Toinen suomalaisnainen Everestin huipulla – nyt hän etsii rajojaan MM-maratonilla - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Toinen suomalaisnainen Everestin huipulla – nyt hän etsii rajojaan MM-maratonilla

Anne-Mari Hyryläinen on poikkeuksellinen jäsen yleisurheilun MM-ryhmässä: hän on kivunnut legendaarisen Mount Everestin huipulle ja harjoitellut Kenian ylängöillä. Vaellusopas innostui kilpaurheilusta vasta kypsällä iällä.

Anne-Mari Hyryläinen edustaa Suomea ensi kertaa arvokisoissa.

29.8.2015 11:00

Liikunta ja luonto ovat aina olleet osa Anne-Mari Hyryläisen (o.s. Koskinen) elämää. Kirkkaimmin tämä intohimo näkyy nykyään Hyryläisen toisessa rakkaassa harrastuksessa, joka on vuorikiipeily.

Oikeastaan kyseessä ei ole harrastus, vaan ammatti. Hyryläinen nimittäin työskentelee vuorivaellusten oppaana Aventura-yrityksen palkkalistoilla.

Jos hän on liikkeellä ilman opastettavaa ryhmää, nousumetrejä tulee hieman enemmän ja seinämät ovat huomattavasti jyrkempiä. Toukokuussa 2010 Hyryläinen nousi Mount Everestille (8848 metriä), ja seuraavana vuonna hän kiipesi 8163 metrin korkeudessa olevan Manaslun huipulle ilman lisähappea.

Innostus kiipeilyyn ja liikkumiseen syntyi jo lapsena Tampereella.

»Rehellisesti sanottuna olen varmasti testannut kaikki mahdolliset lajit, joita nuoruudessani oli tarjolla. Vanhempani eivät kieltäneet, jos halusin testata vaikka lentopalloa. He antoivat minun löytää rauhassa oman lajini», Hyryläinen kiittelee kasvattajiaan.

Yleisurheilukin kuului lajikavalkadiin, mutta jäi 1980-luvulla kokeilun tasolle.

»Muistaakseni kävin joskus testaamassa Tampereen Pyrinnön yleisurheilutreenejä, mutta sille tielle en jäänyt. Partio, purjehdus, hiihto ja laskettelu olivat lajit, joita harrastin nuorena pitkään ja joista pidin paljon.»

Tampereen maasto sekä metsät lumosivat ja jättivät pysyvän kiinnostuksen ulkoilmaelämään.

»Ehkäpä se luonto on vain aina vetänyt minua puoleensa.»

Liikkuminen siis kiinnosti, mutta kilpailuelementti kauhistutti tyttöä.

»Muistan hyvin, kuinka inhosin kilpailua edeltävää jännitystilaa. Koulujenväliset juoksu- ja hiihtokilpailut, joihin ”jouduin” yleensä edustamaan, olivat tästä syystä aina yhtä tervan juontia.»

Nykyään Hyryläinen, 37, nauttii kisaamiseen liittyvästä tunnelmasta.

 Kun näkee luonnon voimat ja tajuaa, kuinka voimattomia olemme niiden edessä, siinä on jotain pelottavaa mutta myös kiehtovaa.

»Silloin en vain osannut käsitellä niitä tunnetiloja, joita kilpailemisesta tuli. Toki kilpailin jonkin verran purjehduksessa ja partiotaitokisoissa, mutta se oli aina porukassa tai parin kanssa yhdessä tekemistä.»

Hyryläinen on kehittynyt kypsässä iässä nopeasti, joten hänen ennätyksensä saattaisivat olla huomattavasti kovemmat, mikäli hän olisi aloittanut systemaattisen harjoittelun aikaisemmin. Juoksijaa valinta ei kaduta.

»Ei yhtään. En ole niitä ihmisiä, jotka miettivät ”mitä jos”. Minun aikani kilpailla on nyt», Hyryläinen sanoo määrätietoisesti.

Pekingin MM-kisoissa aika koittaa sunnuntaina kello 2.30 Suomen aikaa, kun maailman parhaat juoksijanaiset ryntäävät maratonille Kiinan pääkaupungin kaduille.

Anne-Mari Hyryläinen Pumorissa, taustalla Everest ja Lhotse.

VUORIKIIPEILYSTÄ Hyryläinen innostui kymmenisen vuotta sitten.

»Lähdimme 2006 kesälomalla mieheni kanssa Laskuvarjojääkärikillan järjestämälle jääkiipeilykurssille Kebnekaiselle. Se oli ensimmäinen sysäys kiipeilyn pariin.»

Ruotsin tunturissa saatu korkean paikan huuma tuli jäädäkseen.

»Seuraavana kesänä kiipesimme jatkokurssilla Mont Blancille ja päätimme, että lähdemme 2008 kiipeilemään Nepaliin.»

Päätös piti, ja sillä tiellä Anne-Mari sekä hänen miehensä Janne ovat edelleen.

»Kiipeilyssä kuten monessa muussakin lajissa nälkä kasvaa syödessä.»

Kovin moni ei lähde yrittämään korkeiden vuorien valloittamista. Vielä harvempi uskaltautuu retkille, joiden tavoitteena on kuuluisien, mutta vaarallisten yli 8000 metrin vuorien huippu.

Mikä saa Hyryläisen lähtemään paikkoihin, joissa voi käydä huonosti?

»Ei ole yhtä asiaa, joka olisi se, mikä minua vuorikiipeilyssä kiehtoo. Siinä pääsee niin lähelle luontoa ja kauaksi kaikesta normaalista elämästä. Luonnon armoilla oleminen on yksi niistä asioista, joka vetää yhä uudelleen takaisin vuorille.»

Juttelin Hyryläisen kanssa maaliskuussa 2015 pian sen jälkeen, kun suomalaiskiipeilijä Samuli Mansikka oli kuollut Annapurna-vuorella. 36-vuotias Mansikka oli saavuttanut 8091 metrin huipun, mutta putosi paluumatkalla kohtalokkaasti ja menehtyi välittömästi. Hyryläinen tunsi Mansikan hyvin, koska he toimivat vaellus- ja kiipeilyoppaina samassa yrityksessä. Hyryläinen järkyttyi kollegansa traagisesta kohtalosta, mutta ei aio lopettaa kiipeilemistä.

»Kun näkee luonnon voimat ja tajuaa, kuinka voimattomia kuitenkin olemme niiden edessä, siinä on jotain pelottavaa mutta myös kiehtovaa.»

Manaslulla kiivetessään Hyryläinen sanoo kokeneensa jotain sellaista, jonka haluaa kokea uudelleen.

»Äänettömyys vuorilla. Se oli uskomattoman hieno kokemus.»

Hyryläisen mukaan kärsivällisyys ja tilanteiden lukeminen ovat vuorikiipeilyssä ehdottoman tärkeä taito.

»Vuorikiipeilyssä joutuu toki kohtaamaan pelkoja ja vaaratilanteita, mutta ne pitää osata hallita. Tietysti harjoittelu ja kokemus tuovat varmuutta näihin tilanteisiin.»

Anne-Mari Hyryläinen sanoo, että kärsivällisyys ja tilanteiden lukeminen ovat vuorikiipeilyssä ehdottoman tärkeä taito.

JUOKSUSTA Hyryläinen innostui vuonna 2000 seurattuaan miehensä harjoittelua. Kaksikko osallistui Timo Vuorimaan ja Ilkka Järvimäen järjestämään maratonkouluun Vierumäellä.

»Olen harjoitellut aina enemmän tai vähemmän systemaattisesti.»

Yhteydenpito mentoreihin on jatkunut sen jälkeenkin.

»On hienoa, kun ystävinä on ihmisiä, joilla on samat arvot ja innostus lajiin», Hyryläinen sanoi Juoksija-lehdessä keväällä.

Ajatus arvokisoissa juoksemisesta tuli tavoitteeksi vasta vuosina 2012–2013 oikeastaan sattuman kautta.

»Olin lähdössä syksyllä 2012 kiipeämään Cho Ouy ja Shismapangmalle, jotka ovat yli 8000 metrin vuoria Tiibetissä, mutta Kiinan viranomaiset sulkivat silloin Tiibetin rajan ja kaikki retkikunnat peruttiin siltä syksyltä.»

Varsin kiinalainen juttu siis.

»Koska kiipeilyreissu peruuntui, päätimme mieheni kanssa lähteä Afrikkaan korkeanpaikan harjoitusleirille.»

Tähän väliin on syytä todeta, että Hyryläisen pariskunta ei lähde vaelluksille tai harjoitusleireille Suomesta, vaan Dubaista, jossa he ovat asuneet vuodesta 2006 lähtien. Janne Hyryläinen työskentelee suomalaisyhtiön vientijohtajana, mikä selittää tavallista eksoottisemman asuinpaikan.

 MM-kisoissa edustan myös kotimaatani enkä juokse ainoastaan itselleni. Pekingin kisat ovat varmasti yksi elämäni hienoimmista kokemuksista.

Aika Afrikassa oli nautinnollista ihmiselle, joka on tottunut karuihin olosuhteisiin.

»Sain tehtyä sinä syksynä todella hyvän ja yhtenäisen harjoittelujakson.»

Leirin hyödyt näkyivät seuraavalla maratonilla, sillä tammikuussa 2013 Hyryläinen juoksi Dubain maratonilla 2.44.17.

TUON KISAN JÄLKEEN Helsingin Jyryn yleisurheilujaoston vetäjä Juhani Meskanen otti yhteyttä.

»Hän sanoi, että eikö minun kannattaisi keskittyä tosissaan juoksuun, kun arvokisojakin oli tulossa. Kai Juhani jo silloin näki, että minussa voisi olla potentiaalia, mikäli panostaisin juoksuun enemmän. Siihen asti juoksuharjoittelua olivat pätkineet kiipeilyreissut, jotka parhaimmillaan kestävät kaksi kuukautta.»

Meskasen isä Teuvo Meskanen kuului Suomen parhaisiin maratoonareihin 1960-luvulla, joten perheessä on näkemystä lajin vaatimuksista. Juhani Meskanen on seurannut Hyryläisen uraa alusta lähtien.

»Harvoin näkee niin päättäväistä ihmistä kuin Anne-Mari», Meskanen luonnehtii Hyryläistä, joka ehti olla mukana Jyryn seuratoiminnassa ennen muuttoaan ulkomaille.

Myös aviomiehellä on vahva Jyry-tausta, sillä Janne Hyryläisen isoisä juoksi aikanaan perinteisen helsinkiläisseuran riveissä 1920-luvulla.

Vuorikiipeily vetää Anne-Mari Hyryläistä puoleensa. Tässä hän on valloittanut Kaukasus-vuoriston korkeimman huipun, Elbrus-vuoren.

Meskasen ehdotuksen jälkeen alkoi tapahtua.

»Päätin ottaa yhteyttä Simo Wannakseen, jonka tunsin entuudestaan. Kysyin, olisiko hän kiinnostunut valmentamaan minua.»

Keniassa asuva Wannas näytti heti vihreää valoa, ja kaksikko otti tähtäimeensä arvokisat.

»Aloin itsekin uskoa unelmaani.»

Hyryläisen mukaan Wannaksen laatimat harjoitusohjelmat ovat aina tarkkaan mietitty, rytmitetty ja jaksotettu.

»On ilo harjoitella niiden mukaan. Näkee, että hän on itse ollut huippujuoksija ja osaa selvästi hyödyntää kokemusta valmennuksessa. Simo on hyvin rauhallinen, tarkka ja tyyni persoona», Hyryläinen kuvailee.

Hyryläinen on sikäli poikkeuksellinen suomalaisjuoksija, että hän viihtyy hyvin kuumissa olosuhteissa. Jo juoksu-uransa alussa hän yllätti lähipiirinsä helteisellä Helsinki City Marathonilla 2003. Sen jälkeen hän on saanut tottua lämpöön joka päivä.

»Olen nyt asunut seitsemän vuotta maassa, jossa on aina kuuma tai vähintään lämmin, ja elimistöni on tottunut kuumuuteen. Tietysti hyvä kunto on auttanut sopeutumaan helteisiin olosuhteisiin.»

Onko maratoonarin parempi harjoitella Dubaissa vai Suomessa?

»Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Dubaissa kelit ovat marraskuusta toukokuuhun loistavat harjoitteluun. Vastakohtana kesäaika on liian kuuma ja kostea ulkona harjoittelemiseen.»

Kekseliäänä ihmisenä Hyryläinen on kokeillut myös yöjuoksua.

»Yöllä voi juosta, mutta silloinkin lämpötila on parhaimmillaan 30–35 astetta eli kaikki kovatehoiset treenit ovat aika kuormittavia johtuen ilmastosta.»

Ihan kaikkia treenejä ei tehdä auringonpaahteessa.

»Osan kovatehoisista harjoituksista teen matolla sisällä.»

Hyryläinen harjoittelee kahdesti päivässä, mutta jos ohjelmassa on erityisen pitkä lenkki, niin yksi treeni riittää. Kuntopiirin hän vetää läpi kahdesti viikossa ja tekee myös voimaharjoittelua.

»Uskon parantavani voimaharjoittelun avulla maratonennätystäni.»

Hyryläiset ovat viettäneet useamman vuoden ajan kesät Suomessa eli välttäneet kuumimman ajankohdan Dubaissa.

»Silloin olen päässyt nauttimaan Suomen ilmastosta ja upeista harjoittelumaastoista. Tämä on ollut loistava combo.»

Anne-Mari Hyryläinen otti voiton Bukarestin puolimaratonilla viime keväänä.

PEKINGIN MM-KISOIHIN Hyryläinen pääsi alittamalla kisarajan Dubain maratonilla tammikuussa 2015. Kotikaupungin kisassa suomalaisen suurin ongelma oli pääsy lähtöviivalle. Hänen tilastoaikansa ei oikeuttanut kuuman ryhmän joukkoon, joten hän joutui starttaamaan kuntoilijoiden ryhmässä.

»Kun lähtölaukaus pamahti, olin 40 metrin päässä lähtöviivalta ja köydet estivät pääsyn matkaan.»

Koska ajanotto käynnistyy kärkijoukon lähtökäskystä, Hyryläiseen iski pieni paniikki.

»Onneksi pääsin – tai paremminkin meidät runnottiin – vauhdittajani Aki Nummelan kanssa naruista läpi ja jäimme kärjen lähdöstä vain 45 sekuntia.»

Juoksun aikana Hyryläinen pelkäsi mahdollista hylkäystä, mutta suomalaisen onneksi järjestäjät eivät puuttuneet lähtöpaikan tapahtumiin. Hyryläisen ajaksi merkittiin 2.35.15, joten kisaraja 2.38.00 alittui komeasti. Massamaratonien ajanotto on joskus hieman sivistynyttä arvaamista. Nummelan kello näytti loppuajaksi 2.36.35, mutta sekin oli reilusti alle Pekingin tulosrajan.

Vaikka kisajärjestelyt Lähi-idän maissa ovat hieman eri tasolla kuin Euroopassa, Hyryläisen mukaan juoksukulttuuri tekee tuloaan Arabiemiraatteihin.

»Juoksu ja etenkin triathlon ovat kasvaneet räjähdysmäisesti seitsemän viime vuoden aikana. Nykyisin kilpailuja on lokakuusta toukokuuhun joka viikonloppu, ja varsinkin triathlonissa kansainväliset kilpailut ovat löytäneet Emiraatteihin.»

Suurin osa juoksua harrastavista on ulkomaalaisia, mutta myös paikalliset ovat innostuneet hölkkäämisestä. Valtiojohdon urheiluinnostus on kova, mutta se näkyy enemmän kabinettipeleissä kuin lenkkipoluilla.

Qatar ja muut öljyllä rikastuneet maat ovat saaneet järjestettäväkseen useiden lajien arvokilpailuja. Urheilujärjestöt ovat saaneet runsaasti kritiikkiä kisojen viemisestä maihin, joissa ei ole lajikulttuuria. Hyryläinen ymmärtää päättäjiä.

»Mielestäni on hienoa, että kisoja järjestetään ympäri maailmaa ja että niitä saadaan myös Lähi-itään.»

Toisaalta urheilijan edun pitäisi mennä kaiken muun edelle.

»Toivon silti, että kisat järjestettäisiin urheilijoiden ehdoilla ja ajateltaisiin myös, millaisissa oloissa kilpaillaan. Jalkapalloilu Qatarissa elokuussa voi olla tukalaa.»

TAMMIKUUSSA KÄYDYN Dubain maratonin jälkeen Hyryläinen harjoitteli kotikulmillaan. Vaihtelun vuoksi hän osallistui hieman eksoottisempaan triathloniin. Hänellä on itsellään lajitaustaa ja duathlonissa jopa SM-mitaleja kymmenen vuoden takaa. Arabimaissa triathlonista on olemassa erilaisia versioita.

»Meillä oli sähäkkä ja jännittävä kilpailu, jossa kohtasivat arabien rakastama hevosurheilu ja triathlon.»

Kisa on uniikki yhdistelmä matkaratsastusta, juoksua ja pyöräilyä. Matkana oli 5 kilometrin juoksu hiekalla, 50 kilometrin maantiepyöräily ja 40 kilometrin aavikkoratsastus. Kisaan sai osallistua yksin tai joukkueena.

»Meillä oli kova naistiimi koossa, edustimme Al Bararri -tallia. Minä juoksin maastojuoksun ja lähetin 1,5 minuutin etumatkalla Jillin pyöräilyosuudelle.»

Kolmas lenkki oli Hyryläisen suomalainen ystävätär.

»Jill suoriutui upeasti urakastaan 38 km/h:n keskinopeudella ja lähetti Mian matkaan Arwin-hevosen selässä.»

Mia ratsasti ammattimaisen taktikoiden, jotta hevonen läpäisi eläinlääkärin tarkastuksen maaliin saavuttua.

»Kestävyysratsastus on niin vaativa laji, että sille osuudelle ei pääse, mikäli ei ole suorittanut pätevyyskoetta», Hyryläinen taustoittaa.

Erittäin kuumassa ilmastossa hevonen joutuu kovaan rasitukseen eikä pysty pitämään liian kovaa vauhtia. Maalissa hevosia odottaa lääkärintarkastus, jossa niiden kunto tarkastetaan. Mikäli eläintä on rasitettu liikaa, kilpailija tai joukkue voidaan hylätä.

Juuri tämän säännön ansiosta »suomalaisjoukkue» voitti kilpailun. Kolme naisjoukkuetta saapui maaliin yhtä aikaa, mutta kaksi muuta hylättiin, koska hevosen pulssi löi liian kiivaasti maalissa.

Huhtikuun Hyryläinen vietti Kenian Itenissä sijaitsevassa harjoituskeskuksessa. Maratoonarien paratiisina tunnettu Itenin ylänkö sijaitsee 45 minuutin ajomatkan päässä Eldoretista, jossa asuu puolestaan Hyryläisen valmentaja Wannas. Näin kaksikko pääsi tapaamaan toisiaan kasvotusten.

»Minä kävin välillä hieman alempana sijaitsevassa Eldoretissa harjoittelemassa ja Simo tuli välillä seuraamaan harjoitteluani Iteniin.»

Kevät huipentui kahteen kilpailuun, joista ensimmäinen sujui mainiosti ja jälkimmäinen hieman heikommin. Toukokuun puolivälissä Bukarestissa juostulla puolimaratonilla Hyryläinen otti komean voiton ennätysajallaan 1.15.03. Aika on Suomen kaikkien aikojen tilastossa kahdeksas.

Toukokuun lopussa oli vuorossa täysmaraton Tukholman kaduilla. Viileissä olosuhteissa juostu kisa kesti Hyryläiseltä 2.41.51. Toisella lenkillä iski kova sade, joka puudutti lämpimään tottuneen juoksijan etureidet.

»Tuntui, että kaikki energia meni kehon pitämisessä lämpimänä.»

Tukholman kisa oli samalla Pohjoismaiden mestaruuskisa, joten Hyryläinen pääsi osallistumaan länsinaapurissa elämänsä ensimmäiseen lehdistötilaisuuteen. Kyseessä oli kuitenkin kyläkisa MM-maratoniin verrattuna.

Heinäkuussa Hyryläinen juoksi jälleen maratonin, mutta tällä kertaa viiden päivän aikana. Bornholmin saarella järjestetään vuosittain etappikisa, jonka yhteismatkaksi tulee 42 kilometriä 195 metriä. Maastoinen reitti oli vaativa, mutta viimeisen päivän rutistus oli hyvää valmistautumista kauden pääkilpailun loppukilometreille.

PEKINGISSÄ Hyryläinen joutuu vielä opettelemaan juoksukansan tavoille.

»MM-maraton on ensimmäinen arvokisani ja tietysti hyvin spesiaali siinä suhteessa.»

Asetelma on toinen kuin kaupunkimaratoneilla.

»MM-kisoissa edustan myös kotimaatani enkä juokse ainoastaan itselleni. Pekingin kisat ovat varmasti yksi elämäni hienoimmista ja haastavin kokemus kokonaisuudessaan.»

Tavoitteissaan Hyryläinen on maltillinen.

»Sijoittua mahdollisimman hyvin. Juosta mahdollisimman lähelle omaa ennätystä.»

Peking tunnetaan saasteistaan ja huonosta ilmanlaadusta. Viime vuonna Pekingin kaupunkimaratonilla osa kilpailijoista käytti hengitystä suojaavaa maskia.

Myös miesten maratonille osallistunut Henri Manninen harkitsi sellaisen käyttämistä, mutta luopui sittemmin ajatuksesta.

Hyryläinen vietti elokuun Kiinan vuoristoalueilla, joissa ilma on puhtaampaa ja raikkaampaa kuin pääkaupungissa.

»Kisan aikana on todennäköisesti kuuma ja kostea keli. Minun tiedossani ei ole, että kukaan olisi ilmansaasteiden tai kuumuuden takia menettänyt henkeään Pekingin olympiakisoissa eli emmeköhän mekin selviydy.»

Hyryläinen kuuluu siihen joukkoon, joka uskoo ankarien koettelemusten vahvistavan ihmisistä.

Vaikka 40 ikävuotta lähestyy, Hyryläinen ei halua jäädä yksien arvokisojen urheilijaksi.

»Totta kai olympialaiset kiinnostavat. Nähtäväksi jää, millaiset valintakriteerit asetetaan ja onko niiden saavuttaminen realistista», Hyryläinen pohtii.

Kilpailemisen ohella Hyryläinen on ollut aktiivinen myös seuratyössä ja oli herättelemässä Jyryn yleisurheilutoimintaa uudelleen henkiin.

Saavatko seuratasolla toimivat henkilöt riittävästi arvostusta työstään, joka yleensä perustuu vapaaehtoisuuteen?

»Suomalaisen yleisurheilun sydän on seuratyössä. Vapaaehtoisuus, jolla seuroja pyöritetään, ansaitsisi ehdottomasti enemmän arvostusta. Minua motivoi se, kun näin nuorten onnistumisen ilon ja kehittymisen.»

Miesten maratonkilpailu osoitti, että Pekingin nähtävyyksiä kiertävä reitti on tasainen, mutta kuumuuden ja kosteuden takia ennätysaikoja ei tehdä.

Hyryläinen on käynyt elämänsä aikana niin korkealla, että valtavan kaupungin miljöö ei häntä hätkähdytä.

Kivun iskiessä kroppaan nainen hakee voimaa rakkaan ystävänsä kohtalosta. Hyryläinen juoksee kevättalvella Annapurnalla kuolleen Samuli Mansikan muistolle Pekingissä.

Urheilusanomat 35/2015

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?