Kadunmies olisi hengenvaarassa – suomalainen huippulääkäri ei ollut uskoa MM-urheilijoiden pysäyttäviä verikoetuloksia

Julkaistu:

Yleisurheilu
Huippu-urheilijan elimistö kestää asioita, joilla normaalin ihmisen tapauksessa voisi olla kohtalokkaita seurauksia.
Suomalaisessa ja kansainvälisessä huippu-urheilussa pitkän uran tehnyt lääkäri-valmentaja Harri Hakkarainen ei unohda vuoden 2005 Helsingin MM-kilpailuja – etenkään 12. elokuuta perjantai-iltapäivää.

Miesten 50 kilometrin kävely oli päättynyt, ja 15 päivän parasta urheilijaa oli suoriutunut raa’asta urakasta alle neljässä tunnissa. Matka oli kuitenkin vaatinut veronsa, ja puolen tusinaa urheilijaa lysähti maaliintulon jälkeen heti Olympiastadionin mondolle.

– Tuupertumisiin osattiin varautua edellisten kisojen perusteella, etenkin jos keli on kuuma. Tietenkin kisa käytiin juuri sinä päivänä, jolloin Helsingissä ei satanut, kisoissa 12 000 ihmisen terveydenhuollosta vastannut Hakkarainen muistelee 12 vuoden takaisia tapahtumia.

Vaikka kärkipäähän sijoittuneet urheilijat tipahtivat suorilta jaloilta, Hakkaraisen mukaan kukaan ei menettänyt tajuntaansa.

Maaliviivan tuntumassa päivystänyt lääkintähenkilökunta kantoi urheilijan toisensa jälkeen paareilla Olympiastadionille rakennettuun kenttäsairaalaan, jossa Hakkarainen valvoi hoitotoimia yhdessä kestävyyslajeista vastanneen kisaorganisaation lääkärin Heikki Tikkasen kanssa.

– Jokaisen kohdalla aloitettiin oitis suonensisäinen nesteytys ja otettiin sekä verikokeet että sydänfilmi.

Verikokeet paljastivat jotain hätkähdyttävää.

– Kenttäsairaalassa mitattiin sellaisia kaliumpitoisuuksia, jotka kadunmiehellä saattaisivat johtaa hengenvaarallisiin rytmihäiriöihin, tajuttomuuteen tai koomaan.

– Kyllä siinä mietin hetken, voivatko nämä tulokset pitää paikkaansa. Tavallisessa arkielämässä tällaisin lukemin ei juteltaisi potilaan kanssa mitään.


Kaliumin tehtävä ihmiskehossa on natriumin kanssa ylläpitää solun tai kudoksen sähköistä lepotilaa mutta myös aktivoida niitä. Lepotilassa kaliumia on solun sisäpinnalla ja natriumia ulkopinnalla, ja niitä erottaa solukalvo. Kun aivot antavat käskyn lihakselle toimia, kaliumia ja natriumia pääsee solukalvon läpi, mikä käynnistää lihaksen toiminnan edellyttämän sähkövirtauksen.

Kaliumia ei kuitenkaan saa joutua verenkiertoon liian suuria määriä. Kaliumin liialliseen vuotoon solusta vaikuttavat muun muassa nestehukka, happamuustila, solukalvovauriot ja munuaisten heikentynyt toimintakyky.

– Kävely on myös ns. iskutuslaji, jossa lihaksen törmätessä jatkuvasti maahan lihassoluihin syntyy mikroskooppisia solukalvovaurioita.

– Lisäksi kuumassa käveltäessä verenkierto munuaisissa on heikkoa. Tällöin munuaiset alkavat pidättää kaliumia liikaa elimistössä, eikä kaliumia pääse virtsaan normaaleja määriä, Hakkarainen kertoo.


Hänen mukaansa rajujen kaliumarvojen heilahdusten vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä.

– Yhdellä tila voi olla oireeton, mutta toisella se voi pahimmillaan johtaa jopa menehtymiseen.

– Huippu-urheilijoiden kohdalla sietokyky on poikkeuksellinen, mikä on tulosta kehon jatkuvasta altistamisesta rajuille suorituksille. Lääkärinurallani en ollut kuitenkaan törmännyt urheilijoilla vastaavanlaisiin kaliumarvoihin kuin Helsingissä 2005, Hakkarainen sanoo.

Koska lukemat olivat niin korkeita, Hakkarainen lähetti tulokset Meilahden sairaalaan, jossa tulosten vahvistettiin pitävän kutinsa.

Hakkaraisen mukaan jokaisen hoidossa olleen kaliumarvot saatiin alas muutamassa tunnissa suonensisäisellä nesteytyksellä.

– Jokainen poistui lopulta kenttäsairaalasta omin jaloin vielä samana päivänä, Hakkarainen kertoo.

Miesten ja naisten 50 kilometrin kävelyn MM-urakka alkaa Lontoossa sunnuntaina Suomen aikaa kello 9.45.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt