Keihäsmitali vain vahvistaisi vaarallista ”huh, kaikki sittenkin hyvin” -illuusiota

Julkaistu:

RIO2016
Suomi on jäämässä keihäänheitossa huippujen kehityksestä, kirjoittaa toimittaja Pekka Holopainen Rio de Janeirosta.
Vaikka Tero Pitkämäki täräytti itsensä vaikeiden terveysmurheiden jälkeen lähes maailmanmestariksi kolme vuotta sitten, tällä kertaa paikka osoittautui tekemättömäksi jo heinäkuussa. Liika on liikaa hänellekin.

Toiveiden tynnyri kumisi tällä kertaa tyhjyyttään, ja reaalimaailmassa olympiatoiveet lepäsivät Amsterdamin EM-kisoissa loukkaantuneen Antti Ruuskasen varassa. Hän selvisi rimaa hipoen ainoana suomalaisena loppukilpailuun, mikä ei lupaa paljon, joskin Ruuskanen on ennenkin heittänyt laatusijoituksia olematta karsintapaikan kuningas.

Pelikenttä vaihtuu

Pelikenttä vaihtuu nyt aivan toiseksi, sillä Ruuskanen joutui olympiakarsinnan 11. sijaan nakkaamaan keppiä lähes samoihin lukemiin, joilla Amsterdamista irtosi puolitoista kuukautta sitten EM-pronssia.

Finaaliin selvisi heittäjiä kahdeksasta maasta ja useasta maanosasta: Euroopasta, Aasiasta, Afrikasta, Etelä-Amerikasta ja Karibian alueelta. Lontoossa 2012 Trinidad ja Tobagon Keshorn Walcottin olympiavoitto yllätti kaikki, mutta sen jälkeen lajin globalisaatio vasta on kunnolla lähtenyt vauhtiin.

Pinnallinenkin tarkastelu vahvistaa mielikuvia. Kun vuosina 2006–2010 maailmantilaston 20 kärkiheittäjää tulivat vuosittain 11–12 maasta, tällä vuosikymmenellä vertailuluku on noussut 14–16:een.

Suomi on tässä pelissä tällä hetkellä mukana kahdella ikääntyvällä urheilijalla, jotka, ehkä, pystyvät jatkamaan uraansa vielä joitakin vuosia.

Niin mukava kaveri kuin Ruuskanen onkin, niin jollain perverssillä tavalla hän ehkä tällä kertaa palvelisi suomalaista huippu-urheilua ja varsinkin omaa urheilulajiaan parhaiten, jos ei mitalisijoituksella heittäisi samalla savuverhoa näiden moniongelmaisten kokonaisuuksien eteen näkösuojaksi.

Nopea esimerkki

Nopea esimerkki löytyy toisen perinnelajin mäkihypyn puolelta. Laji patsasteli vuosia Janne Ahosen loistossa, vaikka samaan aikaan rakenteet mätänivät. Missä laji on nyt?

Tänä kesänä Suomi ei saanut mieskeihäänheittäjää nuorten MM-kisoihin, eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Ruuskasen ja Pitkämäen 24–30-vuotiaista haastajista ei kaiken todennäköisyyden mukaan ole kansainväliselle huipulle. Uusia lupauksia toki on, mutta asiantuntijoiden mukaan vielä niin nuoria ja täysiä arvoituksia, että heidän nimiensä julkistaminen olisi epäoikeudenmukaista.

Keihäänheitto ei ole ajautunut pahaan saumakohtaan ensimmäistä kertaa. Aki Parviainen edusti vuosituhannen alussa Suomea arvokisoissa jopa yksin, mutta Pitkämäen, Ruuskasen, Tero Järvenpään ja Teemu Wirkkalan sukupolvi hengitti jo niskaan. Jorma Kinnusta ja Pauli Nevalaa seurasi aikanaan luontevasti Hannu Siitonen, Tapio Korjusta taas Kimmo Kinnunen. Parviainen lopetti aikanaan Seppo Rädyn jälkeisen suruajan lyhyeen.

Nyt näyttää siltä, että kun Ruuskasesta ja Pitkämäestä aika keihäspaikalla jättää, laji näyttää Suomessa 10 vuoden päästä yhtä kiinnostavalta kuin 10 000 metrin juoksu lähes 40 vuotta tuoreimpien urotekojen jälkeen.

Urheilun elintilan uusjako

Suomalainen valmennus on näihin päiviin edustanut kiistatta maailman huippua, ja keihäänheitto on ollut lahjakkaille urheilijoille myös houkutteleva uravaihtoehto. Nyt on urheilun elintilan uusjaossa ajauduttu tilanteeseen, jossa maan potentiaalisimmat nuoret valitsivatkin pää­lajeikseen käsipallon, lentopallon ja beachvolleyn.

Suomalaiset nuoret asuvat nykyään pääosin suurissa kaupungeissa. Miten keihäänheiton rekrytointityö on niissä onnistunut?

Saksalaisten heittäjien menestys ja huimat laji­tekniset taidot tuskin ovat sattumaa? Osataanko siellä kenties jotain paremmin kuin Suomessa?

Keskustelut sisäpiiriläisten kanssa paljastavat, että asiaintila on tajuttu, nyt sille pitäisi vielä tehdä jotakin. Ainakin lajivalmentaja Kimmo Kinnunen ja toisen lajivalmentajan pestiä hakeva Petteri Piironen ovat yhdessä suunnitelleet kokonaan uudenlaista valmennuksen mallia, sekä sisällöllisesti että maantieteellisesti.

Juna odottaa laiturilla vielä hetken.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt