Yleisurheilu

Dopingtestejä Suomessa veteraaniurheilijoille – miksi rahaa haaskataan täysin järjettömästi?

Julkaistu:

kolumni
Veteraanikisojen koukkupolvien dopingtestaaminen on pelkkää resurssien haaskaamista, kirjoittaa Pekka Holopainen.
Porin yleisurheilun kova kasvo, 7-ottelija Tiia Hautala käväisi äskettäin kotipuolensa urheilutoimittajien seminaarivieraana. Puhe liikkui dopingtestauksen ympärillä.

MM-kisoissa parhaimmillaan viidennen ja olympiakisoissa kahdeksannen sijan tuoneen huippu-uransa aikana Hautala antoi vähintään kymmeniä dopingnäytteitä Suomessa ja ulkomailla: kilpailuissa, harjoituksissa, leireillä.

Hautala, 45, yllätti kuulijansa kertomalla, miten palasi testauksen taikapiiriin veteraanina. Hautala voitti heinäkuussa Lohjalla veteraaniluokkansa pituushypyn SM-kultaa tuloksella 529. Suomen urheilun eettisen keskuksen Suekin testiryhmä oli paikalla, ja kouraan iskettiin testimääräys.

– Meni näyte purkkiin vanhasta muistista 12 vuoden tauon jälkeen, Hautala muisteli Fair Play -lehdessä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Keväällä 1998 Hautala hyppäsi 26-vuotiaana teräsnaisena ennätyksensä 652. Tarina ei kerro, joutuiko hän silloin testiin.

Avannepotilas

Aiheesta virinneeseen Twitter-keskusteluun osallistui kuulamies Conny Karlsson, aikanaan todella kova huippu-urheilija. Hän kertoi huvittuneena, että pääsi virtsaamaan purkkiin, kun meni yli 40-vuotiaana avannepotilaana työntämään veteraanikisoihin.

Oikealla huippu-urallaan Karlsson nousi dopingvalvonnan ansiosta kerran Kalevan kisoissa hopealta mestariksi ja kerran neljänneltä sijalta pronssille. Siinä oli testauksen fokus kohdillaan. Mutta mitähän pohti avanneikämies kaadellessaan virtsaansa tasapintaan A- ja B-näyteastioihin?

Antidopingsääntöihin aina vakavasti suhtautunut Hautala käytti Fair Playn mukaan kohteluaan Lohjalla esimerkkinä Suomen antidopingtyön korkeasta tasosta.

Toisaalta Hautalan ja muiden ”koukkupolvien”, siis veteraaniurheilijoiden, testirumbaa voi pitää myös täysin järjettömänä resurssien haaskaamisena.

Vuonna 2016 Suek teki suomalaisille urheilijoille yhteensä 2 774 dopingtestiä, ja antidopingtyöhön käytettiin noin 3 miljoonaa euroa. Suek salaa, moniko testi osui koukkupolviin. Jokainen oli liikaa ja väärin kohdennettu.

Testejä tehdään nykyään jo 30 ikävuodesta yli 100-vuotiaisiin ulottuvassa veteraanikirjossa pääasiassa kansallisissa kilpailuissa ja arvokilpailuissa, mutta myös harjoituksissa. Mahtaa 25-vuotiasta huippu-urheilijaa hymyilyttää, kun samalla kentällä raatavalle 70-vuotiaalle papparaiselle annetaan testimääräys.

Pelikirja

Opetus- ja kulttuuriministeriön veikkausvoittovaroista rahoittama Suek toteuttaa tietysti vain yhteiskunnan ja Suomen ratifioimien kansainvälisten sopimusten mukaista tehtäväänsä. Mutta jos pelikirja olisi kotoisin Pep Guardiolan kynästä, toiminta keskittyisi kohti kansallista tai kansainvälistä huippua ponnisteleviin nuoriin ja loppupäässä kansallisen ja kansainvälisen huipun saavuttaneisiin urheilijoihin.

Kun tämä vaihe urasta päättyy, samalla voisi kohtuuden ja ennen kaikkea järjen ja resurssien nimissä päättyä myös testaaminen.

Irvokkaimmillaan jo ikäsairastelevat, mutta yhä hampaat irvessä kilpaurheilevat joutuvat raahaamaan mukanaan erilaisia erivapaustodistuksia ja lääkärinlausuntoja voidakseen ilman dopingsanktioita nauttia asianmukaisen, antidopingsäännöstön kieltämän lääkityksensä.

Erittäin moni, ja varsinkin erittäin moni entinen huippu-urheilija, kyseenalaistaa vahvasti koko veteraanikilpaurheilun mielekkyyden. Sen testauksen mielekkyyden kyseenalaistaminen ei vaadi huippuatleetin taustaa.

Entä jos verenmaku suussa kilpailevat veteraanit sitten alkaisivat käyttää dopingia? Suoraan sanoen: siinäpä sitten käyttävät. Ainakin Havaijin Ironman-triathlonissa tehtyjen anonyymien kyselyiden mukaan osa veteraanikilpailijoista käyttääkin.

Ex-edustusnyrkkeilijä Pekka Viippo kärähti 2009 veteraanikuulantyöntäjänä. Käry tuli julki pian sen jälkeen, kun Usain Bolt oli juossut 100 metrin ME:n 9,58:

– Satanen juostaan pian 8 sekuntiin, ja testaajilla on aikaa laukata keräämässä kusta vanhalta äijältä, Viippo muotoili.

Ja vielä...

Mäkilegenda Esko ”Piki” Raution­aho kertoo Kiveen hakatut -kirjassa tehneensä parhaansa mäkitradition jatkumiseksi myös Suomen ulkopuolella. Rautionahon mukaan yksi hänen 8 lapsestaan ”on kaiketi hypännyt Jugoslavian maajoukkueessa”. Illanvietto Planicassa meni ns. pitkäksi.