Seiväshyppääjä Henri Väyrynen lähtee EM-kisoihin – pituushyppääjänä! - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Seiväshyppääjä Henri Väyrynen lähtee EM-kisoihin – pituushyppääjänä!

Kajaanin Kipinän Henri Väyrynen tekee aikuisten arvokisadebyyttinsä heinäkuussa Amsterdamissa.

Julkaistu: 26.6.2016 10:00

Aika vähän on sellaisia urheilijoita, jotka ovat hypänneet seivästä viisi metriä ja pituutta kahdeksan metriä. Henri Väyrynen on. Seipäässä hän on saavuttanut alle 20-vuotiaiden EM-pronssia, mutta nyt hän lähtee EM-kisoihin yli 8 metrin pituushyppääjänä.

Paransit tammikuussa Etelä-Afrikassa ennätystäsi 14 senttiä (793–807). Milloin viimeksi teit vastaavan ennätysharppauksen?Viime kesänä. Ennätys oli 775, ja hyppäsin Jämsän karnevaaleilla 793. Siinä tuli 18 sentin parannus eli sentteinä vähän enemmän kuin nyt, mutta mitä kovempiin tuloksiin mennään, sitä tiukemmassa sentit ovat.

Hyppäsit Potchefstroomissa Suomen tilaston kaikkien aikojen viidenneksi parhaan tuloksen (807) ja rikoit EM-tulosrajan 795. Miten tärkeää oli ylittää raja jo ennen kesän kisoja? Se oli tosi tärkeä juttu. Kilpailen kesäkuussa vain Lapinlahden ja Kuortaneen eliittikisoissa, eli ei niitä mahdollisuuksia niin hirveästi olisi ollut. Olen nyt pystynyt keskittymään harjoitteluun ja nostamaan kuntoa ilman ylimääräisiä riskejä.

Sparrasitte toisianne hyvin Etelä-Afrikassa. Kuinka paljon kova kilpailu auttaa sinua? Talven leirillä meitä oli neljä: Haapalan Eero, Pullin Kristian ja Halmelan Arttu, ja varsinkin kovatehoisissa hyppyharjoituksissa tulee porukassa lisäyritystä. Kaikilla oli valmiudet hypätä kovaa.

Harjoittelit pituushyppyä täysipainoisesti ensimmäistä kertaa vasta kesää 2014 varten. Miten tärkeä ehjä talvikausi 2013–2014 oli kehityksellesi?

Se oli tosi iso askel ja tärkeä talvi. Sain tehdä Oulussa tekniikkaharjoittelua Ylitalon Osmon kanssa. Talvella 2014 hyppäsin 785, ja siinä tuli iso loikka Suomen kärkeen.

Henri Väyrysellä on matkaa Rion olympiarajaan vain kahdeksan senttiä.

Päävastuun valmennuksesta kantaa isäsi Eero Väyrynen, mutta Ylitalo on ilmeisesti edelleen apunasi Oulussa? Kyllä. Aina kun olen Oulussa ja tarvitsen apua, kilauttelen Osmolle. Tietysti itselläni on aika paljon vastuuta omasta harjoittelustani. Kesäisin olen molemmilla paikkakunnilla, ehkä Kajaanissa vähän enemmän.

Alkukesän koleus on usein ollut turmiollista pituushyppääjille. Oletko ollut erityisen varovainen välttääksesi vammoja? Olen. Siksi olimme keväällä leirillä Italian Formiassa, jossa hyppäsimme pari harjoituskisaa vastaavalla tavalla kuin Etelä-Afrikassa. Kävimme toukokuun aikana kaksi kisaa myös Saksassa, mutta kelit eivät menneet ihan nappiin siellä. Kotimaassa olen lähtenyt varovasti liikenteeseen, jotta varmasti palaudun kovasta leiristä. Kelien kanssa saa olla tarkkana, ettei tuhoa koko kesää.

Soitit nuorena pianoa, alttotorvea ja tuubaa. Millaisessa roolissa musiikki on nykyään elämässäsi? Ei mitenkään erityisessä. Toki kuuntelen joskus musiikkia kisoissa ja treeneissä, mutta tuubaa en ole soitellut aikoihin. Pianoa tulee joskus soiteltua huvikseen Kajaanissa.

Opiskelet lääketiedettä Oulun yliopistossa. Kuinka pitkällä opintosi ovat ja miten olet onnistunut yhdistämään lääkärinopinnot huippu-urheilijan arkeen? Olen opiskellut nyt neljä vuotta. Kursseilla olen periaatteessa menossa samassa kuin muukin vuosikurssi, mutta harjoitteluja en ole vielä toistaiseksi pystynyt tekemään. Ei niiden kanssa vielä mikään kiire olekaan – mitään täysipainoista työtä ei voi tehdä niin kauan kuin hyppyura jatkuu. Opiskelu on mennyt hyvin mukana, vaikka esimerkiksi leirien aikana saakin soveltaa. Opintoja on jäljellä periaatteessa kaksi vuotta, mutta voin valmistua ehkä neljän vuoden sisällä.

Millaisia ohjeita liiton armenialainen lajivalmentaja Suren Ghazaryan on sinulle antanut? Suren on tuonut omaa näkökulmaa erityisesti ponnistukseen. Puhumme puhelimessa aika paljon, ja leireillä hän on tietysti mukana. Surenilla on tietoa hyppytekniikan kehittämisestä etenkin hyvissä olosuhteissa. Häneltä on tullut hyviä juttuja.

Henri Väyrynen opiskelee lääketiedettä Oulun yliopistossa.

Kalevan kisat käydään jälleen kotikentälläsi. Vuonna 2010 kilpailit Kajaanissa nuorena seiväslupauksena, nyt Oulussa arvokisatason pituushyppääjänä. Miten olet muuttunut urheilijana kuudessa vuodessa? Valmistautumiseen on tullut kokemusta ja varmuutta – tiedän paremmin, mihin keskityn. Nuorena seiväshyppääjänä tuli harjoiteltua huomattavasti enemmän ja monipuolisemmin kuin kohta parhaassa tuloksentekoiässä olevana pituushyppääjänä.

Voitit 22-vuotiaiden SM-kultaa kymmenottelussa 2011 ja olit 17-vuotiaissa pronssilla kolme vuotta aiemmin. Kiinnostaako otteleminen vielä? Kun seiväshyppy jäi, ei kymmenottelu ole ollut mielessä. Silloin harjoittelu oli monipuolisempaa, mutta kyllä seiväsharjoittelusta on ollut hyötyä pituushyppyyn. Se on iso tekijä, että pystyin niin nopeasti kehittymään siinä. Pohja oli hyvä.

Olet hypännyt seivästä yli viisi metriä (515) ja pituutta yli kahdeksan metriä (807). Tiedätkö muita vastaavaan pystyneitä? Juho-Matti Pimiä on hypännyt myötätuuleen tasan kahdeksan metriä ja seivästäkin yli viisi (510). Hän on kotimainen esimerkki, vaikka pituustulos ei olekaan hypätty sallituissa oloissa.

Olit kasvamassa kansainvälisen tason seiväshyppääjäksi ennen lajinvaihtoa. Mitä tapahtui? Voitin 19-vuotiaiden EM-pronssin 2009 ennätystuloksellani, mutta se 515 myös jäi ennätykseksi. Sen jälkeen oli muutama tasainen vuosi ja kuoppakammo, ja se varmasti vaikeutti kehitystä. Hallikausi 2012 meni huonompaan suuntaan, joten kilpailin pituushypyssä. Kesä meni hyvin, joten ajattelin, että pidetään taukoa seiväshypystä ja hypätään pituutta. Matkalla oli loukkaantumisia, mutta ei sellaisia, jotka olisivat sinällään estäneet tuloskehitystä.

Henri Väyrynen on kasvanut seiväshypyn nuorten EM-mitalistista arvokisatason pituushyppääjäksi.

Olet vain kahdeksan sentin päässä Rio de Janeiron olympiarajasta 815. Millainen tavoite viiden renkaan kisat ovat sinulle? Se on aikamoinen unelma, ja talven hyppy nosti sitä lähemmäksi. Rajan rikkominen vaatii hyvän hypyn, mutta se on ihan mahdollista. Ei se ennätyshyppy Etelä-Afrikassakaan täydellinen ollut, pienillä asioilla se olisi voinut kantaa olympiarajan yli.

Entä kesän muut tavoitteet? Kun EM-paikka on taskussa ja sinne on saanut valmistautua hyvin, tavoite on ehdottomasti päästä finaaliin. Siellä kaikki on mahdollista. Kalevan kisoissa tavoitteena on totta kai voittaa. Vuosi sitten olin toinen, nyt haussa on ensimmäinen Suomen mestaruus. Rio on unelma.

Urheilusanomat 25/2016

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?