Tasan 27 vuotta sitten Päivi Alafrantti pelasti Suomen yleisurheilu- ja keihäsmaineen Splitin EM-kisoissa.
Läheltä tosin piti, että koko loppukilpailu olisi jäänyt Alafrantilta väliin. Hän astui yli ensimmäisen karsintaheittonsa, ja kaksi muuta liputettiin mitättömiksi. Alafrantti lähti stadionilta uskoen jääneensä ilman tulosta.
Suomi teki kuitenkin protestin, joka meni läpi. Videoista selvisi, että yksi Alafrantin heitoista oli tullut alas hyväksyttävästi kärki edellä. Sitä, miten pitkä heitto oli, ei saatu enää selville. Videolta kuitenkin näki, että heitto oli riittävän pitkä finaalipaikkaan, ja Alafrantti otettiin loppukilpailuun ylimääräisenä heittäjänä.
Päivi Alafrantti poistui karsinnan jälkeen stadiniolta pettyneenä.
Loppukilpailussa Alafrantti heitti hyvän ja tuloksellisesti nousevan sarjan: 61,72 - 62,26 - 61,94 - 63,62... Viidennellä kierroksella pamahti jättipotti. Alafrantti tempaisi ennätyksensä. Karjaisu oli hurja, ja heitolle kertyi mittaa 67,68. Alafrantin aiempi ennätys (65,24) koheni lähes kahdella ja puolella metrillä.
Kun edes itäsaksalaistrio Karen Forkel– Petra Felke–Silke Renk ei pystynyt vastaamaan, Alafrantista tuli Euroopan mestari. Mitali oli Suomen ainut Splitin kisoissa.
Mestaruusheitto jäi Alafrantin koko uran parhaaksi. Seuraavalla kaudella hän pääsi siitä noin 1,5 metrin päähän, mutta sitten olkapäävaivat alkoivat viedä tehoja. Vuoden 1992 jälkeen Alafrantti ei enää ylittänyt 65 metriä.
Kolme vuotta myöhemmin ura loppui siihen, kun ”olkapää lasahti lopullisesti”.
Kuuden pallon heittäjä
Alafrantti kuvaili Pasi Reinin Kaaret ja tarinat -kirjassa itseään kuuden pallon tyypiksi. Hänellä oli keihäänheiton ”seitsemästä lottopallosta” kuusi: intohimoa, lajiälyä, kehon mittasuhteita, harjoituksen sietokykyä, ympäristötekijöitä ja onnea.
Häneltä kuitenkin puuttui lahjakkuusominaisuus, jota hän itse kutsui neandertal-geeniksi. Alafrantti ei omasta mielestään täysin ymmärtänyt tai pystynyt sisäistämään mekaniikan lakeja, joilla huippuheittäjät tekivät itsestään täydellisiä ihmislinkoja.
– Superhyvällä keihäänheittäjällä pitää olla tietynlainen kiihdytysymmärrys, että kroppa tajuaa liikkeen virtauksen. Kyse on ylinopean liikkeen ymmärryksestä ja hallinnasta, Alafrantti avasi kirjassa.
Tätä Alafrantti piti syynä siihen, että hänestä ei koskaan tullut maailmanmestaria tai olympiavoittajaa. Splitissä kuusi oikeinkin riitti kuitenkin täysosumaan.
Nykyään Alafrantti työskentelee Rovaniemellä fysioterapeuttina. Olkapää sallii työnteon, mutta keihästä sillä ei enää heitetä.