Tämä kuva oli merkittävässä roolissa yhdessä yleisurheilun MM-historian kohutuimmista tuomioista – mitä sinun silmäsi sanovat voittajasta? - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Tämä kuva oli merkittävässä roolissa yhdessä yleisurheilun MM-historian kohutuimmista tuomioista – mitä sinun silmäsi sanovat voittajasta?

Merlene Ottey (etualalla) ja Gail Devers kävivät ikimuistoisen kamppailun maailman nopeimman naisen tittelistä Stuttgartissa 1993. Pystytkö sanomaan Helsingin Sanomien sivulla näkyvän maalikamerakuvan perusteella, kumpi voitti?

Merlene Ottey (etualalla) ja Gail Devers kävivät ikimuistoisen kamppailun maailman nopeimman naisen tittelistä Stuttgartissa 1993. Pystytkö sanomaan Helsingin Sanomien sivulla näkyvän maalikamerakuvan perusteella, kumpi voitti?

Julkaistu: 8.8.2017 10:14

USA:n Tori Bowie voitti sunnuntaina naisten 100 metrin MM-kultaa sadasosan erolla. Kaikkien aikojen tiukin kilpailu käytiin kuitenkin Stuttgartissa 1993, jolloin maalikamerakuvaa tutkittiin lähes kaksi tuntia.

Kilpailu oli ohi 10,82 sekunnissa, mutta Gottlieb Daimler -stadionilla vallitsi epätietoisuus voittajasta. Oliko se Yhdysvaltain Gail Devers vai 40 000-päisen stadionyleisön suurin suosikki, viimeisillä metreillä Deversin tavoittanut Jamaikan Merlene Ottey?

– Jos Ottey ei ehtinyt ensimmäiseksi, minä syön hattuni, Ylen selostajalegenda Bror-Erik Wallenius muistelee Ilta-Sanomille.

Ensin voittajaksi nimettiin Devers, mutta hetkeä myöhemmin kansa hurrasi Otteylle. Kun juoksijat poistuivat stadionilta, Deversiä pidettiin jälleen voittajana.

Tilanne oli kuitenkin kaikkea muuta kuin ohi. Jamaikan joukkueenjohto jätti protestin, jota tuomarineuvosto vetäytyi pohtimaan suljettujen ovien taakse.

Viisihenkiseen juryyn kuuluivat muun muassa kaksinkertainen olympiavoittaja Alberto Juantorena, kaksinkertainen olympiapronssimitalisti Igor Ter-Ovanesjan ja suomalainen urheiluvaikuttaja, tuolloin Euroopan yleisurheiluliiton puheenjohtajana toiminut Carl-Olaf Homén.

Kun viisikko kelasi edelleen videonauhoja ja eri kamerakuvia, stadionin uumenissa järjestettiin jo tiedotustilaisuus. Paikalla ollut Washington Postin toimittaja Christine Brennan kertoi, että saksalainen toimittaja oli ehdottanut Deversille ja Otteylle uusintakisaa.

– Paljonko sinulla on rahaa taskuissasi? Deversin valmentaja Bobby Kersee kysyi saksalaistoimittajalta Brennanin mukaan.

Palkintona ei ollut pelkästään mainetta ja kunniaa, vaan autoteollisuudestaan tunnetun Stuttgartin MM-kisajärjestäjät palkitsivat jokaisen mestarin Mercedes-Benzillä.

– Tiedän, että voitin. Minua ei Mersu kiinnosta, Ottey sanoi New York Timesin mukaan.

Äänestys ei ollut yksimielinen

Lopulta, tunti ja 45 minuuttia kisan päättymisen jälkeen voittajaksi julistettiin kuitenkin Devers.

Homén kertoi seuraavan päivän Helsingin Sanomissa, että tuomarineuvosto oli konsultoinut muun muassa kilpailun ajanottopäällikköä, ajanottolaitteen rakentaneen yrityksen asiantuntijaa ja Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n asiantuntijaa.

Mitä sinun silmäsi sanova maalikamerakuvan perusteellat? Juoksussa voiton ratkaisee se, kumman juoksijan vartalo ylittää ensin maalilinjan. Vartalo alkaa olkapäistä ja päättyy lantioon. Käsillä, jaloilla ja päällä ei ole merkitystä sijoituksia ratkottaessa. Maalikamerakuvassa Ottey on kärkikaksikosta alempana.

Mitä sinun silmäsi sanova maalikamerakuvan perusteellat? Juoksussa voiton ratkaisee se, kumman juoksijan vartalo ylittää ensin maalilinjan. Vartalo alkaa olkapäistä ja päättyy lantioon. Käsillä, jaloilla ja päällä ei ole merkitystä sijoituksia ratkottaessa. Maalikamerakuvassa Ottey on kärkikaksikosta alempana.

Mutta millä tavalla ratkaisuun päädyttiinkään: juryn jäsenet eivät päässeet yksimielisyyteen, ja Devers voitti lopulta enemmistön päätöksellä.

Stuttgartissa paikalla ollut urheilumanageri Jukka Härkönen tyrmää menettelytavan edelleen, vaikka hän pitääkin Deversiä voittajana.

– Totta helvetissä päätöksen olisi pitänyt olla yksimielinen, Härkönen lataa nyt IS:lle.

Merlene Ottey (etualalla) ja Gail Devers (vieressä) ylittivät maalilinjan ajassa 10,82.

Merlene Ottey (etualalla) ja Gail Devers (vieressä) ylittivät maalilinjan ajassa 10,82.

Hänen mukaansa stuttgartilaisjärjestäjät ampuivat toiminnallaan itseään jalkaan.

– Kun tilanne ei ole selvä, ratkaisuja ei missään nimessä pidä tehdä nopeasti. Se aiheuttaa aina polemiikkia, kun soudetaan ja huovataan.

Pitkän ja menestyksekkään manageriuran tehnyt Härkönen, 64, antaa osuvan esimerkin Lontoon Grand Prix -finaalista vuodelta 1993. Silloin miesten 200 metrillä kotiyleisön John Regis ja Härkösen suojatti Frank Fredericks ylittivät molemmat maalilinjan ajassa 20,34.

Härkönen huomauttaa, että tuolloin kuvausjärjestelmät eivät olleet lähellekään samalla tasolla kuin nyt.

– Viivan toiselta puolelta otettu kuva näytti Regisin voittoa, mutta toisella puolella kuva puhui Frankien voiton puolesta.

– Mutta kun kisa oli Lontoossa, tuomarit julistivat Regisin saman tien voittajaksi, ja hän lähti juoksemaan kunniakierrosta kukkien kanssa.

Härkönen ei kuitenkaan sulattanut nopeaa päätöstä vaan käveli tuomariston pakeille vaatimaan tarkempaa selvitystä lopputuloksesta. Se kannatti.

– Kun Regis tuli kunniakierrokseltaan takaisin, hän ojensi kukat Frankielle, Härkönen kertoo.

Kuvituskuva

1. Gail Devers, USA 10,82 (silloinen kisaennätys) 2. Merlene Ottey, Jamaika 10,82 3. Gwen Torrence, USA 10,89 4. Irina Privalova, Venäjä 10,96 5. Mary Onyali, Nigeria 11,05 6. Natalia Voronova, Venäjä 11,20 7. Nikole Mitchell, Jamaika 11,20 8. Liliana Allen, Kuuba 11,23

Tuoreimmat osastosta