Rockyn tapaan umpihangessa – näillä viidellä ”asennetreenillä” rakennettiin seiväsmies Matti Monosen kivikova fysiikka - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Rockyn tapaan umpihangessa – näillä viidellä ”asennetreenillä” rakennettiin seiväsmies Matti Monosen kivikova fysiikka

Julkaistu: 5.7.2017 6:18

Seiväshyppääjä Matti Mononen selätti vastoinkäymiset ja vammat asenteellaan. Asennetta hän kasvatti erikoisillakin harjoitusmenetelmillä.

Raju auto-onnettomuus, seurauksena murtunut ristiluu ja lonkka. Mykoplasmasta johtuva puolen vuoden kuumeilu. Pari ikävää putoamista seiväskuoppaan. Leikattu ranne, leikattu akillesjänne, olkapäärepeämä, murtuneita kylkiluita.

Viime perjantaina uransa lopettamisesta ilmoittaneen seiväshyppääjä Matti Monosen matkalle on mahtunut rankkoja vastoinkäymisiä. Karuun vammalistaan suhteutettuna onkin lähes ihme, että vuosituhannen alussa alkanut hyppyura kesti näin pitkään. Moni olisi Monosen kengissä luovuttanut, kun huippukuntoon piti taistella aina uudestaan.

Mononen ei kuitenkaan antanut vastoinkäymisten lannistaa, vaan ammensi niistä voimaa.

Erityisesti Monosta vahvisti vuonna 2005 tapahtunut vakava kolari, jossa olisi pahimmillaan voinut lähteä ratissa olleen seiväshyppääjän ja kyydissä olleen valmentajaisän Markku Monosen henki.

– Siinä rysähti kerralla tosi pahasti. Siitä kun pystyi nousemaan, tiesi, että pystyy nousemaan ihan mistä vaan, Mononen, 33, kertoo nyt.

Kolarin opettamaa asennetta Mononen vaali koko seiväshyppyuransa ajan: vammojen jälkeen asenne auttoi kokoamaan palaset taas kasaan.

– Kyllähän vammat veti aika maihin. Piti vähän aikaa aina velloa itsesäälissä, mutta päästä sitten nopeasti siitä pois ja kääntää ajatukset positiivisiksi.

Sisukkuus ja rautainen asenne luonnehtivat Matti Monosen urheilu-uraa. Helmikuussa 2016 hän pääsi vaikeuksien jälkeen tuulettamaan sisäratojen Suomen mestaruutta.

Mononen taisteli vammojen jäljiltä Suomen huipulle viimeisen kerran vuoden 2016 alussa, kun hän voitti monen vuoden tauon jälkeen halli-SM-kultaa. Hän kilpaili vielä saman vuoden keväällä, mutta sen jälkeen Monosta ei enää kilpailuissa nähty. Ja nyt kesäkuussa hän teki lopullisen lopettamispäätöksen, vaikka oli startannut treenikauteen kilpailut mielessä.

– Olin funtsinut sitä pidemmän aikaa, sillä kevät oli vaikea. Tuntui, etten kerta kaikkiaan ole fyysisesti siinä kunnossa, että pystyisin tekemään hyvää tulosta. Olkapääkin vaivasi jonkun verran, ja treeneistä puuttui tekemisen meininki, Mononen sanoo.

Päätös oli pitkän uran tehneelle, urheilua hengittävälle seiväshyppääjälle vaikea.

– Onhan tässä aika tyhjä olo. Aika pitkään pyöritin mielessä, että jos nyt kuitenkin... Oli vaikea sanoa ääneen, että se on nyt tässä. Onhan se päätös ollut aiempina vuosina monta kertaa lähellä, mutta tuolloin löytyi aina se tekemisen ilo. Nyt se puuttui.

Mononen vuonna 2007 Kalevan kisoissa. Hän voitti tuolloin uransa kolmannen ja viimeiseksi jääneen ulkoratojen Suomen mestaruuden.

Tekemisen iloa Mononen etsii nyt huippu-urheilun sijaan jostain muualta. Hän ei ole vielä lyönyt tulevaisuuden suunnitelmiaan lukkoon, mutta ainakin yksi mahdollinen väylä on jo mielessä.

– Valmennushommat kiinnostavat aika paljon. Yritän löytää jotain sellaista, jota pystyisin tekemään täysillä ja koko sydämellä. Fyysinen valmennus ja totta kai myös seiväshyppyvalmennus voisivat olla sellaisia juttuja.

– Enkä minä itsekään treenaamista pysty lopettamaan! Positiivisena pysyminen vaatii kohdallani fyysistä rasitusta, Mononen naurahtaa.

  Asennetreenit muistetaan

Moni muistaa Monosen uralta huimat ”asennetreenit”. Ne olivat hänen tapansa kasvattaa itseluottamusta ja ylittää itsensä.

Mononen sijoittui vuoden 2006 Göteborgin EM-kisoissa kirvelevästi neljänneksi. Hopean jakaneet Tim Lobinger ja Romain Mesnil ylittivät parhaimmillaan saman korkeuden kuin Mononen, 565, mutta Monosen pudotus aiemmasta korkeudesta ratkaisi pelin suomalaisen kannalta epäsuotuisasti.–Se vielä vähän harmittaa, kun mitali oli niin lähellä. Mutta olihan se niissä olosuhteissa huikea kisa ja pystyin taistelemaan kuuden metrin miehiä vastaan, Mononen muistelee sateisessa ja tuulisessa säässä käytyä kilpailua.

– Itseluottamusta ei saa ostettua, se pitää ansaita. Jos yhtään tuntui siltä, että kovuus on alkanut hävitä, niin sellaisten treenien jälkeen tuli olo, että ”vitsi, mä olenkin ihan kova jätkä”, Mononen kertoo.

– Ihminen on kuitenkin aika mukavuudenhaluinen. Jos ei ajoittain kiusaa itseään kunnolla, niin sitä tahtoo pehmentyä.

Mononen paljasti Ilta-Sanomille viiden erikoisen harjoitusmetodinsa taustat.

400 metrin juoksu seipään kanssa

– Se ei liittynyt mitenkään lajiin, vaan sitä kautta sai nostettu juurikin itseluottamusta. Oltiin yleensä juostu 400 metriä lenkkarit jalassa, ja sitten tuli idea, että miksei vähän kiusaisi itseään ja juoksisi sitä seipään kanssa. Siinä sai vedettyä itsensä hyvin piippuun. Juoksin sen kerran, korkeintaan kaksi kertaa vuodessa. Kahdesti urallani juoksin matkan alle minuuttiin.

Mononen tähän tyyliin Portugalin leirillä vuonna 2007.

30 000 vatsalihasliikettä viikossa

– Kun kolarista oli kulunut hieman aikaa, en pystynyt vielä koviin treeneihin. Tuntui, että olin vain sohvalla ja kovuus alkoi häviämään. Keskivartaloa pystyin tekemään. Ensimmäisenä päivänä tein 5 000, ja sitä seurasi yksi välipäivä, kun lihakset tulivat niin kipeiksi. Sen jälkeen piti kuitenkin jatkaa, kun olin niin päättänyt. Sinänsä ei ole mitään järkeä tehdä niin isoja määriä, mutta se oli itselle henkinen herätys, että nyt lähdetään taistelemaan ja laittamaan ukko taas kuntoon.

Mononen Lappeenrannan Eliittikisoissa vuonna 2005.

Juoksu umpihangessa puuseipään kanssa

– Aikoinaan on tullut katsottua paljon Rocky-elokuvia, ja nelosessa Rocky vetää umpihangessa Siperiassa. Olen tehnyt samaa ihan pikkupojasta asti. Se on hyvä treeni, jaloille ei tule iskutusta ja joutuu nostamaan paljon polvea. Muistan yhden kerran nuorempana, kun multa lähti kenkä kesken juoksun. Tein treenin loppuun ja kävin hakemassa kengän vasta sen jälkeen. Olin päättänyt vetää loppuun asti. Vanhempana tein harjoituksen usein painoliivi päällä.

Seivästreenit järvessä

– Se on sellainen minun itseni kehittelemä harjoitus. Laitoin järven pohjaan katkenneen seipään ja harjoittelin sen avulla hypyn loppuosan liikerataa. Vesi on hyvä vastus, sillä kun tekee itse kovemmin töitä niin vesikin vastustaa enemmän. Käytin harjoitusta viimeistelyssä eli sillä oli tärkeä rooli.

Askelkyykkyjä 100 kilon painojen kanssa

– Tanko niskaan, painot harteille ja askelkyykkyjä niin pitkälle kuin pääsee. Tein sitä 60 metriä pitkällä juoksuradalla. Aloitin 50 kilolla ja lisäsin painoa myöhemmin. 100 kiloa on kovin, millä olen sen 60 metriä päässyt.

Mononen poseerasi Ilta-Sanomille Etelä-Afrikassa vuonna 2007.

Matti Mononen

Syntyi 25.11.1983 Rautjärvellä.

Asuu Imatralla.

Edusti urallaan Imatran Urheilijoita ja Lappeenrannan Urheilu-Miehiä.

Ennätykset 570 (ulkona v. 2006), 560 (hallissa v. 2004).

Saavutukset: Alle 23-vuotiaiden EM-pronssimitalisti 2005, EM-nelonen 2006, kolminkertainen ulkoratojen Suomen mestari, viisinkertainen sisäratojen Suomen mestari.

Edusti Suomea Ateenan olympialaisissa 2004 ja MM-kisoissa 2003 ja 2005

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?