Helge Lönnroth teki 100-vuotiaiden ME-tuloksen yleisurheilussa – ”Tässä iässä täytyy saada jotain aikaan”

Julkaistu: , Päivitetty:

YLEISURHEILU
Kuulantyönnön ennätysmies Helge Lönnroth harjoittelee joka päivä käsipainoilla ja kuntopyörällä.
Yleisurheilukentillä liikkuu väkeä vauvasta vaariin. Nuorimmat eivät tiedä kuka on Paavo Nurmi, vanhimmat ovat nähneet Nurmen juoksevan 1920–30-luvuilla.

Jälkimmäisten joukkoon kuuluu turkulainen Helge Lönnroth, joka täytti joulukuussa sata vuotta.

– Paavo Nurmi oli lapsuudessa suurin esikuvani. Näin hänen juoksevan muutaman kerran Turussa, Lönnroth kertoo lankapuhelimitse Turusta.

Joulukuussa 1916 syntynyt Lönnroth kasvoi Paraisilla, jossa hän innostui urheilusta.

– Urheilu oli nuorena kaikki kaikessa. Ensimmäinen kilpailuni oli 12-vuotiaana, jolloin sijoituin hiihtokilpailuissa kolmanneksi.

Hän kasvoi maatilalla, joten ruumiillinen työ tuli tutuksi ja lapsena.

– Metsää piti hakata, jonka jälkeen puita sitten sahattiin ja pilkottiin. Kai siinä voimaa kertyi, arvioi Lönnroth, jonka paraatilajeja ovat olleet yleisurheilun heittolajit.

Munia ja lihaa

Nuorena hän harrasti hiihdon ohella lähes kaikkia yleisurheilulajeja ja nyrkkeilyä.

1930-luvun pulavuosina moni urheilija kärsi puutteellisesta ravinnosta, mutta Lönnrothin perheessä asiat olivat paremmalla mallilla.

– Koska meillä oli kanoja ja sikoja, niin sain syödäkseni munia ja lihaa, mikä auttoi urheilussa, Lönnroth kertoo nuoruudestaan.


Lönnroth aloitti levysepän työt 17-vuotiaana Paraisten Kalkkivuori Oy:ssä, missä työpaikkaurheilu oli arvossa. Osallistuminen suojeluskuntatoimintaan lisäsi harrastusten listalle ampumaurheilun.

Sota-aikana pyssy tuli vielä tutummaksi, sillä Lönnroth taisteli jatkosodassa Jalkaväkirykmentti 14:n riveissä. Kesäkuussa 1941 JR 14 sijoitettiin ensin Ahvenanmaalle ja sieltä Petsamoon auttamaan saksalaisia Murmanskin valtaamisessa.

Lönnrothilla on tunturisodasta sekä kipeitä että hilpeitä muistoja.

– Olihan se Paraisten pojalle melkoinen kokemus katsella Jäämerta, Lönnroth kertoo.

Lapsuudessaan hän oli pelannut naapurin poikien kanssa jääpalloa itsetehdyillä mailoilla Paraisten luonnonjäällä, mutta pohjoinen ulottuvuus oli ihmeellinen kokemus.

Röhörannan moniottelu

Myöhemmin rykmentti taisteli Maaselänkannaksella. Asemasodan aikana sielläkin urheiltiin. Lönnroth osallistui Röhörannan moniotteluun, johon kuului juoksu, kuula, keihäs ja käsikranaatin heitto. Hän voitti kilpailun ja sai palkinnoksi kahden viikon loman.

Kerran Lönnroth haki jännitystä elämään hiihtämällä vihollisen selustaan.

– Lähdin yksin suksilla ja hiihdin 6–7 kilometriä linjoilta poispäin Venäjän puolelle. Siellä oli asuttu saari, jonne joku oli jättänyt veneen.

Sotien jälkeen jatkui työ metallialalla ja siihen liittyvä opiskelu. Koneinsinööriksi valmistuneesta Lönnrothista tuli turkulainen laivanrakentaja, joka erikoistui uusimpaan teknologiaan. Valmetin telakalla Lönnroth oli rakentamassa muun muassa 30 hinaajaa, jotka toimitettiin sotakorvauksina Neuvostoliitolle. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1981 Valmetin Pansion telakan kehityspäällikön tehtävästä.

Vaikka työelämä vei runsaasti aikaa, Lönnroth piti yllä tuntumaa urheiluun. Myös kesämökin rakentaminen ja metsätyöt kehittivät kuntoa ja voimia. Eläkevuosien alussa aktiivinen urheilu jäi joksikin aikaa, mutta 1990-luvulla Helge ilmestyi Turun veteraanien kilpailuissa heittopaikalle. Taustalla oli jo nuoruudessa omaksuttu halu kilpailla ja voittaa.

Täysosuma Puerto Ricossa

Aluksi tulokset Varsinais-Suomen Veteraaniurheilijoissa olivat keskinkertaisia, mutta pian ahkera harjoittelu alkoi tuottaa menestystä. Vaimon kuoltua vuonna 2001 urheilu toi uutta sisältöä elämään, ja tulokset alkoivat parantua.

Vuonna 2003 Helge lähti ensimmäisen kerran elämässään kilpailumatkalle ulkomaille – 86-vuotiaana. Kyseessä olivat Puerto Ricossa järjestetyt MM-kilpailut. Siellä hän voitti heittolajeissa kolme kultaa (moukarissa, keihäässä ja heittoviisiottelussa) ja yhden hopean (kiekossa).

– Kilpailumatka Väli-Amerikkaan on urani hienoin kokemus, Lönnroth sanoo.


Vuoden 2003 lopulla Lönnroth valittiin parhaaksi veteraaniurheilijaksi Suomessa.

Lönnroth siirtyi vuonna 2004 Turun Senioriurheilijat -seuraan, jossa heittolajit ovat suosittuja. TSU:n riveissä hän on voittanut kymmenen maailmanmestaruutta 90- ja 95-vuotiaiden sarjassa.

Lönnrothin tuorein uroteko on viime viikonlopulta, jolloin hänestä leivottiin maailmanennätysmies. Kuula lensi Kupittaan hallissa 4,31. Tulos on satavuotiaiden halli-ME.

– Sillä mielellä lähdin kisoihin, että kun on sata vuotta täynnä, tässä iässä täytyy saada jotain aikaan.

Ennätystulos ei syntynyt onnenkaupalla, vaan systemaattisen harjoittelun tuloksena.

– Minulla on kotona käsipainot ja kuntopyörä, joilla harjoittelen joka päivä, Lönnroth vakuuttaa.

Autoillen Turun keskustaan lounaalle

Lähes 90 vuoden urheilu-ura on sikäli poikkeuksellinen, että Lönnrothilla ei ole ollut lainkaan vammoja.

– Ehkä se lapsuuden hyvä ravinto on auttanut, satavuotias aprikoi hyvän terveytensä salaisuutta.

Varsinaista valmentajaa hänellä ei ole koskaan ollut, mutta nykyään kilpailuissa on mukana avustaja.

– Heittolajeissa voi joskus lentää takapuolelleen, joten on hyvä olla joku katsomassa vieressä.

Lönnroth asuu yksin, mutta hyppää päivittäin auton rattiin mennäkseen Turun keskustaan lounaalle.

– Ekblomin kahvilassa on hyvää ruokaa ja seuraa. Välillä siellä kuluu monta tuntia jutellessa, virkeä veteraani kertoo päivärutiinistaan.

Ruokailun jälkeen Helge jää usein ”hengailemaan” peliautomaattien ääreen.

– Pelaan niitä mielelläni. Urheiluahan sekin on, Lönnroth sanoo hieman yllättäen.

Kulkeminen keskustaan on Lönnrothille vaivatonta, koska hän sai satavuotistarkastuksessa ajokortilleen viiden vuoden jatkoajan.

Hallikilpailujen jälkeen Lönnroth tähyilee jo vihreämmille areenoille.

– Kun tulee kesä ja lämpimämmät ilmat, harjoittelu jatkuu auringon alla ulkokentillä. Ja eiköhän sitä kesällä yritetä uutta ennätystä, Lönnroth uumoilee.

Klo 11.40: otsikkoa muokattu.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt