Kovan SE-tuloksen 30 vuotta sitten tehneelle naiselle soitellaan yhä – näin paljon nousi penkistä

Julkaistu:

Yleisurheilu
Naisten kuulantyönnön sisäratojen Suomen ennätykselle ei näy uhkaajia.
Tänään on kulunut tasan 30 vuotta siitä, kun Asta Ovaska työnsi kuudenneksi EM-hallikisoissa Madridissa tuloksella 17,84.

– Joku maa puuttui varmasti, kun sijoituin noin korkealle. Muistan nähneeni otsikoita, joissa tulostani hehkutettiin. Jokin suomalaislehti taisi käyttää otsikkoa ”Kesän jokeri?”, 52-vuotias Ovaska muistelee 30 vuoden takaisia tapahtumia.

Vastaavat tulokset ovat suomalaistyöntäjille nykyisin kaukainen unelma. 2000-luvulla lähimmäksi on päässyt Anna Rauhala, joka työnsi 16 vuotta sitten 16,51. 2010-luvulla 15,50 metriä on rikkoutunut vain kerran.

Vaikka ero sisäratojen SE:hen on valtava, Ovaska uskoo, ettei hänen ennätyksensä säily seuraavaa 30:a vuotta.

– Ei herranjumala. Älä edes puhu, että siinä menisi noin pitkään. Toivon sydämestäni, että lajin pariin päätyy pitkiä naisia. Minun aikanani meitä oli paljon yli 180-senttisiä, rotevarakenteisia työntäjiä. Se vain on fakta, että tässä lajissa pituudesta on valtava etu – ja pitkistä työntäjistä meillä on ollut nyt pulaa.

Lähtötason merkitys

17,84 ei jäänyt Ovaskan uran parhaaksi työnnöksi, sillä ulkoradoilla neljän kilon rautapallo lensi hänen kädestään aina 18,57:ään.

Ovaska korostaa omissa tuloksissaan jo nuorena hankittuja voimatasoja, jotka kuuden sisaruksen kanssa hankittiin pelto- ja karjatöissä Ruotsinpyhtäällä.

– Maalaistalon tyttärenä olen pienestä asti tehnyt ruumiillista työtä. Voimatasoissa lähtöarvot ovat olleet aivan toista kuin monella nykynuorella.

– Traktorin rattiin hypättiin jo ennen kuin jalat ylsivät polkimille. Siinä jonkun sylissä pääsin kääntämään rattia. Jokainen teki voimiensa mukaan töitä, sen mukaan mitä pystyi, Ovaska muistelee.


Kuulantyöntö tuli Ovaskalle tutuksi jo 7-vuotiaana maatilan pihalla.

– Isä ja hänen veljensä tykkäsivät kilpailla. Heillä oli käytössään vanha moukari, koska muistan siinä olleen reiän. Se painoi noin viisi kiloa, ja työnsin sitä ensi kertaa kaksinkäsin ihan pikkulapsena. Tosin eihän se mihinkään lentänyt.

Naisten kuula ei paljon painanut

Kun lajiin panostaminen tuli ajankohtaiseksi, Ovaskalle ei tuottanut ongelmia siirtyä neljän kilon rautapalloon.

– Eihän se ollut minulle koskaan sillä tavalla painava, koska olin naiseksi yllättävän vahva.

Voimatasot herättivät huomiota myös saleilla. Esimerkkinä Ovaska mainitsee kohtaamisen sveitsiläisen kuulahirmun, 22,75 työntäneen Werner Günthörin kanssa.

– Hän katseli penkkipunnerrustani ja kysyi, paljonko sä työnnät kuulaa. Vastasin, että 18 metriä, mihin hän hämmästeli, että ”niin vähänkö?”.

– Aina välillä tulee edelleen soittoja, kun jotkut ovat lyöneet vetoa penkkipunnerrustuloksestani. No, 137,5 kiloa minä nostin. Syväkyykystä tulokseni oli 200 kiloa.

Omaksi heikkoudekseen Ovaska mainitsee jalkatyön.

– Annoin tasoitusta kimmoisuudessa ja tekniikassa, koska jalat tuppasivat jäämään jälkeen, ja tein työnnön liiaksi pelkällä kädellä. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt tehdä loikkaharjoituksia.

Koulutus pilasi urheilu-uran

Ovaskan uran paras kausi oli kesä 1989, jolloin hän työnsi ulkorata-SE:n 18,57. Syksyllä alkaneet opinnot pilasivat kuitenkin hermotuksen, ja ura oli taputeltu.

– Aloitin Kuortaneella urheiluhierojakoulun, mikä ei sopinut lainkaan yhteen kuulantyönnön kanssa. Se vei hermotuksen jaloista ja käsistä, minkä jälkeen kuula ei lentänyt enää yhtään mihinkään. Mutta kun koulu oli jo aloitettu, niin ei sitä kehdannut lopettaakaan.

Ovaska uskoo, että parhaimmillaan hän olisi voinut rikkoa 19 metrin rajan.

– Se olisi omalla kohdalla ollut mahdollisuuksien rajoissa – näin niin kuin rehellisellä työllä.

– Rehellisyyden nimissä aika monella oli erilaista ruisleipää kuin minulla. Mutta jos kiinni ei ole jäänyt, niin turha on syyttää, myöhemmin leipuriyrittäjänä toiminut Ovaska toteaa.

Esimerkiksi hän nostaa ME-naisen Natalia Lisovskajan, jonka ME-tulosta 22,63 pidetään maailmalla lähes mahdottomana lyötäväksi.

– Kehityimme Natalian kanssa samaa tahtia aina 18-vuotiaiksi asti. Sitten hän paransi reilussa vuodessa yli kolme metriä, kun minä taas kehityin noin 40 senttiä. Ehkä hänellä vain osui kaikki kohdalleen, mutta ainahan se herättää kysymyksiä, Ovaska naurahtaa.


Leikkaus edessä

Nykyisin kirjanpitäjänä Kuusamossa työskentelevä Ovaska uskoo, että elokuussa Rio de Janeirossa olympiakultaan vaaditaan 21 metrin työntöä. Voittajasuosikikseen hän nimeää Uuden-Seelannin Valerie Adamsin, joka on viime vuosina kärsinyt pahoista loukkaantumisista.

– MM-hallikisoissa hän ei vakuuttanut, mutta mikäli toipuminen menee suunnitellusti, hän on joka tapauksessa vaikea lyötävä Riossa.

Ovaska kertoo myös, että oma terveys on ollut koetuksella. Ensi viikolla hän matkustaa Ouluun leikkaukseen. Syynä on selkäydinkanavassa oleva ahtauma.

– Mitään pullistumia ei pitäisi olla. Ilmeisesti siellä kasvaa jotain sidekudosta, joka aiheuttaa ahtauman. Lääkäritkään eivät oikein osanneet sanoa, mikä sen aiheuttaa. Leikata kuitenkin pitää, muuten olisi halvaantumisvaara.

– Kyseessä on kuulemma rutiinileikkaus. Toivottavasti lääkäri on hyvin tarkkakätinen, Ovaska naurahtaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt