Antti Ruuskasen mitaliseremonia MM-hiihdoissa oli farssi!

Julkaistu:

MM-Lahti 2017
Jopa olympiamitalien jakaminen seremoniallisesti jälkikäteen tuntuu hernekeiton uudelleen lämmittämiseltä kirjoittaa Marko Lempinen.
Keihäänheittäjä Antti Ruuskanen sai torstai-iltana Lontoon vuoden 2012 olympialaisten hopeamitalinsa Lahden hiihtostadionilla järjestetyssä seremoniassa. Mitalin Ruuskaselle ojensi itsensä Thomas Bach, Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) puheenjohtaja.

Tilaisuus oli farssi. Paikalla oli ehkä kaksi- tai kolmesataa katsojaa, melkein vähemmän kuin toimittajia. Lisäksi Ruuskaselle soitettiin Suomen kansallislaulu – siis hopeamitalistille.

Jotta seremoniassa olisi ollut edes hitusen järkeä, se olisi pitänyt järjestää ennen sprintin ratkaisuerien alkua, jolloin pääkatsomo oli lähes täynnä. Miten ihmeessä näin ei tehty?

Raotetaan matopurkkia

Ylipäätään pitää esittää kysymys: onko siinä mitään järkeä, että vajaan viiden vuoden takaisten olympialaisten mitaliseremonioita vietetään uudestaan?

Voi olla, että jo pelkästään tuolla kysymyksellä raottaa matopurkkia. Mutta en ole ainoa, joka tällaisten tilaisuuksien järkevyyttä pohtii. Jos nämä tilaisuudet oikeasti sytyttäisivät yleisöä, yleisö olisi odottanut Ruuskasen mitalitilaisuutta sprintin finaalien jälkeen.

En näe tällaisissa seremonioissa juuri järkeä. Niistä tulee väkisinväännetyn maku.

Kuluneen vuoden aikana jopa Pekingin vuoden 2008 olympialaisten mitalisijoja on jaettu uudestaan – jälkijättöisten dopinglöydösten myötä. Ketä tällainen oikeasti palvelee? Millä tavoin tämä muuttaa kansainvälisen huippu-urheilun dopingkulttuuria?

Kahdeksan vuotta on tolkuttoman pitkä aika. Siinä ajassa olympiamitalisti on jo ehtinyt ratsastaa saavutuksellaan riittävästi, eikä monelle ole jälkikäteen edes väliä, viedäänkö häneltä metallilätkä kotoa pois vai ei.

Ei paranna uskottavuutta

Mitä jos Trinidad ja Tobagon Keshorn Walcott, Lontoon olympiavoittaja, olisi myös kärynnyt ja Ruuskanen olisi nostettu olympiakultamitalistiksi? Olisiko se tuntunut aidolta voitolta?

En usko, että kovin monesta. Tuskin Ruuskasesta itsestäkään.

Ymmärrän, että dopingrikkeet pitää kaikin keinoin pyrkiä paljastamaan. Ymmärrän, että Ruuskaselle(kin) haluttiin antaa hänen ansaitsemansa hopeinen lätkä.

Mutta en ymmärrä, miksi Suomessa tällaisista pitää nykytrendin mukaan tehdä niin massiivisia numeroita, ja vieläpä hiihtokisoissa!

Oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi on löydettävä muita keinoja. Hernekeiton uudelleen lämmittämisellä ei paranneta uskottavuutta. Päinvastoin.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt