DDR:n yleisurheiluhirmun ura loppui jo 23-vuotiaana – väittää, että valtion painostus pilasi hänen terveytensä

Julkaistu:

Yleisurheilu
Uwe Hohn kyllästyi valtion kontrolliin Kiinassa ja siirtyi valmentamaan Intiaan.
Itäsaksalainen Uwe Hohn muistetaan edelleen miehenä, joka on kilpailuissa heittänyt keihästä ainoana maailmassa yli 100 metriä.

Maailmanennätys, 104,80, syntyi vanhanmallisella keihäällä heinäkuussa 1984. Kaksi vuotta myöhemmin keihäsmallia muutettiin, ja kaaret jäivät yleisesti lyhyemmiksi.

Katso ME-heitto tästä linkistä.

Nykyään Intiassa keihäsvalmentajana työskentelevä Hohn kertoo Indian Expressin laajassa haastattelussa yhdestä uransa suurimmista pettymyksistä.

Los Angelesin olympialaiset pidettiin vain kaksi viikkoa Hohnin hirmuheiton jälkeen. Kulta olisi ollut helposti otettavissa – jos vain Hohn olisi päässyt kisoihin. Rautaesirippu laskeutui olympiaunelman päälle.

Saksan demokraattinen tasavalta (DDR) boikotoi kisoja.

– Olin hyvässä kunnossa ja keskittynyt. Odotin olympialaisia kovasti, mutta hallitus päätti boikotoida niitä. Olin todella pettynyt ja puhuin hallituksen päätöstä vastaan. Minua varoitettiin, sillä meillä ei ollut vapautta puhua suoraan, hän muistelee.

Olympiakullan vei lopulta Suomen Arto Härkönen, jonka voittoheitto kantoi 86,76.


Hohnin ura päättyi, kun sadan kilon tempausraudat putosivat hänen selkäänsä vuonna 1986 harjoitusleirillä Kuubassa. Kaksi Itä-Saksassa tehtyä leikkausta eivät auttaneet, ja ura oli ohi 23-vuotiaana.

Hohn myönsi IS:n haastattelussa 1994, että oli hyvin katkera. Maailmankuulu länsiberliiniläinen Charite-sairaala tarjosi hänelle mahdollisuutta huippukirurgien hoitoon, mutta urheilija ei saanut maastapoistumislupaa toiselta puolelta Berliinin muuria, ilmeisesti poliittisista arvovaltasyistä.

Hohn uskoo, että hän olisi voinut kuntoutua, jos DDR:n valtion edustajat eivät olisi painostaneet häntä osallistumaan EM-kisoihin.

– He eivät halunneet menettää kultamitalia. Selkävammani ei ollut niin paha juttu, mutta siitä tuli sellainen, kun minun piti kiirehtiä kuntoutumisessa päästäkseni kisoihin.


Valtion kontrolli oli tiukkaa aina Saksojen yhdistymiseen asti. Huippu-urheilijat eivät saaneet olla missään tekemisissä länsisaksalaisten kanssa. Edes perheenjäsenen sairastuminen ei höllentänyt sääntöä.

Hohnin täti matkusti Länsi-Saksasta tukemaan sisartaan, Hohnin äitiä, kun perheen isä oli kuolemassa syöpään.

– Olin kotona sinä viikonloppuna ja kerroin ensimmäiseksi maanantaiaamuna, että meillä oli vieras Länsi-Saksasta. Sain varoituksen, mutta siinä olisi voinut käydä pahemminkin. Minut olisi voitu erottaa kokonaan.

Itä-Saksan dopingjärjestelmä on kuuluisa, ja myös Hohn näki siitä merkkejä uransa aikana.

– Olin nuori mutta pidin silmäni auki. Uskon, että monet urheilijat käyttivät dopingia, mutta niin tapahtui myös Länsi-Saksassa, USA:ssa ja Venäjällä – aina Sotshiin asti. Minullekin tarjottiin aineita, mutta en ottanut niitä. Kun heitin yli 100 metriä, ehkä tajuttiin, että en tarvitse dopingaineita.


Valtion kontrolliin Hohn törmäsi myös Kiinassa, jossa hän toimi keihäsvalmentajana vuosina 2013–16. Hänelle sanottiin Kiinassa, että hän voisi valita, keitä naisista hän haluaisi valmentaa.

– Urheilijat pakotettiin työskentelemään kanssani, vaikka he eivät itse sitä halunneet. Heillä ei ollut motivaatiota, mutta liitto pakotti heidät, aivan kuten tapahtui Itä-Saksassa, Hohn kertoo.

Se oli yksi syy, miksi hän siirtyi valmentamaan Intiaan. Hän työskentelee nyt Intian kansallisessa urheiluinstituutissa, jossa hän valmentaa tusinaa urheilijaa. Lontoon MM-kisojen finalisti Davinder Singh Kang kuvailee Hohnia ”keihäänheittäjien jumalaksi”.


Kaikki eivät kuitenkaan ole aivan samoilla linjoilla. Intian lahjakkain keihäänheittäjä, vuoden 2016 nuorten maailmanmestari Neeraj Chopra harjoittelee Saksassa Werner Danielsin johdolla.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt