Ikonisesta urheilukuvasta lisää tietoa – kolmannen miehen tarina on traaginen - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Ikonisesta urheilukuvasta lisää tietoa – kolmannen miehen tarina on traaginen

Australialaisjuoksija Peter Normanin tarina on synkkä.

Australialaisjuoksija Peter Normanin tarina on synkkä.

Julkaistu: 13.10.2015 5:55

Urheiluhistorian yksi kuuluisimmista valokuvista sisältää sankaritarinan, joka valkeni maailmalle vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

Kuva on tuttu kaikille. Olympialaisten palkintopallilla seisovaa kaksi mustaa miestä nostaa kätensä nyrkissä ilmaan.

Podiumilla huomion keskipisteessä seisovat Meksikossa 1968 kultaa juossut Yhdysvaltojen Tommie Smith ja hänen takanaan pronssia juossut joukkuetoveri John Carlos. He protestoivat USA:n rotuerottelua vastaan.

Harva kiinnittää huomiota valkoiseen australialaisjuoksijaan, joka seisoo palkintopallilla hopeamitali kaulassaan ilmeettömänä ja eleettömänä.

Kuka hän on?

Yhden Australian kaikkien aikojen kovimman urheilijan Peter Normanin nimi on harvalle tuttu. Vielä tuntemattomampi on hänen tarinansa. Norman kantoi osuutensa taistelussa ihmisoikeuksien puolesta ja kärsi siitä koko loppuelämänsä.

Ikoninen urheilukuva vuoden 1968 Meksikon olympialaisista on saanut 2000-luvulla uuden tarinan. Vasemmalta kuvassa Peter Norman, Tommie Smith ja John Carlos.

Ikoninen urheilukuva vuoden 1968 Meksikon olympialaisista on saanut 2000-luvulla uuden tarinan. Vasemmalta kuvassa Peter Norman, Tommie Smith ja John Carlos.

Smithin ja Carlosin kannanotto oli rohkea, sillä elettiin USA:n kansalaisoikeustaistelun aikaa. Samana vuonna muun muassa kuolivat Martin Luther King ja Bobby Kennedy.

Carlos ja Smith jäivät samantien historiaan, mutta Normanin sankarillisuus on valjennut vasta jälkikäteen.

Australian nopein mies ja ihmisoikeusaktivisti

Meksikon kesäolympialaisissa Norman eteni 200 metrin finaaliin juostessaan ajan 20.22. Finaalissa hän ylitti maaliviivan ajassa 20.06. Aika on yhä Australian ennätys, vaikka kisasta on kulunut 47 vuotta. 200 metrin mestaruus ratkaistiin 16. lokakuuta.

Vain Smith juoksi Normania kovempaa, kun hän juoksi maailmanennätyksen 19,83.

Kaikkiaan 200 metrin finaali oli siis onnistunut. Syntyi uusi maailmanennätys ja palkintopallille nousi yllättäjä.

Carlos ja Smith muistelivat palkintojenjakoa edeltäviä tapahtumia muun muassa Griot-lehdessä. Muistoista paljastuu Normanin pelottomuus ja sankarillisuus, jota hän osoitti rotuerottelupolitiikan jylläämisestä huolimatta. Esimerkiksi juuri Normanin kotimaassa Australiassa oli tuohon aikaan voimassa vielä tiukkoja apartheid-lakeja.

Carlos ja Smith kertovat Griotin haastattelussa kysyneensä Normanilta ennen mitalitilaisuutta muun muassa, että uskooko hän ihmisoikeuksiin. Normanin vastaus oli ollut selkeä.

– Uskon.

Sankarista hylkiöksi

Smith ja Carlos esiintyivät mitalitilaisuudessa kädessään musta käsine, joka oli Mustat Pantterit -vallankumousliikkeen kuuluisa symboli. He ottivat mitalit vastaan paljain jaloin, mikä symboloi värillisten ihmisten köyhyyttä. Lisäksi he kiinnittivät rintaansa pinssin ihmisoikeuksien puolesta.

Amerikkalaiskaksikon suunnitelmista perillä olleena Norman halusi osoittaa tukensa kilpakumppaneilleen. Hän oli muun muassa kertonut Smithille ja Carlosille seisovansa heidän puolellaan ja pyytänyt myös itselleen ihmisoikeuspinssiä.

Kuvasta voi nähdä Normanin pitävän pinssiä vasemmassa rinnuksessaan Smithin ja Carlosin tavoin.

– Odotin näkeväni hänen silmissään pelkoa, mutta näin vain rakkautta, Carlos kertoi.

Kuvassa Norman seisoo selin Smithiin ja Carlosiin. Hänen kerrotaan sanoneen, ettei hän nähnyt mitä tapahtui, mutta tiesi kaksikon toteuttaneensa suunnitelmansa, kun koko stadion hiljentyi kesken Yhdysvaltojen kansallislaulun.

Tuolla kyseisellä hetkellä Normanista tuli Australian vieroksuttu hylkiö, joka elinaikanaan ei koskaan saanut tunnustusta sankarillisesta toiminnastaan.

– Heti kotiin päästyään hänestä tuli vihattu, Normanin sukulainen Matthew Norman sanoi CNN:lle vuoden 2012 haastattelussa.

– Hän kärsi kuolemaansa saakka.

Loppuelämän kärsimys

Smith ja Carlos erotettiin maajoukkueesta samantien kannanottonsa jälkeen, ja he saivat osakseen muun muassa tappouhkauksia. Joka tapauksessa asenneilmapiirin muututtua ja rotuerottelun päätyttyä he saivat tunnustusta sankareina, jotka puolustivat ihmisoikeuksia vaikeina aikoina.

Norman puolestaan kärsi antamastaan tuestaan koko loppuelämänsä, vaikka hän ei joutunutkaan välittömien toimenpiteiden kohteeksi Meksikon olympialaisten jälkeen.

Normanin saamaa kohtelua selittää osaltaan ajan poliittinen tilanne Australiassa. Maa oli vielä 60-luvulla syvästi rasistinen maa, jossa syrjittiin muun muassa maan alkuperäiskansan aboriginaalien jäseniä. Apartheid-lait olivat tiukkoja, ja niissä muun muassa sallittiin alkuperäiskansojen lapsien pakkoadoptiot valkoisiin perheisiin.

Normania ei esimerkiksi valittu Münchenin 1972 olympiajoukkueeseen, vaikka hän rikkoi karsintarajan peräti 13 kertaa 200 metrillä ja viisi kertaa 100 metrillä.

Australialaisjuoksija pettyi olympialaisten valintamenettelyyn, ja jätti huippu-urheilun.

Norman kohtasi suuria vaikeuksia yrityksessään saada ylipäätään minkäänlaisia töitä. Työskennellessään liikunnanopettajana hän kohtasi epäoikeudenmukaista kohtelua ja syrjintää.

Norman myös loukkaantui vakavasti, mikä ajoi hänet lopulta masennukseen ja alkoholismiin.

Normanin saavutusta Meksikossa ei huomioitu myöskään, kun Australia järjesti olympialaiset Sydneyssä 2000. Normania ei kutsuttu katsomoon edes vieraana, vaikka hän oli maan historian menestynein olympiajuoksija.

Anteeksipyyntö vasta kuoleman jälkeen

Norman kuoli yllättäen sydänkohtaukseen 2006. Hänen kohtalostaan syntyi 2008 Australiassa valtava kohu, kun Normanin sukulainen Matthew Norman julkaisi kuvaamansa dokumentin sedästään ja hänen elämästään.

Kohu Normanin saamasta kohtelusta johti lopulta Australian hallituksen viralliseen anteeksipyyntöön kuusi vuotta urheilijan kuoleman jälkeen. Anteeksipyynnössä Normania muun muassa kuvaillaan yhdeksi Australian kovimmaksi urheilijaksi ja ihmisoikeuksien puolustajaksi.

Hautajaisissa Normanin arkkua olivat kantamassa Smith ja Carlos, Meksikon olympialaisten mitalistit, jotka olivat olleet Normanin ystäviä historian kuuluisimmasta palkintojenjakotilaisuudesta lähtien.

– Hän oli yksinäinen soturi rasismia vastaan. Suuri sankari, Carlos sanoi CNN:lle.

Tuoreimmat osastosta