Keskiviikkona tulee kuluneeksi tasan 30 vuotta siitä, kun Seppo Räty voitti Roomassa keihäänheiton maailmanmestaruuden. Se oli ensimmäinen suomalaisten miesyleisurheilijoiden voittama MM-kulta.
Vuodet ja vuosikymmenet ovat vierineet, mutta tietyt asiat eivät muutu. Yksi niistä on Rädyn omintakeinen ja värikäs tyyli muistella menneitä – tai ylipäätään puhua asioista.
– Onko siitä (voitosta) muka jo niin helvetin kauan? Räty ihmetteli.
MM-finaalissa suosikkeja olivat aiemmin kesällä ME-tuloksen heittänyt Tshekin Jan Zelezny ja kovassa vireessä ollut Neuvostoliiton Viktor Jevsjukov.
Rädyn vire oli arvoitus, sillä hänen edelliskesänä leikattu kyynärpäänsä oli hieman vihoitellut, samoin kummankin jalan nivelsiteet. Tohmajärven jätin avausheitto menikin kirjaimellisesti pyllylleen.
– Piti ottaa tuntumaa alustaan, Räty letkautti nyt.
Vastustajalta ovela temppu
Kisa huipentui kahdelle viimeiselle kierrokselle.
Viidennen kierroksen aikana Rooman hulppealla stadionilla tapahtui kuitenkin ensin jotain mullistavaa: Kanadan Ben Johnson pesi USA:n supertähden Carl Lewisin satasen finaalissa ja kellotti uudeksi ME:ksi 9,83. Se kiinnitti keihäsmiestenkin huomion.
– Muistan, kuinka Jevsjukov yritti päästä ihoni alle tulemalla heti Johnsonin juoksun jälkeen luokseni ja alkamalla hehkuttaa tämän juoksemaa ME:tä. Kun mie rupesin tuijottamaan tulostaulua, veijari kiiruhti äkkiä heittämään ja kiskaisi itsensä kärkeen, Räty muisteli.
– Arvasin heti, mitä se yritti. Yritti tietysti päästä siis ihoni alle. Se kiero vesseli ei unohdu, ei vieläkään!
Tohmajärven jätti ratkaisin kisan voiton viimeisellä kierroksella, kiskaisemalla runsaan metrin neuvostoliittolaista pitemmälle: 83,54.
– Päätin maksaa potut pottuina, Räty summasi.
Voitto oli Tohmajärven jätille monessa mielessä tärkeä. Se toi arvostusta ja itseluottamusta, alkuun kaiketi liikaakin.
– Pakkohan se on jo myöntää, että voiton myötä kuvittelin hetken osaavani kaiken paremmin kuin muut, hän painotti.
Asia on pihvi?
Urallaan (päättyi 1997) yhteensä kuusi arvokisamitalia saavuttanut keihäslegenda on pysynyt parrasvaloissa näihin päiviin asti.
Rädyn karismaattinen persoona on kiehtonut kansaa, ja monista hänen sutkautuksistaan on tullut kuolemattomia. Merkkipäiväänsäkin Tohmajärven jätti juhlii odotetun omintakeisesti.
– Ajattelin halkoja hakata. Kun kerta merkkipäivä on, niin jos motillisen niitä isompia runttaisi, Räty kertoo.
– Ja jos oikein lämmin päivä sattuu, tiedä vaikka paistaisin pihvit itselleni ja pojalleni.