Näistä syistä Ruuskasen mitalitavoite muuttui toiveajatteluksi – ”Hyvä saada välillä turpaan”

Julkaistu:

Rio 2016
Antti Ruuskasesta tuli kuudennella sijalla koko olympiajoukkueen kolmanneksi paras suomalainen urheilija.
Antti Ruuskanen ei isommin selitellyt olympiafinaalin kuudetta sijaansa myöhään lauantai-iltana Rio de Janeiron olympiastadionilla.

– Heittopaikalla oli viisi parempaa miestä. Pronssiin olisi voinut olla pieni mahdollisuus, mutta kärkikaksikko heitti omalla tasollaan. Eihän tämä hyvältä tunnu, kun tähän on neljä vuotta panostettu.

Ruuskasella olisi ollut tarjota nippu erinomaisia selityksiä, jos hän olisi halunnut kauden vastoinkäymisiään tilittää.

Pielavetinen heitti ennen Rio de Janeiron 16. elokuuta kilpailtua karsintaa edellisen kerran täysivauhtisen heiton Amsterdamin EM-finaalin 4. kierroksella 7. heinäkuuta.


Siinä heitossa repesivät sekä reiden pitkittäinen lähentäjälihas että leveä selkälihas, ja kaikki meni uusiksi.

– Minun piti olla Amsterdamissa nousukunnossa ja täällä huippukunnossa. Heitin urani pisimmän kesäkuun (Kuortaneella 25. kesäkuuta 86,90) heiton ja heinäkuun heiton (EM-karsinnassa 88,23) eli oltiin aikataulussa siinä vaiheessa.

Kotimaahan palattuaan Ruuskanen oli usean päivän sairaalassa eikä pystynyt heittämään ennen olympiakarsintaa kuin jonkin verran puolivauhtisia tökkäisyjä, kilpailuheitoista puhumattakaan.

Suunniteltu viimeistelyleiri Brasiliassa jäi kokonaan väliin. Kaikki tämä säätäminen leikkasi väistämättä tuloskuntoa niin, että Ruuskasen maksimit olisivat olympiafinaalissa täydellisesti onnistuneella heitolla liikkuneet ilmeisesti noin 85 metrissä.


Aika loppui yksinkertaisesti kesken. Lontoon voittaja Keshorn Walcott otti pronssia tuloksella 85,39.

Loukkaantuminen Amsterdamissa oli kohtalon ivaa, sillä Ruuskanen venytti kilpailukautensa aloittamista Timanttiliigan kustannuksella peräti kesäkuun 12. päivään juuri välttääkseen aiemmilta kausilta tutut keskikesän lähentäjävaivat.

– Kaikki tehtiin ennen olympiakisoja oman tiimin kanssa niin hyvin kuin pystyttiin.

Kolmannella kierroksella selkä seinää vasten heittänyt Ruuskanen oli kuudennella sijallaan koko olympiajoukkueen kolmanneksi paras urheilija. Hän otti kantaa historiallisen heikosti suoriutuneen olympiajoukkueen arvosteluun.

– Turha osoittaa syyttäviä sormia kehenkään. Ei tänne kukaan lähde fiilistelemään, jos miettii vaikka, mihin kuntoon kävelijät vetivät itsensä. Jokainen taisteli ja teki minkä pystyi.


Ruuskanen aikoo jatkaa uraansa vielä ainakin yhden olympiadin eli Tokion kisoihin 2020. Yksi muuttuja kulkee kuitenkin hänen urheilulajissaan aina matkassa.

– Jos paikat eivät kestä, se syö motivaation. Päättynyt olympiadi oli kuitenkin urani paras, tuli EM-kulta ja -pronssi ja olympiapronssi kirkastui hopeaksi.

Suomalaisten keihäänheittoa odottanevat kovat ajat, kun Ruuskanen ja Tero Pitkämäki aikanaan lopettavat.

– Ei tämä kuitenkaan niin huonosti ole mennyt, jos miettii, että Helsingin EM-kisoista 2012 alkanut mitaliputki (kuudet arvokisat) meni poikki vasta nyt.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt