Puola on nousemassa yleisurheilun mahtitekijäksi

Julkaistu:

KOMMENTTI
EM-kisoissa puhalsivat uudet tuulet, mutta suomalaiset törmäsivät vastatuuleen, kirjoittaa Juha Kanerva Amsterdamista.
Amsterdamin EM-kisojen suosituin hahmo taisi olla Laura Brijde. Siis kuka? Hänen tunnetaan paremmin blogistinimellään ”RunningLau”. Nuori nainen värvättiin EM-kisojen viestintätehtäviin tekemään videopätkiä sosiaaliseen mediaan. Unelmahomma monelle media-alalle pyrkivälle. Brijde pääsikin perjantai-iltapäivänä haastattelemaan kisojen suurinta yleisösuosikkia Dafne Schippersiä ja tämän poikaystävää Nicky Romeroa.

Saman päivän iltana hänestä itsestään tuli tähti. ”Juokseva Laura” oli se henkilö, joka pääsi kertomaan espanjalaiselle Bruno Hortelanolle, että tämä on 200 metrin maailmanmestari. Kaarrematkan nopein oli isäntämaan Churandy Martina, mutta ratarikon takia hollantilaisen juoksu hylättiin nopeasti kisan jälkeen. Sosiaalisessa mediassa lähti nopeasti leviämään video, jossa Brijde kertoo uutisen Hortelanolle. Espanjalainen ei ollut uskoa asiaa todeksi, vaan pyysi ympäriltään vahvistusta yllätystiedolle. Kun sellainen tuli, Hortelano aloitti villin voitontanssin.

Episodi muistutti kovasti tapausta, jossa ralliautoilija Tommi Mäkinen sai puhelimen välityksellä voittaneensa kuulla MM-tittelin, kun ”Karloksen” (Espanjan Carlos Sainz) auto oli hyytynyt ennen maaliviivaa Walesin rallissa.

Kuka Gega?

Kun tuntemattomiin nimiin päästiin, niin otetaanpa esille Luiza Gega. Nimi muistuttaa enemmän portugalilaista jalkapalloilijaa kuin balkanilaista yleisurheilijaa. Kyseessä on kuitenkin albanialainen daami, joka juoksi hopealle naisten 3 000 metrin esteissä maansa ennätyksellä 9.28,52. Kyseessä oli historiallinen teko, sillä Gegan hopea oli Albanian ensimmäinen yleisurheilumitali olympia-, MM- tai EM-kisoissa.

Moni muukin maa onnistui nappaamaan Amsterdamin olympiastadionilla historiallisia sijoituksia. Esimerkiksi Tsanko Arnaudovin kuulapronssi on Portugalin ensimmäinen heittomitali arvokisoissa. Muutamassa lajissa nähtiin suomalaisittain eksoottista meininkiä. Miesten korkeushyppyfinaalissa pomppi kolme kyproslaista karjua. Paras kypriootti oli seitsemänneksi sijoittunut Dimitrios Hondrokoukis, joka edusti aikaisemmin Kreikkaa. Tarvinneeko muuten mainita, että Hondrokoukis ei ole mikään man of honour. Kunnia meni vuonna 2012, jolloin hän sai kahden vuoden dopingpannan.

Puolan tahtiin

Näistä maita vaihtaneista urheilijoista kirjoitin jo lauantain lehdessä, joten ei siitä sen enempää. Todetaan kuitenkin, että ahkerimmin urheilijoita ostanut maa Turkki putosi lopullisessa mitalitaulukossa neljänneksi 12 palkintopallisijoituksellaan.

Mitalitilaston voitti yllättäen Puola, joka on nousemassa monen muunkin lajin mahtitekijäksi. Puolalaiset maksoivat kovan hinnan 1980-luvun poliittisesta levottomuudesta ja sotatilan ahdingosta. Maa jäi ilman Euroopan mestaruutta vuosien 1986, 1990 ja 1994 kisoissa saalistaen niissä vain neljä mitalia. Nyt polakit juhlivat kuutta mestaria.

Riossa mitalit ovat tiukemmassa, mutta ainakin 1970-luvun mestarijuoksija Irena Szewinskan mukaan poloneesia tanssitaan myös Riossa. Szewinska piti Amsterdamissa seuraa Euroopan yleisurheiluliiton kunniapuheenjohtajalle Carl-Olaf Homénille, jonka pian ilmestyvässä elämäkerrassa on kiinnostavaa tietoa yleisurheilun kulminaatiopisteistä 1970-luvulta lähtien.

Suomen Urheiluliitto oli asettanut tavoitteeksi kymmenen pistesijaa, mutta sinivalkoiset urheilijat saavuttivat tavoitteesta vain puolet. Kisojen suomalaisonnistuja olikin Kimmo Kinnunen, jonka valmennettava Zigismunds Sirmais juhli keihään EM-titteliä. Amsterdamin tulostaso valui monissa lajeissa 1970-luvun lukemiin, joten mitaleja oli tarjolla muillekin kuin keihäsmiehille. Olisiko niin, että dopingkontrolli ja pelko kymmenen vuotta säilytettävien näytteiden uudelleentestaamisesta alkaa purra? Radalla ja kentällä ei nähty yliluonnollisia suorituksia.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt