Tuomas Mannisen kolumni: Haipuvi muistot - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Tuomas Mannisen kolumni: Haipuvi muistot

Kuvituskuva
Julkaistu: 5.9.2015 8:19

Ilta-Sanomissa oli maanantain hieno kuvareportaasi teemalla Näistä MM-kisat muistetaan. Huomasin menettäneeni ne kaikki.

Yritin muistella, mitä muistin.

Tietysti maratonin tv-skandaali, josta kirjoitin viikko sitten eli näin väkipakolla kolme erää naisten 7-ottelun pika-aitomista, joiden aikana maratonin kaikki ratkaisut tapahtuivat.

Mitä muuta?

Muistan, että haastattelin puhelimessa poliisia, kun toimituksessa kohahti: Yego oli heittänyt.

Näin kaukaa Minna Nikkasen hypyn toimituksen kattotelevisiosta, jonne on työpisteeltäni noin 20 metriä. Näin myös vilahduksen kuubalaista seiväsnaista, jota eräs fb-kaverini kehui kuumaksi.

Kotona avasin tv:n juuri, kun Bolt venkoili satasen maalissa. Näin pyrähdyksen hidastuksena.

Mitä muuta?

Näin jonkun naisten keskimatkan välierän kilpailijoiden esittelyn, kun poikkesin hoitamaan juoksevia asioista urheilutoimitukseen. Juoksua en jäänyt katsomaan, esittelyt ovat kiehtovampia.

Onnistuin hakeutumaan ulkomaantoimituksen pikkutelkkarin ääreen katsomaan miesten 200 m finaalin. Osuin kohdalle, koska olin huomannut avokonttorin kaikkien telkkareiden ympärillä normaalista poikkeavaa ihmistoimintaa. Ulkomaiden naiskesuri oli innostunut ja osoitti suurta asiantuntemusta. Ajattelin, että yleisurheilu olisi paljon kiinnostavaa (muukin kuin hurmaavat kilpailijaesittelyt), jos tietäisi enemmän taustoista. Omat faktani jäivät 70-luvulle.

Kun söin Kangasniemen IraStopissa karjalanpiirakoita, näin katto-tv:ssä haastateltavan herkullisia hollantilaisia naissprinttereitä. Seksististä? Entä sitten? MM-kisat ovat tv-viihdettä.

Ehkä parhaiten jäi mieleen, että avasin mökillä varhaisen linturetkiherätyksen takia radion juuri kun tuli lennokasta kävelysettiä. Yksi oli pyörtynyt kadulle ja toinen värjäsi valmentajansa mukaan sinivalkoisen edustusasun shortseja ruskeiksi. Jälkimmäinen tuntui kauheammalta. Valmentaja taisi olla se kaveri, joka oksensi takavuosina Suomea maailman kävelykartalle.

Miksi 50 kilometrin kävely on niin paljon rajumpi laji kuin 42,195 km juoksu? Sanotaan, että kävellen olisit jo perillä. Ei, kyllä juosten pääsee varmemmin perille. Ja elävämpänä. Miksi kävelijä ei osaa keskeyttää? Miksi kävelijät ovat hulluja?

Lauantaina ajelin Kangasniemen kyliä tuulihaukan perässä. Lopulta pitäjän vuodenpinna nro 141 löytyi Hännilän kartanolta, kiitos Ollikaisen Mikan. Siirtymätaipaleet kuuntelin MM-kisoja radiosta. Hyvä, erinomainen väline siihen, tuo radio. Ja voi keskittyä urheiluun, ei urheilijaesittelyihin.

Ei terve keski-ikäinen keskellä kaunista päivää keskellä intiaanikesää istu keskellä seiniä MM-ruudun edessä. Eikä kisoja ehdi nykyisin katsoa työajallakaan, vaikka se hieno yhteisöllinen perinne onkin. Ymmärtääkseni kaikki tulevat suurkisat on myönnetty nousevan auringon maihin. Siitä vaan. Keskityn jatkossakin lähiluontoon eli divarifutikseen. Luomua. Parasta paikan päällä.

Tuoreimmat osastosta