Humalaiset ruotsalaiset mullistivat yleisurheilua 35 vuotta sitten – Tommi Evilä: ”Tuntuu värinänä kehossa”

Julkaistu:

Yleisurheilu
Humalaiset ruotsalaiskatsojat innostuivat Willie Banksin suorituksista Tukholmassa 1981.
Tukholmassa kisataan torstaina Timanttiliigan osakilpailu. Amerikkalainen kolmiloikkaaja Willie Banks keksi humalaisten ruotsalaisten avustuksella samassa kaupungissa 35 vuotta sitten jotain, mikä vaikuttaa yleisurheilijoiden elämään edelleen.

1980-luvun alussa kolmiloikka ei juurikaan kiinnostanut yleisöä, ja siksi Banks kilpaili välillä myös pituushypyssä. Banksilla oli kova tarve todistaa Tukholmassa, että kolmiloikka voi olla viihdyttävää.

Kahdeksan ensimmäisen kolmiloikkaajan hypyt epäonnistuivat Tukholman-kisassa. Tuli Banksin vuoro – ja silloin tapahtui jotain erityistä.

– Seisoin vauhdinottopaikan päässä ja tein normaalin rutiinini, jossa taputan kolme kertaa ja heilutan nyrkkiäni. Huomasin viiden humalaisen katsojan matkivan taputuksiani, Banks kertoo Spikes-lehden haastattelussa.

– Käännyin ympäri ärsyyntyneenä, mutta sitten ajattelin, että mitä väliä. Tein rutiinin uudestaan, viisi katsojaa seurasi mukana, ja hyppäsin tuloksen 16,80. Kiitin kannustajia, ja seuraavalla hypylläni mukaan taputukseen liittyi muutama ihminen lisää.

Kolmannella hypyllä koko hyppypaikan edusta oli mukana ja neljännellä jo puolet stadionista taputti. Viidennellä koko stadion eli mukana suorituksessa.

– Hyppäsin lähelle maailmanennätystä, mutta vaikka tiesin hypyn olleen yliastuttu, teeskentelin tehneeni ennätyksen. Yleisö oli villinä.


Ilmiö ei jäänyt yhteen kisaan. Seuraavalla viikolla Banks oli pituushyppykilpailussa Lausannessa. Hänen nostaessaan kätensä ylös ennen suoritusta, yleisö alkoi taputtaa.

– En ollut hyvä pituushyppääjä, mutta sinä päivänä hyppäsin 811 ja voitin koko kisan. Minulle taputtaminen todellakin toimi, Banks myöntää.

”Sen tuntee myös värinänä kehossaan”

Pituushyppääjä Tommi Evilä vahvistaa, että taputus ei ole ainoastaan tapa, vaan siitä on urheilijalle selkeä apu.

– Jos en ole saanut treeneissä irti itsestäni, olen joskus pyytänyt paikalla olevat ihmiset taputtamaan, hän kertoo.

– Kun tunnen yleisön katsovan suoritustani, haluan myös antaa heille parasta.

Evilän mukaan taputtaminen auttaa urheilijaa keskittymään itsensä sijasta ulkoisiin asioihin. Vaikka yleisön pauhu vaimenee tajunnasta parin ensimmäisen askeleen jälkeen, ääreisnäkö rekisteröi silti yleisön liikkeen horisontissa.

– Kun isolla stadionilla 20 000–30 000 ihmistä taputtaa, sen tuntee myös värinänä kehossaan, Evilä lisää.


Evilä kiittelee etenkin suomalaista yleisöä, joka oli aina, kilpailusta riippumatta, hyppääjän mukana suorituksissa.

Sen sijaan naapurimassa, taputuksen syntymäpaikassa, on kannustaminen ollut joskus nihkeää.

– Ruotsi-ottelussa on yleisön saaminen mukaan ollut joskus vaikeaa. Kai niitä jurppi, kun meillä oli voittoputki, ja minä toimin joukkueen kapteenina, Evilä nauraa.

Kaikki urheilijat eivät kuitenkaan taputtamisesta tykkää.

– Espanjalainen kuulantyöntäjä Manuel Martinez nosti sormen huulilleen yleisön pauhatessa koti-EM-kisoissa Madridissa, Evilä huomauttaa.

Silläkin on merkitystä, miten yleisö taputtaa.

– Esimerkiksi pituushyppy ja keihäänheitto ovat kiihtyviä lajeja. On parempi, että yleisö seuraa urheilijan antamaan rytmiä ja aloittaa taputuksen hitaasti.

– Liian nopea taputus voi jopa sekoittaa urheilijan suorituksen rytmin, hän paljastaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt