Mitalilajien määrä kasvoi 47:stä 48:aan, kun Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF lisäsi naisten 50 kilometrin kävelyn MM-ohjelmaan pikakäsittelyllä.
Tämän jälkeen miehet ja naiset kilpailevat enää kahdessa eri lajissa: naiset juoksevat 110 metrin sijaan sadan metrin aitajuoksun ja kilpailevat kymmenottelun sijaan seitsenottelussa.
Ottelut ovat kuitenkin olleet tiettävästi jo liipaisimella, sillä Euroopan yleisurheiluliitolla EAA:lla on ollut pöydällään fuusiomalli.
Pitkän linjan yleisurheiluasiantuntija Seppo Martiskainen ei kuitenkaan usko, että Tukholman olympialaisista 1912 alkaen olympiaohjelmassa ollutta 10-ottelua uskallettaisiin kuopata.
– Se olisi liian härskiä. Lajien määrän osalta tie on kuljettu nyt loppuun. Missään nimessä yleisurheilun ei pidä mennä samaan kuin Kansainvälinen uimaliitto (Fina), joka menee takapuoli edellä päin puuta, Martiskainen sanoo ja viittaa Finan päätökseen lisätä vuoden 2020 Tokion olympiaohjelmaan miesten 800:n ja naisten 1 500 metrin vapaauinnit.
Seuraava muutos?
Sen sijaan Martiskainen löytää yleisurheilussa muutostarpeessa olevan lajin, naisten 100 metrin aitajuoksun. Hän ei koskisi matkan pituuteen vaan muuttaisi aitakorkeutta, joka on nyt 83,8 senttiä.
– Aitaväli on päästävä läpi kolmella askeleella, johon 110 metrin matkalla pystyisi vain ehkä muutama nainen. 100 metrin aitajuoksu 91,4 sentin korkuisilla aidoilla (sama kuin miesten 400 metrin aidoissa) olisi järkevä ratkaisu – muutos, joka olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten, Martiskainen sanoo.
Nykyisen pika-aitakorkeuden hän siirtäisi naisten 400 metrin aitoihin, joissa ylitys tapahtuu 76,2 sentin korkeudella.
Kun MM-mitaleista kilpailtiin ensimmäisen kerran Helsingissä 1983, miesten osalta ohjelma oli sama kuin nyt.
Naisten 24 nykylajista oli kuitenkin tuolloin mukana vain 17, sillä lajiluettelosta puuttuivat 10 000 metriä (mukaan MM-kilpailuihin 1987), kolmiloikka (1993), 5 000 metriä (1995), moukari (1999), seiväshyppy (1999), 3 000 metrin esteet (2005) sekä nykyiset 20 ja 50 kilometrin kävelymatkat (1999 ja 2017).
Naisten Helsingin-luku olisi ollut siis 16, mutta tuolloin he juoksivat myöhemmin arvokilpailuohjelmasta poistetun sileän kolmetonnia.
Pitkä taistelu
Martiskainen muistuttaa, että naiset ovat joutuneet taistelemaan pitkään asemastaan yleisurheilussa. Kun ensiesiintyminen olympialaisissa tapahtui Amsterdamissa 1928, lajeja oli vain viisi.
– Naisten mukaantulo kansainväliseen yleisurheiluun oli aikanaan aikamoista pakkopullaa. Siitä ei paljon keskusteltu, vaan linja oli se, että tulkoot nyt, Martiskainen sanoo ja kiteyttää asenneilmaston osuvasti:
– Naisten asemaa ei helpottanut Kansainvälinen olympiakomitean vuoden 1914 päätös, että olympialaisissa naisille riittävät tennis ja kaunoluistelu.
Reilun sadan vuoden aikana tapahtunutta kehitystä Martiskainen kuvaa kuitenkin rauhalliseksi. Toki nähtiin myös yksittäisiä ylilyöntejä, joista mieleenpainuvimmaksi Martiskainen nimeää Kathrine Switzerin osallistumisen Bostonin maratonille 1967.
– Switzer naamioi nimensä mieheksi (K.V. Switzer), mutta kun kilpailunjohtaja yritti väkisin repiä hänet reitiltä, muut kilpakumppanit tönäisivät kilpailunjohtajan pois, Martiskainen muistelee.
Näin samat lajit eroavat miehillä ja naisilla
Kuula ja moukari
Miesten kuulan ja moukarin paino 7,26-kiloa kuulostaa suomalaisen korvaan erikoiselta, mutta syy löytyy brittiläisestä yksikköjärjestelmästä, jossa määrä on 16 paunaa.
Kuulantyöntö oli lajina jo ensimmäisissä moderneissa olympialaisissa, jotka järjestettiin Ateenassa 1896. Moukarinheitto tuli mukaan neljä vuotta myöhemmin Pariisissa.
Naisten osalta vastaavat välineet on määritelty neljäkiloisiksi. Vaikka naisten kuula nousi olympialajiksi jo Lontoossa 1948, moukari joutui odottamaan vuoroaan aina Sydneyyn 2000.
Kiekko
Miesten heittovälineen paino on kaksi kiloa ja naisilla kilo. Kuulan tavoin kiekonheitto oli miehillä olympiaohjelmassa jo 1896, ja ensimmäisenä se oli myös naisten tultua mukaan Pariisissa 1928.
Pika-aitamatkat
Naisten 100 metrillä aitakorkeus on 83,8 senttiä, ja miehillä kymmenen metriä pidemmällä matkalla samat kymmenen aitaa ovat 106,7 sentin korkuisia eli brittiläisittäin 3,5 jalkaa.
Naisten pika-aitamatka debytoi olympialaisissa jo Los Angelesissa 1932, mutta kyse oli satasen sijaan 80 metrin aidoista aina vuoden 1968 Meksikon kilpailuihin.
Miesten 110 metrin aitamatka kuului olympiaohjelmaan jo 1896.
Pitkät aidat ja estejuoksu
Naisten 400 metrin aitojen korkeus on 76,2 senttiä eli 2,5 jalkaa ja miehillä 91,4 senttiä eli yksi jaardi. Samat korkeudet pätevät 3 000 metrin estejuoksuun.
Miesten pitkät aidat nähtiin olympialaisissa ensi kerran Pariisissa 1900, naisten Los Angelesissa 1984.
Esteissä miehet mittelivät arvokkaimmista mitaleista Antwerpenissä 1920, mutta naiset sen sijaan pääsivät olympia-areenalle vasta Pekingissä 2008.
Keihäänheitto
Miesten keihäässä olympiamitaleista taisteltiin ensi kerran jo Lontoossa 1908, jolloin mukana oli kuusi suomalaisheittäjää.
Kultaa kiskaisi kuitenkin Ruotsin Eric Lemming ennen Norjan Arne Halsea ja maanmiestään Otto Nilssonia.
Suomalaisnaisia ei ollut mukana, kun USA:n Babe Didrikson vei ensimmäisen kultamitalin Los Angelesissa 1932.
Keihäsmallit ovat muuttuneet vuosien varrella. Miesten nykyisin käytössä oleva 800-grammainen väline sai ensikasteensa 1986, ja naisten 600 grammaa painava keihäs nykypainotuksensa 1999.