteetit ja arvostamaan omaa tekemistäni, Paunonen sanoo.

– Olin rakastunut lajiin, eikä se rakkaus muuttunut mihinkään vastoinkäymisistä huolimatta. Ehkä se on yhdenlaista lajikulttuuria. Eivät oikeat jalkapallofanitkaan hylkää joukkuettaan, vaikka sillä menisi välillä huonosti.

Ovettin ja Coen kanssa kilpaa Otaniemeen

Paunonen voitti 19-vuotiaiden EM-kultaa 1500 metrillä Ateenassa vuonna 1975, 17-vuotiaana. Kisassa kolmanneksi tuli muuan Sebastian Coe, joka oli suomalaista puolitoista vuotta vanhempi.

Kaksikon kohtaamiset aktiiviuralla päättyivät 1–1, sillä Coe oli Paunosta nopeampi Euroopan cupin 800 metrillä Helsingissä vuonna 1977.

Kolmas, epävirallinen kohtaaminen käytiin samaisen Euroopan cupin jälkeen. Paunonen lähti jälkiverryttelynä hölkkäämään Tapio Kantasen kanssa Olympiastadionilta kohti majapaikkaa Espoon Otaniemeen.


Miehet pysäytettiin nimikirjoituksia varten kesken matkan, jolloin Coe ja Steve Ovett hölkkäsivät heidän ohitseen.

– Päätettiin Tapsan kanssa, että otetaanpa heidät kiinni, Paunonen kertaa.

Britit vilkaisivat taakseen ja alkoivatkin kiristää vauhtia.

– Niin teimme mekin. Lopussa menimme kaikki jo aikamoista ravia, Paunonen naureskelee.

Verryttelylenkin luonne oli muuttunut täysin.

– Lopputulos oli tasapeli, sillä Otaniemeen päästyämme ero oli sama kuin silloin kun lähdimme heidän peräänsä.

”Huippu-urheilu on yksilöiden varassa”

Paunonen kritisoi vuonna 2005 jo tuoreeltaan sitä, että Suomi otti järjestettäväkseen yleisurheilun MM-kilpailut. Urheiluliitossa oli hänen mielestään johtajia, jotka olivat ”innokkaita kättelemään mutta huonoja kuuntelemaan”. Komeat kulissit kiinnostivat enemmän kuin urheilun perustyö ja seurojen auttaminen.

– Suomen yleisurheilu on sen jälkeen mennyt alaspäin. Vuoden 2012 EM-kisat olivat kenties vielä karmeampi virhe. Kummatkaan kisat eivät vieneet lajia eteenpäin sen enempää taloudellisesti kuin toiminnallisestikaan.


Paunonen seuraa varsin skeptisenä Suomen huippu-urheilun tilaa.

– Huippu-urheiluyksiköitä on perustettu. Tilanne on kuitenkin se, että Suomeen ei saada lähitulevaisuudessa järjestelmää, joka auttaisi huippujen kehittymistä. Olemme yhä enemmän yksittäisten kylähullujen varassa.

Ikäluokat ovat pienempiä kuin ennen, mutta ennen kaikkea syynä on Paunosen mielestä se, että lasten pohjakunto on huonompi kuin ennen.

– Urheilun pahin vihollinen on viihdeteollisuus, joka vie sen ajan, joka ennen käytettiin liikuntaan.

Ari Paunonen

Syntynyt: 10.3.1958 Sulkavalla.

Saavutukset: Nuorten EM-kultaa 1500 metrillä 1975 ja 1977. Kalevan kisoissa 3 kultaa, 2 hopeaa, 4 pronssia. SM-halleissa 4 kultaa, 3 hopeaa, 1 pronssi.

Ennätykset: 800 m 1.47,74, 1500 m 3.38,07, maili 3.55,65 (SE), 3000 m 7.43,20 (19-v EE, SE), 5000 m 13.31,56, 10 000 m 28.25,16.

Ammatti: Juoksija-lehden palveluksessa vuodesta 1987 toimittajana ja päätoimittajana.

Perhe: Puoliso Aila Paunonen (o.s. Virkberg), moninkertainen keskimatkojen Suomen mestari. Neljä lasta, joista Venla (s. 1990) ja Aino (s. 1992) ovat SM-tasolla menestyneitä juoksijoita ja isänsä valmennettavia. Vilja Paunonen toimii hevosurheilun parissa ranskalaisen menestysvalmentajan Fabrice Souloyn tallissa Normandiassa, aiemmin Timo Nurmoksen tallissa Ruotsissa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt