Yleisurheilu

Suomi ei ole enää keihäänheiton mahtimaa – ja tulevaisuus voi olla vielä synkempi

Julkaistu:

rio 2016
Eväät keihäsmitaliin Riossa ovat silti olemassa, kirjoittaa Marko Lempinen Rio de Janeirosta.
Käsi sydämelle. Kuinka moni uskoi, että Suomi saa Rion olympialaisten lauantaiseen keihäsfinaaliin ainoastaan yhden heittäjän?

Tuskinpa monet.

Taatusti arveltiin, että kokenut Tero Pitkämäki – kaikista kauden aikana nähdyistä vaikeuksistaankin huolimatta – runttaa finaaliin Antti Ruuskasen seuraksi, koska vuosien varrella hän on ollut todella varma heittäjä arvokisoissa. Mutta uskomatonta kyllä, pohjanmaalainen putosi jo toisen kerran peräkkäin arvokisafinaalista. Edellinen tapahtui heinäkuisissa Amsterdamin EM-kisoissa. Saman kohtalon koki toistamiseen suomalaisleirin kolmas lenkki, Ari Mannio.


Suomi on keihäänheiton luvattu maa. Keihäsromantiikka on kukoistanut täällä jo 1920–luvulta lähtien. Erityisesti sen vuoksi pitää olla rehellinen: lajin panostuksiin ja näkyvyyteen nähden Rion karsintatulos oli heikko, jopa surkea. Ei siitä nyt vaan pääse mihinkään.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Tulos symboloi karulla tavalla Suomen keihäänheiton nykytilaa: toisin kuin takavuosina, Suomi ei ole enää keihäänheiton maailmanvaltias – ei lähimainkaan! Saksa ja muutamat muut maat ovat pyyhältäneet kirkkaasti ohitse. Lajin taso on noussut globaalisti viime vuosina – ja hurjasti. Sen Rionkin karsinta jälleen osoitti.

Mikä huolestuttavinta, tulevaisuudessa tulos saattaa olla suomalaisittain entistäkin synkempi. Pitkämäen ja Ruuskasen niskaan ei tunnu hengittävän riittävästi lahjakkuuksia. Päinvastoin, tyhjiö heidän takanaan vaikuttaa ammottavalta.

Rion kisoja on keihäspiireissä pidetty kenties viimeisinä olympialaisina, joissa Suomi taistelee uskottavasti jopa keihäskullasta. Pitkämäen ja Ruuskasenkin huikeat urat päättyvät ennen pitkää, tässä vaiheessa Tokion 2020 kisat tuntuvat kaukaisilta. Nyt piti vielä olla mahdollisuuksia suomalaiseen jättipottiin, mutta unelmista tulikin pannukakku.

Missä mätti?

Mannion finaalipaikka olisi ollut lievä yllätys kauden kilpailutuloksiin nähden. Pitkämäen kohdalla puolestaan synkät sisäpiiritiedot pitivät kutinsa, sittenkin. Vuoden 2007 maailmanmestari ei Ilta-Sanomien tietojen mukaan ollut saanut ennen Rioa keppiä lentämään kuin 77–79 metriä. Seitsenkertainen arvokisamitalisti on kamppaillut tekniikkamurheiden kanssa pitkin kesää, eikä hän ja valmentajansa Hannu Kangas saaneet palapeliä valmiiksi ennen kauden päätavoitetta. Aika ja usko loppuivat kesken.

Kun Pitkämäen lähentäjälihas leikattiin toukokuussa, heittäjän manageri Tero Heiska kiirehti laittamaan ulos tiedotteen, jossa alleviivattiin: leikkaus ei vaarana Pitkämäen osallistumista Amsterdamin EM-kisoihin ja Rion olympialaisiin. Heiska puhui totta. Nimenomaan osallistumista se ei vaarantanut, mutta menestyssaumat se mitä ilmeisimmin torpedoi.

Ei silti, yhdelläkin miehellä voi toki pitää maineikkaita keihäsperinteitä yllä. Pielaveden jätin keskiviikkoinen 82,20 metrin kaari ei vielä lupaillut mahdottomia. Mutta huippuheiton edellytykset ovat olemassa. Olen vakuuttunut, että Ruuskanen taistelee finaalissa mitalista.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt