Sebastian Coe ei koskaan voi pelastaa yleisurheilua

Julkaistu:

YLEISURHEILU
Puheenjohtaja Sebastian Coen syntisäkki on liian suuri, jotta hän olisi uskottava henkilö uudistamaan IAAF:n toimintakulttuuria, kirjoittaa Juha Kanerva.
Kansainvälistä yleisurheiluliittoa koettelee järjestön historian pahin skandaali. Ammattilaisuus koetteli amatööriurheilun nimeen vannoneen IAAF:n rivejä 1930-luvun alussa ja 1970-luvulla. Doping on ollut krooninen ongelma vähintään vuodesta 1988, jolloin kanadalainen pikajuoksija Ben Johnson kärysi Soulin olympiakisoissa.

Nyt IAAF:lla on ongelma, jossa yhdistyvät raha ja kielletyt aineet. Ja tällä kertaa kyse ei ole järjestön ulkopuolella tapahtuvasta toiminnasta, koska vyyhtiin on sotkeutunut IAAF:n omaa väkeä ex-puheenjohtaja Lamine Diackin johdolla.

Kun 82-vuotias senegalilainen vihdoin luopui tehtävästään elokuussa, maailman yleisurheiluväki kuvitteli uuden ajan koittaneen. Etenkin kun IAAF:n puheenjohtajaksi valittiin länsimaisten arvojen puolesta liputtanut Sebastian Coe eikä itäiseen samovaarikulttuuriin ankkuroitunut Sergei Bubka. Valitettavasti Coe näyttää olevan taipuvainen suosimaan samanlaista epämääräistä hallintokulttuuria, jota hänen edeltäjänsä harrasti.


Blatterin juoksupoika

Kun tutustuu tarkemmin Coen taustaan ja tekemisin, englantilaisen olympiavoittajan sädekehä himmenee marraskuun synkkiin väreihin. Hän on joutunut jo kerran aikaisemmin puhdistamaan pesää kansainvälisessä urheilumaailmassa. Fifan korruptoitunut puheenjohtaja Sepp Blatter kutsui Coen vuonna 2006 johtamaan järjestön eettistä komissiota.

Ex-maileri oli tehtävässä vuoden päivät. Tuona aikana Coe ei tuonut yhtään tapausta komission käsiteltäväksi, vaikka lahjonta ja korruptio rehottivat futispomojen keskuudessa, kuten tiedämme. Saavutusta voi verrata siihen, ettei löydä brittiläisestä pubista oluttuoppia, kuuluu erään brittitoimittajan arvio Coen onnistumisesta kuningaspelin moraalinvartijana.

Coen suurin ansio oli olympiakisojen saaminen Lontooseen ja niiden onnistunut läpivienti kesällä 2012. Kisojen jälkeen urheilun hymypoika oli kovaa valuuttaa liike-elämässä. Hän myi omistamansa urheilun viestintäyhtiön suuremmalle firmalle, mutta jäi johtamaan yhtiötä. Tämän CSM Sports & Entertainmentin asiakkaisiin ovat kuuluneet Azerbaidzhanin olympiakomitea ja Turkmenistanin itsevaltainen presidentti.

CSM auttoi diktaattori Ilham Alijevin hallintoa Bakun hakiessa kesäolympiakisoja ja neuvoi azerbaidzhanilaisia saamaan Euroopan kisat järjestettäväkseen. Järjestöpuolella hän on ollut myöntämässä kisoja Bakulle.


Niken mannekiini

Coe on toiminut jo pitkään Niken kansainvälisenä lähettiläänä kovalla palkalla. Tultuaan valituksi IAAF:n johtoon Coe on jatkanut tehtävässä, vaikka eturistiriita on ilmeinen. Kun IAAF antoi vuoden 2021 MM-kisat Eugenelle eli aivan Niken pääkonttorin naapuriin, Coe myhäili tyytyväisenä. Ulkopuoliset ihmettelivät, miten päätös saatettiin tehdä ilman hakuprosessia, johon muutkin olisivat voineet osallistua.

Venäjän dopingvyyhdin käsittelyn aikana Coe on esiintynyt vakavana ja yllättyneenä. Tässäkin ilmiasu pettää, sillä IAAF:n varapuheenjohtajana vuodesta 2007 toiminut englantilainen ei ole voinut olla näkemättä artikkeleita ja dokumentteja, joita tutkivat journalistit ovat venäläisestä dopingkulttuurista julkaisseet kesästä 2013 lähtien. Coe vaatii venäläisiltä selvitystä näiden synneistä, mutta ei ole ollut itse valmis asettumaan saksalaisen ARD-kanavan haastateltavaksi.

Kun Wadan itsenäisen komission raportin toinen osa julkaistaan joulukuussa, Coen asema vaikeutuu entisestään. Ranskan poliisilla lienee riittävästi näyttöä oikeudellisten toimien aloittamiseksi Diackia ja hänen hoviaan vastaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ritariksi lyöty lordi Coe on ollut ihan yhtä taipuvainen katsomaan lahjontaa ja korruptiota sormien läpi kuin hänen edeltäjänsä. Jotta IAAF:n toimintakulttuurin uudistaminen onnistuisi, tehtävään pitäisi valita uskottava ulkopuolinen henkilö.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt