Moukarinheitto on usein järjestetty ennen varsinaisten kilpailujen alkua tai ja joskus jopa eri kentällä kuin muut lajit. Syynä on ollut katsojien, muiden kilpailijoiden ja toimitsijoiden turvallisuus. Leka saattaa lentää sektorin ulkopuolelle ja aiheuttaa ikäviä tilanteita.
1970-luvulla laji oli vielä vaarallisempi, koska siihen aikaan heittoringin ympärillä oleva verkko oli usein heikkolaatuista.
– Monilla paikkakunnilla verkot olivat niin huteria, etteivät ne välttämättä pysäyttäneet moukaria, sanoo Heikki Kangas.
Alavieskan Virin heittäjä tietää, mistä puhuu, sillä hän oli 1970-luvun ensimmäisen puoliskon ykkösmies sinivalkoisessa moukaripörssissä. Kangas heitti ensimmäisenä suomalaisena yli 70 metriä, kun leka kaartoi 70,60 Eurooppa-cupin välierässä Celjessä elokuussa 1973. Seuraavana vuonna hän oli Rooman EM-kisoissa seitsemäs ja heitti Ylivieskassa SE:n 71,74, mikä jäi Kankaan uran parhaaksi kaareksi.
Kesällä 1976 Kangas heitti jälleen yli 70 metriä, mutta ei tullut valituksi Montrealin olympiakisoihin. Elokuun 24. päivänä hän matkusti kilpailemaan Oopperakisoihin, joita järjestettiin Savonlinnassa 1970-luvun alkuvuosina. Kisamatkasta tuli kohtalokas.
Kangas ehti heittää vain yhden kerran, ennen kuin hänen kilpailunsa päättyi ikävän onnettomuuden takia. Kankaan kova kilpakumppani Raimo Savinainen otti heittoringissä vauhtipyörähdyksiään, kun hänen välineensä rikkoutui. Moukarin teräslanka meni poikki kesken pyörähdysten ja moukarin metallipää lähti omille teilleen.
– Pahaksi onneksi satuin istumaan penkillä odottamassa heittovuoroani, Kangas kertoo.
Ensiapua ei löytynyt
Moukarin napa osui Kankaan selkäytimen kohdalla. Hän putosi penkiltä maahan, ja kilpakumppanit ryhtyivät tarkastelemaan miehen vointia.
Sulkavan Urheilijat -41 -seuraa edustanut Ari Paunonen voitti kisoissa 800 metriä ja näki episodin aitiopaikalta.
– Ensiapua ei ollut tarjolla, joten Kangas kuljettiin kentältä pitkällä penkillä maaten, Paunonen muistelee.
Kangas vietiin Savonlinnan keskussairaalaan, jossa hänen vammansa tutkittiin.
– Selkänikama oli vaurioitunut, mutta siinä olisi voinut käydä paljon pahemminkin, Jouduin jäämään sairaalaan. Mutta vain yhdeksi yöksi, sillä halusin takaisin kotiin. Myöhemmin tuli kuumetta ja muita kipuja, joten olisi varmaan kannattanut jäädä hieman pidemmäksi aikaa, Kangas arvioi.
Onnettomuuden jälkeen hän joutui pitämään puolen vuoden tauon, mutta pystyi jatkamaan harjoitteluaan. Seuraavana vuonna moukari lensi vain 57,86 eikä leka lentänyt enää koskaan 67 metriä pidemmälle.
– Lopetin huipulle tähtäämisen tapaturman jälkeen, mutta syynä ei ollut Savonlinnan tapahtumat vaan isäni sairastelu. Jouduin huolehtimaan perheemme linja-autofirmasta, eikä harjoittelulle jäänyt enää aikaa.
Kohtalokkaan heiton kiskaissut Raimo Savinainen säikähti pahanpäiväisesti nähtyään moukarin lentävän päin kanssakilpailijaansa.
– Hän oli asiasta pahoillaan, mutta eihän se hänen vikansa ollut, Kangas sanoo.
Ringin ympärillä ollut verkko oli huonossa kunnossa.
– Se oli ihan toista kuin nykyiset nailonlangasta tehdyt suojaverkot, Kangas kuvaa.
Heittäjä tuntee myös nykyiset suorituspaikat, sillä hän on osallistunut 2000-luvulla veteraanikisoihin aina tämän vuoden kevääseen asti ja voittanut lukuisia ikämiesten arvokisamitaleita.
Eläintarhan moukaripaikka oli hengenvaarallinen
Savinainen osasi samastua Kankaan tilanteeseen, sillä hän oli joutunut kokemaan vastaavanlaisen kauhun hetken Eläintarhan moukaripaikalla Helsingissä. Savinainen oli harjoittelemassa yhdessä Paavo Kärjen kanssa maaliskuussa 1970, kun jälkimmäisen moukari irtosi käsistä kesken toisen pyörähdyksen. ”Eltsun” moukaripörssissä oli tuolloin matala metalliverkko, jossa oli kaiken lisäksi aukkoja, kuten oheisesta lehtileikkeestä näkyy.
Kärjen moukari suuntautui aukosta ulos ja osui verkon takana seisonutta Savinaista poskeen. Heittäjien onneksi moukari vain sivalsi Savinaista.
– Lääkärin mukaan henki olisi mennyt, mikäli moukari olisi osunut kolme senttiä enemmän ohimoa kohti, Savinainen kertoi myöhemmin Helsingin Sanomille.
Savinaiselta murtui poskiluu ja hän joutui hoidattamaan hampaansa kuntoon ja olemaan liemiruoalla usean kuukauden ajan. Lisäksi hän joutui keskeyttämään opintonsa poliisimiehistökurssilla. Savinainen vaati tapaturman jälkeen korvauksia Helsingin kaupungilta, koska hänen mielestään Eläintarhan heittopaikan suojaverkko ei ollut asianmukaisessa kunnossa. Urheilu- ja ulkoilulautakunta hylkäsi anomuksen ja katsoi, että heittäjien olisi pitänyt olla tietoinen lajiin sisältyvistä vaaroista.
Kuolemantapaus jo sata vuotta sitten
Moukarinheitto on tosiaan vaarallista. Joskus jopa hengenvaarallista. Ensimmäinen tunnettu kuolemantapaus löytyy sadan vuoden takaa Mynämäeltä. Paikallinen Isku järjesti 10. syyskuuta 1916 rata- ja kenttäurheilukilpailut, joiden ohjelmassa oli moukarinheitto. Suomen Urheilulehden uutisien mukaan Nousiaisten Alkua edustaneen Hugo Latvan heittovuoron aikana kenttäalueelle ilmaantui varomaton katsoja. Hän sai Latvan sinkoaman moukarin suoraan päähänsä ja kuoli heti.