IS listasi suomalaisten venymiset yleisurheilussa 2000-luvulla – kaksi selvästi ylitse muiden

Julkaistu:

yleisurheilu
Ilta-Sanomat selvitti tilastolliset taustat suomalaisten MM- ja olympiamitaleiden taustalta. Kuka venyi ja miten paljon?

Sydney 2000

Arsi Harju, kuula (1.)

Ennen olympialaisia Harju oli maailmantilastossa hädin tuskin kymmenen parhaan joukossa tuloksella 20,84. Matkaa Adam Nelsonin kauden kärkitulokseen (22,12) oli melkein puolitoista metriä. Harju osoitti kuntonsa jo karsinnassa, jossa hän työnsi ennätyksensä 21,39. Loppukilpailussa kuula lensi melkein yhtä pitkälle (21,29), mikä riitti Suomen yleisurheilun viimeisimpään olympiavoittoon.

Kokonaisuutena Harjun suoritus Sydneyssä oli 2000-luvun kovimpia suomalaisvenymisiä. Hän paransi Sydneyssä kauden parastaan 65 senttiä ja jätti taakseen kuusi työntäjää, jotka olivat ennen kisoja hänen edellään. (Lisäksi kolme yhdysvaltalaista jäi "kotiin" maakiintiön vuoksi.)

Edmonton 2001

Aki Parviainen, keihäs (2.)

Parviainen lähti keihäskisaan hienoisena ennakkosuosikkina, olihan hän hallitseva maailmanmestari ja heittänyt kauden kärkituloksen. Toisaalta Jan Zelezny oli voittanut edellisenä kesänä olympiakultaa, ja tshekin viiden parhaan kisan keskiarvo oli ennen Edmontonia Parviaista kovempi (89,62 vs. 88,52). Loppukilpailusta tuli huikea taistelu. MM-kisahistorian kovimmassa keihäsfinaalissa mitaliin vaadittiin tulos 89,95. Parviainen heitti hirmutuloksen 91,31 jääden vain metrin verran kauden parhaastaan, Zelezny puolestaan heitti kauden parhaansa ja uuden kisaennätyksen 92,80. Kumpikin heitti kolmisen metriä kauden viiden parhaan kisansa keskiarvon yläpuolella.

Arsi Harju, kuula (3.)

Harju lähti MM-kisoihin hieman paremmista tilastoasetelmista kuin Sydneyyn vuotta aiemmin. Suomalainen oli tilastoissa viidentenä. Edmontonissa taakse jäi kaksi rankingissa edellä ollutta työntäjää, eikä kauden paraskaan jäänyt kuin viiden sentin päähän.

Helsinki 2005

Tommi Evilä, pituus (3.)

Evilän pituuspronssi on venymisenä 2000-luvun suomalaisista yleisurheilun MM- ja olympiamitaleista kovin. Ennen Helsingin MM-kisoja Evilä oli maailmantilastossa jaetulla sijalla 30 tuloksella 811. Evilän edellä olleista urheilijoista 18 oli mukana myös MM-kisoissa. Tilastojen valossa jo loppukilpailupaikan olisi pitänyt tehdä tiukkaa, mutta mitä vielä – karsinnassa Evilä täräytti heti ensimmäisellä hypyllään uuden Suomen ennätyksen 818. Loppukilpailun viidennellä hypyllään Evilä venytti +2,9 m/s-myötäisessä 825, joka riitti tuomaan Suomeen kisojen ainoan MM-mitalin.


Evilä oli hypännyt ennen MM-kisoja Lapinlahdella tuulituloksen 827, mutta tamperelaisen suoritusta on vaikea nähdä minään muuna kuin jättimäisenä venymisenä. Evilä "paransi" kauden parastaan 14 sentillä ja jätti taakseen 16 kilpailijaa, jotka olivat tulleet Helsinkiin paremmalla tilastotuloksella. Harjun olympiakullan ohella tämän listan kovin venyminen.

Osaka 2007

Tero Pitkämäki, keihäs (1.)

Pitkämäki lähti Osakaan tilastokakkosena (91,23), edellään vain USA:n Breaux Greer (91,29). Kauden parhaita tutkittaessa kolmantena oli Latvian Vadims Vasilevskis (90,73) ja vasta neljäntenä Norjan Andreas Thorskildsen (89,49). Jos vertailuun kuitenkin otettiin viiden parhaan kisan keskiarvo, asetelmat muuttuivat huomattavasti: Pitkämäki (89,34) oli selvä ykkönen ja Greer (88,18) ja Thorkildsen (88,10) käytännössä tasoissa - ehkä norjalaisella oli jopa etulyöntiasema, sillä Greer oli heittänyt kolme pisintä heittoaan ennen juhannusta. Vasilevskis oli keskiarvossa selvästi kärkikolmikon takana (86,97).


Kisojen lopputulokset noudattivat hyvin keskiarvoja: Pitkämäki voitti (90,33), Thorkildsen oli toinen (88,61), Greer kolmas (86,21) ja Vasilevskis neljäs (85,19). Pitkämäen voittoa voi pitää pienenä venymisenä (tai ainakin kisahermojen pitämisenä), sillä hän jäi vähiten kauden parhaastaan (0,90 m) ja ylitti kärkikvartetista selvimmin parhaiden kisojensa keskiarvon (0,99 m).

Peking 2008

Tero Pitkämäki, keihäs (3.)

Pitkämäki tuli Pekingiin tilastokolmosena ja poistui olympialaisista pronssimitali kaulassaan. Tulos 86,16 jäi 1,50 metriä kauden parhaasta ja puolisen metriä viiden (siihen mennessä) kauden parhaan kisan keskiarvosta (86,70). Voittoon olisi tarvittu melkein viisi metriä pidempi kiskaisu.

Lontoo 2012

Antti Ruuskanen, keihäs (3. myöh. 2.)

Ruuskasen olympiamitali oli kiistatta venymisen tulos. Pielavetinen oli Lontooseen lähtiessä vasta rankingin kahdeksas tuloksella 84,95, viiden parhaan kilpailun keskiarvo ennen Lontoota oli IAAF:n tilastojen mukaan vielä kaksi metriä lyhyempi: 82,95. Loppukilpailussa Ruuskanen jätti tuloksella 84,12 taakseen kaikki muut rankingsuosikit paitsi Ukrainan Oleksandr Pjanitisian, jolta vietiin myöhemmin mitali dopingkäryn vuoksi. Näin Ruuskasen edelle jäi vain omaa ja maansa ennätystä metritolkulla parantanut Keshorn Walcott (84,58).

Moskova 2013

Tero Pitkämäki, keihäs (2.)

Suomalaisen yleisurheilun varmin mitaliresepti on yksinkertaisuudessaan seuraava: keihäänheittäjä menee kolmen kärkeen oikeuttavalla tilastolla kisoihin ja palaa mitalin kanssa kotiin. Näin kävi myös Moskovassa 2013. Tero Pitkämäki oli ennen kisoja maailmantilastossa kolmantena ja palasi Suomeen MM-hopean kanssa. Viteszlav Vesely oli kauden parhaassa edellä Pitkämäkeä kahdeksan senttiä (87,68 vs. 87,60), viiden kisan keskiarvossa runsaat 70 senttiä (86,97 vs. 86,23) ja loppukilpailussa kymmenen senttiä (87,17 vs. 87,07). Viikko MM-kisojen jälkeen Pitkämäki heitti vielä kauden kärkituloksen 89,03.

Peking 2015

Tero Pitkämäki, keihäs (3.)

Pekingistä MM-mitalin toi sama mies, joka on tuonut Suomen kaikki yleisurheilun MM-mitalit viimeisen kymmenen vuoden aikana: Tero Pitkämäki. Venymistä se jälleen vaati, sillä Pekingiin mentäessä Pitkämäki oli maailmantilastossa neljäntenä. Kauden parhaastaan Pitkämäki jäi Pekingissä pronssituloksellaan 87,64 vajaat puolitoista metriä ja viiden parhaan kisan keskiarvosta noin 70 senttiä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt