Urheilulääkärien nestori Pekka Peltokallio on poissa – suomalaisen pakeille saapui iso joukko maailmantähtiä

Julkaistu:

muistokirjoitus
Pekka Peltokallio rakensi Suomeen systemaattisen urheilulääkärijärjestelmän, kirjoittaa Juha Kanerva.
Keskiviikkona kuollut Pekka Peltokallio (1926–2017) oli kirkkoherran poika Petäjävedeltä, joten uskonnollisuus oli hänelle tärkeä osa elämää.

Ehkä vielä suurempi intohimo roihusi urheilua kohtaan. Se kipinä syttyi kesällä 1936 pojan seuratessa Berliinin olympiakisoja radiosta.

Keväällä 1944 Peltokallio osallistui 18-vuotiaana Karjalan kannaksen taisteluihin. Sodan arpien parannuttua nuorukainen suuntasi lääketieteen alalle.

Kiinnostus urheilua kohtaan säilyi koko ajan, vaikka oma ura jäi poikavuosien yleisurheilukokeiluihin.

Peltokallio oli kunnianhimoinen lääkäri, joka teki väitöskirjan paksusuolen syövästä. Siirryttyään HYKSin palvelukseen Peltokallio alkoi hoitaa urheiluvammoja. Hänen mutkaton luonteensa teki vaikutuksen urheilijoihin.

– Tapasin Pekan ensimmäisen kerran Lontoossa 1969 Iso-Britannia-maaottelun yhteydessä. Hän otti ”orpona” kuljeksivan pojan hoiviinsa, ja siitä alkoi loppuelämän kestänyt ystävyys, Lasse Virén kertoo ja antaa esimerkin luottolääkärin 24/7-asenteesta.

– Kun satutin syksyllä 1976 nilkkani hirvimetsällä, soitin Pekalle. ”Monelta olet Meilahdessa?” kuului vastaus.

Myös toinen olympiavoittaja Pekka Vasala ystävystyi Peltokallion kanssa. Hän ehti käydä tapaamassa tätä Espoon sairaalassa viime lauantaina.

– Vaistoni sanoi, että nyt täytyy mennä. Oli täysin Pekan ansiota, että pystyin juoksemaan Münchenissä 1972, sillä kantapääjänteeni oli vain muutaman säikeen varassa, Vasala sanoo.

Tutkija ja opettaja

Paitsi urheilulääkäri Peltokallio oli myös tutkija ja opettaja, joka hoiti kirurgian apulaisprofessuuria vuodesta 1975 ja jäi eläkkeelle professorina.

Opettaessaan kandeja ja tulevia kirurgeja Peltokallio ”poimi” joukosta urheilutaustaisia ja siitä kiinnostuneita lääkärinalkuja, joista moni toimi myöhemmin urheilulääkärinä.

Heitä olivat esimerkiksi Ari Harjula, Ilkka Tulikoura ja Antti Cederberg, jonka kanssa Peltokallio ideoi Lääkärikympin. Pekka lähti itsekin radalle, mutta kun tv-kamerat seurasivat vain häntä, isäntä luopui juoksemisesta.

Leppoisan olemuksen ja hedonistin taustalla oli systemaattinen persoona.

Peltokallion ehkä merkittävin työsarka oli Suomen urheiluliiton Lääkärikolmion rakentaminen 1970-luvun alussa. Siinä luotiin urheilijoiden taustalle tukiverkosto, johon sisältyivät kaikki lääketieteen osa-alueet psykologiasta ortopediaan.

Peltokallio korosti itse olevansa kirurgi, joka oli arvoasteikossa Jumalasta seuraava. Kun tohtori lähti Diakonissalaitoksen viestintäpäällikön Esko Heikkisen kanssa Neuvosto-Liettuaan tutkimaan koripallotähti Arvidas Sabonisin akillesjännettä, heitä kohdeltiin kuin valtiovieraita.

Suomalaisen pakeille saapuikin iso joukko maailmantähtiä, ja varsinkin itänaapurin urheilijat olivat tuttu näky Peltokallion työhuoneessa Meilahdessa. Valeri Borzov ja Sergei Bubka lienevät tunnetuimmat. Seivästsaarin veljeltä Vasili Bubkalta hän leikkasi molemmat akillesjänteet samassa operaatiossa.

Urheilukaskujen kerääjä

Suomessa järjestettyjen yleisurheilun arvokisojen lääkintähuolto oli Peltokalliolle kunnia-asia. ”Paikalla pitää olla vähän ennen kuin urheilija loukkaantuu”, kuului tiimin johtajan motto.

Kuuban olympiavoittaja Alberto Juantorena ihmetteli vuoden 1983 MM-kisoissa, kuinka nopeasti hänen jalkansa hoidettiin kuntoon.

Painija Pertti Ukkolan mukaan Peltokallio oli hieno ihminen, jonka kanssa juteltiin muustakin kuin urheilusta.

Valkoinen takki ei kangistanut Pekkaa virkamieheksi. Yksi hänen harrastuksistaan oli urheilukaskujen kerääminen, ja niitä julkaistiin myös kirjana. Vakavampia teoksiakin ilmestyi, ja ne olivat urheilulääketieteen johtavia teoksia.

Peltokallion aikana kiellettyjen aineiden käyttö oli huippu-urheilussa yleistä. Hän on kertonut suorittaneensa verenvaihtoja, ja syksyllä 1977 hän myönsi suoraselkäisesti sinivalkoisten yleisurheilijoiden käyttäneen anabolisia steroideja.

Tiukkana rata- ja kenttäurheilun ystävänä hän puolustautui sillä, että niitä käytetään Suomessa kymmenessä muussakin lajissa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt