Itsenäiseksi rimpuilevan Katalonian pitkä yhteinen urheiluhistoria Suomen kanssa - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Itsenäiseksi rimpuilevan Katalonian pitkä yhteinen urheiluhistoria Suomen kanssa

Juha Kanerva käsittelee kolumnissaan Katalonian ja Suomen urheiluhistoriaa.

Julkaistu: 14.10.2017 8:25

Moni henkilö yhdistää Suomea ja Kataloniaa urheilun saralla, kirjoittaa Juha Kanerva.

Itsenäisyyttä kohti rimpuilevalla Katalonian itsehallintoalueella ja suomalaisella urheilulla on yllättävän tiivis yhteinen historia. Barcelonassa järjestettiin vuonna 1930 maailmannäyttely, jonka yhteydessä järjestettiin kansainväliset yleisurheilukilpailut. Järjestelytoimikunta kutsui 1929 Lauri ”Tahko” Pihkalan valvomaan stadionin suorituspaikkojen rakentamista.

Vuonna 1992 samalla Montjuicin kukkulalla sijaitsevalla stadionilla kilpailtiin olympiakisojen yleisurheilussa. Sitä ennen Katalonian oli vallannut Olli Virho (1914–72). Hän oli alun perin nimeltään Yrjö Olavi Wittenberg, mutta myöhemmin perhe suomensi nimensä.

Virho kilpaili 1930-luvulla 10-ottelussa, uimahypyissä, pujottelussa, voimistelussa ja palloilulajeissa. Ja kun mies ei ollut missään huipputasoa, hän ryhtyi valmentajaksi. Aineksia olisi ollut myös näyttelijän ammattiin. Rolf Haikkolan mukaan Virho oli loistava matkimaan suojattiensa juoksutekniikkaa. Kun juoksusta näytti puuttuvan rentous, Virho huusi ”saatanan koukkupolvi”.

***

Kovimmat valmentajanäyttönsä Virho antoi Porissa, jossa hän toimi Rosenlewin tehtaan sosiaalipäällikkönä ja pyöritti RU-38:n juoksutallia 1950-luvun alussa. Vuorineuvos Sven-Erik Rosenlewin suojeluksessa Virho pystyi hankkimaan tehtaan palkkalistoille kovia nimiä, ja juoksutallin tähtiin kuului Haikkolan ohella kaksinkertainen olympiakävijä Ilmari Taipale.

Valmentamisen lisäksi Virho haistoi myös rahan. Hänen suojattinsa kilpailivat ahkerasti ja keräsivät mukavasti lisäansioita. Kesällä 1953 Virho järjesteli omiensa lisäksi 3-loikan olympiavoittajan Adhemar Ferreira da Silvan kilpailumatkoja Suomessa.

Kaikkialla asiaa ei katsottu hyvällä, kirjoittaa Jussi Koivuniemi tuoreessa Voimamies-kirjassaan. Virhoa syytettiin taloudellisista epäselvyyksistä ja amatöörisääntöjen rikkomisesta. Vaikka Virhoa ei tuomittu mistään, hän joutui lähtemään tehtaan palveluksesta. ”Satakunta ja Pori ovat sellaisia paikkoja, että parhaiten täällä viihtyy kateus ja keuhkotauti”, Virho vuodatti tuntojaan SUL:n valmennuspomolle Armas Valsteelle.

***

Työttömäksi Virho ei jäänyt, sillä Katalonian urheiluasioista vastannut Juan Antonio Samaranch (KOK:n puheenjohtaja 1980–2001) kutsui suomalaisen valmentamaan sikäläisiä juoksijoita. Barcelonan oli määrä isännöidä Välimeren alueen kisoja 1955, ja Samaranch halusi omien poikien pärjäävän kotitantereella.

Virho nostikin juoksijoiden tasoa, vaikka aivan suomalaisravureiden tasolle ei noustu. Tomás Barris kellotti Turun hiilimurskalla 1 500 metriä 3.41,7 vuonna 1958 ja oli mukana Rooman olympiakisoissa kaksi vuotta myöhemmin.

Palattuaan Suomeen Virho asettui lopulta Turkuun, jossa hän toimi Juhana Herttuan yhteiskoulun liikunnanopettajana vuodesta 1960 lähtien. Hän opetti Juuso Wahlstenin harjoittelemaan ammattimaisesti. Wahlsten vei ilosanomaa eteenpäin seuraaville sukupolville, ja yhä edelleen Aurajoen rannoilla käytetään Virhon oppeja – soveltuvin osin.

Ja vielä...

RU-38:n suurin hetki osui vuoteen 1967, jolloin seuran jääkiekkojoukkue näkyi englantilaisessa agenttielokuvassa Miljardin dollarin aivot. Michael Cainen tähdittämässä elokuvassa nähdään välähdys RU-38 ja Karhu-Kissojen välisestä ottelusta Helsingin jäähallissa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?