Tästä miehestä odotetaan yleisurheilun pelastajaa – riittääkö Sebastian Coen karisma vaikeassa tehtävässä? - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Tästä miehestä odotetaan yleisurheilun pelastajaa – riittääkö Sebastian Coen karisma vaikeassa tehtävässä?

Kansainvälisen yleisurheiluliiton puheenjohtaja Sebastian Coe on osoittanut kykenevänsä kabinettipeleissä kovaankin kyynärpäätaktiikkaan. Nyt hän on elämänsä vaikeimman tehtävän edessä: dopingskandaaleissa ryvettyneen lajin maine ja kiinnostavuus pitäisi pelastaa.

Sebastian Coe valittiin IAAF:n puheenjohtajaksi 19. elokuuta.­

28.8.2015 11:00

Kansainvälisen yleisurheiluliiton puheenjohtajaksi viime viikolla valittu Sebastian Coe on suuri Suomen ystävä. Brittimaileri kertoo elämäkerrassaan, kuinka hän ihaili nuoruudessaan sinivalkoisia mestarijuoksijoita. Saman asian hän toisti tammikuussa 2010 Helsingissä oltuaan pikavisiitillä Urheilugaalan kunniavieraana.

Sheffieldin kasvatti oli muutama kuukausi aikaisemmin vihjannut brittilehden haastattelussa olevansa käytettävissä IAAF:n puheenjohtajaksi. Helsingin tiedotustilaisuus olisi ollut hyvä paikka saattaa asia koko maailman tietoisuuteen. Valitettavasti kukaan ei kysynyt asiasta – minäkin tiedustelin Coen suosikkijoukkueen Chelsean näkymiä, koska en ollut tietoinen brittilehden jutusta.

Yleisurheiluväki halusi jo tuolloin eroon senegalilaisesta Lamine Diackista, jonka öykkärimäiset otteet ja laajan suvun elättäminen IAAF:n rahoilla korpesivat monia. Marraskuussa 2009 järjestetyssä IAAF:n kauden päätösgaalassa Diack takerteli puheessaan oikein kunnolla. Istuin salissa järjestön hallitukseen kuuluneen Ilkka Kanervan lähistöllä. Veteraanipoliitikko vertasi Diackin haparoivaa esiintymistä ikääntyneen Urho Kekkosen vastaaviin suorituksiin.

Vaikka kaikki näkivät, että keisarilla ei ole vaatteita, kukaan ei uskaltanut haastaa IAAF:n rahakassan päällä istunutta puheenjohtajaa. Diack valittiin 2011 uudelle nelivuotiskaudelle lakeijojen taputtaessa minuuttikaupalla. Coe puri hampaitaan ja tyytyi varapuheenjohtajan paikkaan, jonka hän oli lunastanut neljä vuotta aikaisemmin.

Tänä vuonna 82-vuotias entinen pituushyppääjä päätti vihdoin väistyä palliltaan. Seuraajakandidaateiksi ilmoittautuivat Coe, 58, ja seivästsaari Sergei Bubka, 51. Entisten tähtiurheilijoiden taisto päättyi englantilaisen varsin niukkaan voittoon äänin 115–92. Coe on IAAF:n yli satavuotisen historian kuudes puheenjohtaja, sillä liiton pomoilla on ollut tapana pitää vallankahvasta kiinni vuosia tai jopa vuosikymmeniä.

Liiton ykkösnimellä on melkoinen vaikutus siihen, mihin suuntaan laji menee. IAAF oli pitkään superkonservatiivinen järjestö, mutta italialaisen Primo Nebiolon kaudella (1981–1999) laji muuttui olennaisesti. Brittiläisestä herrasmiesurheilusta tuli ammattimaista toimintaa, joka yritti nostaa profiiliaan lajien välisessä kilpailussa. Nyt yleisurheilu on murroksessa monesta syystä, ja uudesta puheenjohtajasta odotetaan lajin pelastajaa.

Sebastian Coe (vas.) juoksi 1 500 metrin olympiakultaa Moskovassa 1980. Taakse jäivät Steve Ovett (pronssia) ja Jürgen Straub (hopeaa).­

KUN YLEISURHEILU koki muodonmuutoksen 1980-luvun alkuvuosina, Sebastian Coe oli yleisurheiluareenoiden suurin tähti Yhdysvaltain Carl Lewisin ohella. Coen ja hänen englantilaisen kilpakumppaninsa Steve Ovettin kaksinkamppailut keräsivät tv-vastaanottimien ääreen ihmisiä ympäri maailmaa. Tuohon aikaan Oslon Kultainen maili juostiin myöhään illalla, jotta sitä pystyttiin seuraamaan myös Pohjois-Amerikassa. Nykyään lajin myyminen Yhdysvalloissa on todella vaikeaa. Diack ilmoitti päätöshaastattelussaan ainoaksi »virkavirheekseen» vuoden 2021 MM-kisojen myöntämisen Yhdysvaltoihin ilman hakuprosessia.

Kesä 1981 oli keskimatkojen hurja vuosi, sillä Moskovan olympiakisojen kultamitalistit Coe (1 500 m) ja Ovett (800 m) parantelivat keskimatkojen maailmanennätystä vuorotellen. Britit eivät kuitenkaan kohdanneet toisiaan, joten yleisö jäi janoamaan kohujuoksijoiden yhteenottoa. Sellaisen piti tapahtua kesällä 1982. Kaksikon oli määrä kohdata kolmessa eri tapahtumassa kolmella eri matkalla. Historiatietoiset britit hakivat mallin kilpailusarjalle sadan vuoden takaa. Vuonna 1882 englantilainen ammattilaisjuoksija Walter George kohtasi New Yorkin Polo Groundsilla isäntämaan Lon Myersin kolmessa kohtaamisessa, joita todisti yhteensä 130 000 katsojaa.

Coen ja Ovettin tiedettiin saavan kelpo korvauksen vaivannäöstään, mikä oli sikäli outoa, että vuonna 1982 elettiin yhä amatööriaikaa. Mutta ajat olivat muuttumassa, ja pitkälti juuri näiden maileritähtien ansiosta.

Coe oli kasvanut keskiluokkaisessa perheessä, ja hän hankki akateemisen tutkinnon Loughborough’n yliopistossa pääaineinaan taloustiede ja sosiaalihistoria. Muodollista englantia puhunut nuori mies ihastutti urheilujohtajat hymypoikamaisella olemuksellaan ja tahdikkaalla käytöksellään.

Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Juan Antonio Samaranch kutsui Coen ja 37 muuta huippu-urheilijaa Baden-Badenin kylpyläkaupunkiin vuonna 1981, jolloin järjestö pohti olympiaurheilun hätätilaa ja muutostarpeita. Boikotti oli pilannut Moskovan olympiakisat edellisenä vuonna ja vuoden 1984 kesäkisoille oli ilmaantunut vain yksi hakijakaupunki eli Los Angeles. KOK:n kassa oli tyhjä, joten tulevaisuus näytti synkältä.

 Coe on osoittanut kabinettipelissä samanlaista määrätietoisuutta, taktista silmää ja tarvittaessa myös röyhkeyttä kuin aikanaan juoksuradalla.

Ensimmäisen kerran järjestön historiassa urheilijat kutsuttiin mukaan kokoukseen, ja heidät päästettiin jopa ääneen. Coe piti urheilijoiden puheenvuoron ja hurmasi yleisönsä. Hän vaati urheilijoiden ottamista mukaan heitä koskevaan päätöksentekoon.

Kokouksen seurauksena perustettiin KOK:n urheilijakomissio, jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi Samaranch nimitti suomalaisen Peter Tallbergin. Hän oli ainoa KOK:n jäsen, joka oli osallistunut olympiakisoihin jäsenyytensä aikana.

Vaikka urheilijakomission rooli jäi vuosiksi neuvoa-antavaksi, Baden-Badenin kongressi jäi historiaan tapahtumana, jonka päätöksillä amatööriurheilu muuttui ammattilaisuuteen perustuvaksi työksi. Toki muutos vei muutaman vuoden.

Yleisurheilussa luovuttiin ruskeista kirjekuorista, jotka olivat sala-ammattilaisuuden symboli, ja ryhdyttiin maksamaan rahapalkintoja. Lajin merkittävimmät kisajärjestäjät hakivat esimerkkejä lajeista, joissa dollarit olivat olleet avoimesti pöydällä jo pidempään. Yleisurheilun ensimmäinen Grand Prix -sarja lanseerattiin vuonna 1985.

IAAF:n puheenjohtaja Primo Nebiolo johti järjestöään kovalla kädellä ja neuvotteli härskillä tavalla lajille etuoikeuksia KOK:n sisäisessä rahanjaossa. Olympialiikkeen tulot alkoivat kasvaa onnistuneiden Los Angelesin kisojen jälkeen. Yhdysvaltalaiset tv-kanavat kävivät huutokauppaa olympiakisojen lähetysoikeuksista. Amatörismistä luopuminen mahdollisti mainoskieltojen purkamisen. Urheilijat saattoivat tehdä rahakkaita mainossopimuksia, mutta todellisen jättipotin keräsi KOK. Se pystyi houkuttelemaan olympiakisojen sponsoreiksi suuria monikansallisia yrityksiä, kuten Coca-Colan ja McDonald’sin. KOK:n ensimmäinen maailmanlaajuinen sponsoriohjelma käynnistyi juuri vuonna 1985.

Coe pääsi nauttimaan urheilijana uudesta aikakaudesta muutaman vuoden, vaikka selkävaivat ja toistuvat hengitystietulehdukset haittasivat juoksijan uraa 1980-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Vuonna 1988 Coe tavoitteli paikkaa kolmansiin olympiakisoihinsa, mutta hän ei päässyt brittien karsinnoissa 1 500 metrin loppukilpailuun. Daily Mirror -lehti järjesti kampanjan, jonka tarkoituksena oli saada IAAF muuttamaan sääntöjään, jotta Coe pääsisi Soulin kisoihin villillä kortilla. Myös Samaranch antoi tukensa Coe kisoihin -liikkeelle, mutta sääntöihin ei tehty porsaanreikää. Intian olympiakomitea tarjosi Coelle paikkaa maan joukkueessa, koska juoksijan äidinisä oli intialainen, mutta hanke ei edennyt.

Talvella 1990 Coe yritti mukaan Aucklandissa järjestettyihin Kansainyhteisön kisoihin, mutta rintatulehdus vesitti 33-vuotiaan veteraanin suunnitelmat arvokisajuoksuista uudella vuosikymmenellä. Oli aika siirtyä muihin tehtäviin.

Alexander Stubb vaihtoi kuulumisia Sebastian Coen kanssa Urheilugaalassa 2010.­

VALMISTUMISENSA jälkeen Coe oli työskennellyt Loughborough’n yliopistossa opettajana ja tutkijana. Akateeminen ympäristö ei riittänyt tyydyttämään miehen kunnianhimoa. Kilpailunhaluinen Coe päätti lähteä mukaan politiikkaan. Hän tulikin valituksi parlamenttiin vuoden 1992 vaaleissa konservatiivipuolueen edustajana.

Samaan aikaan yleisurheilumaailma modernisoitui Nebiolon alaisuudessa. Lajissa oli ryhdytty järjestämään MM-kilpailuja vuonna 1983. Helsingissä järjestettyjen kisojen jännin laji ei ollut miesten pika-aidat, vaan Nebiolon ja Samaranchin kädenvääntö siitä, kummalla on suurempi auto käytössään kisojen aikana. Suomalaiset isännät eivät väsyneet ihmettelemään kyseisen kaksikon turhamaisuutta. Tässä suhteessa Coe lienee lähempänä rahvasta, vaikka näinkin hänen nousevan Bentleyn kyytiin Monacossa 2009. Kulkuväline oli ruhtinas Albertin, joka on ollut Coen merkittävä tukija suihkuseurapiireissä.

Bubka voitti MM-tittelin peräti kuudesti, mutta Coe ei kilpaillut koskaan MM-kisoissa. Helsinkiin hän ei päässyt vammojen takia, ja samasta syystä väliin jäivät myös vuoden 1987 MM-kisat.

1990-luvulla MM-kisojen rytmiä tiivistettiin neljästä vuodesta kahden vuoden sykliin. Näin IAAF pystyi nettoamaan enemmän tuloja, koska tv-yhtiöt olivat valmiit maksamaan lajin lähetysoikeuksista. KOK:n tv-rahoista Nebiolo neuvotteli ylimääräisen potin, jonka hän sijoitti vuonna 1986 perustetun erillisen säätiön tilille. Tämän International athletics foundationin rahoilla Nebiolo avusti kolmannen maailman maiden yleisurheiluliittoja ja piti ne tyytyväisinä. Tutkivien journalistien mukaan rahat päätyivät usein kansallisten liittojen johtohenkilöiden taskuun, mutta osalla tukirahoista rakennettiin urheilukenttiä esimerkiksi Afrikkaan, Karibialle ja Etelä-Amerikkaan.

Kun Nebiolo aloitti puheenjohtajana, yleisurheilulla oli kaksi suurta ongelmaa ratkaistavana: sala-ammattilaisuus ja doping. Ensimmäiseen saatiin ratkaisu nopeassa tahdissa, mutta kiellettyjen aineiden kanssa taistellaan yhä. IAAF tiukensi 1980-luvun lopulla asennoitumistaan dopingiin. Ben Johnsonin käry Soulin olympialaisissa 1988 oli lyönyt tahran lajin ylle. Kiellettyjen aineiden käyttöä ei ole pystytty estämään, ja ongelma on vain pahentunut 2000-luvulle tultaessa.

Vaikka Coe putosi parlamentista vuoden 1997 vaaleissa, hän jatkoi politiikassa korkealla tasolla toimien oppositiojohtaja William Haguen kabinettipäällikkönä. Tässä ominaisuudessa hän vieraili Suomessakin. Ensimmäinen visiitti oli tapahtunut kesällä 1977, jolloin Coe ja Ovett olivat mukana Britannian Eurooppa-cupin joukkueessa.

Lontoon olympialaiset olivat jättimenestys. Sebastian Coe johti Lontoon hakuprosessia.­

COEN SOSIAALINEN NOUSU jatkui vuonna 2000, jolloin hänet lyötiin ritariksi ja lordista tuli parlamentin ylähuoneen jäsen. Päivänpolitiikka jäi neljä vuotta myöhemmin, kun ex-juoksija kutsuttiin johtamaan Lontoon olympiahakua vuoden 2012 kesäkisojen saamiseksi Thames-joen rannoille. Coe tuli mukaan kesken projektin, samalla edellinen johtaja Barbara Cassani astui sivuun.

Lentoyhtiön johtajana meritoitunut Cassani oli tehnyt henkilökuntansa kanssa vahvan pohjatyön, mutta tarvittiin Coen karisma, jotta lontoolaisten lobbaus onnistuisi Pariisin, Madridin, Moskovan ja New Yorkin rahakkaita tukijoukkoja vastaan. Entinen ME-juoksija tunnettiin kaikkialla, joten britit pystyivät vaikuttamaan KOK:n jäseniin ilman jättimäisiä lahjuksia.

Ratkaiseva kokous järjestettiin heinäkuussa 2005 Singaporessa. Olympiaperheen silmien alla Coe osoitti jälleen retoriikan taitonsa ja hurmasi mainospuheellaan loputkin epäilevät tuomaat Lontoon haun puolelle. Viimeisellä kierroksella Lontoon vastustaja oli ennakkosuosikki Pariisi, mutta monien hämmästykseksi britit veivät viimeisen tikin äänin 54–50.

Seuraavat vuodet Coe vietti olympiakisojen valmistelutehtävissä, mutta ehti välillä piipahtaa jalkapallon puolella. Kansainvälisen jalkapalloliiton puheenjohtaja Sepp Blatter nimitti syyskuussa 2006 englantilaisen järjestön eettisen komission puheenjohtajaksi. Coen uskottiin olevan riittävän ulkopuolinen ja rehellinen kyseiseen pestiin. Hän joutui kuitenkin jättämään tehtävän jo seuraavana vuonna hypättyään jälleen uuteen hakuprojektiin. Tällä kertaa kyseessä oli Englannin pyrkimys vuoden 2018 jalkapallon MM-kisojen saamiseksi sumujen saarille. Tämä pyrintö ei onnistunut. Jalkapallon likaisessa maailmassa edes Coen puhelahjat eivät auttaneet brittejä. Kisathan menivät Venäjälle, ja hakuprosessin lahjontakuvioita selvitellään parhaillaan.

Lontoon olympiakisat kesällä 2012 olivat täydellinen menestys – niin urheilullisesti kuin järjestelyiltään. Jopa talous jäi reilusti plussan puolelle, mikä on harvinaista olympiakisojen historiassa. Urheilutapahtumia enemmän puhuttivat kisojen avajaiset, joiden ohjelma oli taiteellisesti korkeatasoinen. Mukaan mahtui roima annos aristokratian halveksimaa brittipoppia.

Avajaisten yllätysesiintyjä oli kuningatar Elisabet, joka oli saatu houkuteltua mukaan stadionilla ensi-iltansa saaneeseen James Bond -henkiseen lyhytelokuvaan Happy and Glorious. Coe tunsi kuningattaren yksityissihteerin ajoiltaan Haguen kabinetissa ja päätti kysyä kaveriltaan, josko daami suostuisi populaarikulttuurin palvelukseen imperiumin edun nimissä. Edward Young oli epäileväinen, mutta sanoi kysyvänsä asiaa »Bossilta». Vastaus tuli nopeasti. Kuningatar halusi olla mukana juonessa, ja näin Coe sai suuren oopperansa ensi-iltaan maailman ykkösdiivan.

Coe sai junailtua Lontoon olympialaisten avajaisten yllätysesiintyjäksi kuningatar Elisabetin.­

SUPERONNISTUNEIDEN kisojen jälkeen Coe oli valmis ottamaan vastaan Britannian olympiakomitean puheenjohtajuuden. Median silmissä hän nousi puolijumalan asemaan. Entinen 800 metrin juoksija Ikem Billy paljasti joulukuussa 2012 skotlantilaislehti The Sunday Heraldin haastattelussa mielenkiintoisen episodin syyskuulta 1989. Billyn mukaan tunnettu kisapromoottori Andy Norman oli maksanut hänelle 10 000 dollaria, jotta Billy antoi Coen voittaa jäähyväisjuoksunsa Crystal Palacen perinteikkäällä areenalla. Englantilaislehdet eivät jostain syystä tarttuneet herkulliseen aiheeseen (Athletics Weeklyn rohkeaa toimittajaa lukuun ottamatta). Todennäköisesti Lord Coen vaikutusvaltaiset ystävät olivat soitelleet läpi Fleet Streetin päätoimittajat, jotka jättivät asian uutisoimatta yhteisellä sopimuksella.

Coe on osoittanut kabinettipelissä samanlaista määrätietoisuutta, taktista silmää ja tarvittaessa myös röyhkeyttä kuin aikanaan juoksuradalla. Silti harkintakyky pettää joskus. Tultuaan valituksi IAAF:n puheenjohtajaksi Coe ilmoitti yleisurheilun olevan urheilumuoto numero 1. Kovana jalkapallomiehenä Coe tietää valehtelevansa. Toivottavasti hän ei puhunut yhtä sujuvasti muunnettua totuutta, kun hän tuomitsi dopingin vuonna 1981 Baden-Badenin puheessaan.

Kun brittiläinen The Sunday Times ja saksalainen tv-yhtiö ARD julkistivat hiljattain tietoja yleisurheilun dopingongelman laajuudesta, Coe riensi vastahyökkäykseen. Ehkä hän päätti tehdä sen, jotta Diackin seuraajakandidaatti ei vaikuttaisi liian voimattomalta median edessä. Toki Coe on oikeassa siinä, että hänen lajinsa testaa urheilijoita aivan eri volyymilla kuin muut lajiliitot pyöräilyn kattojärjestöä UCI:ta lukuun ottamatta. Mutta suuren yleisön silmissä lajin perusta näyttää mädältä.

Nimenomaan dopingasiassa Coella on mahdollisuus tehdä selvä ero vanhaan IAAF:n hallintokulttuuriin. Ongelma on siinä, että jos järjestö ryhtyy jykeviin toimiin huijareiden paljastamiseksi, ruumiita tulee enemmän kuin gangsterisodassa. Yleisurheilutaivaalta putoaa kirkkaita tähtiä. Onko Coe valmis siihen? Tämä lienee ainoa tapa palauttaa suuren yleisön usko yleisurheiluun, mutta onko uudella päälliköllä rohkeutta julman matokuurin läpiviemiseen? Vaikka IAAF on ollut pioneereja biopassin lanseeraamisessa, järjestöä on moitittu lepsusta suhtautumisesta kiellettyjen aineiden käytön kitkemiseen. Tällä hetkellä järjestö käyttää vuosittain kaksi miljoonaa euroa dopingin vastaiseen työhön.

Sebastian Coe sai nimensä William Shakespearen Myrsky-näytelmän hahmolta.­

IAAF:n riippumaton eettinen komissio selvittää parhaillaan Venäjän dopingkulttuurin syvintä olemusta. Komissiota johtaa Coen siniverinen ystävä Michael Beloff. On hyvin todennäköistä, että komissio löytää Venäjän dopingista yhtä vähän moitittavaa kuin Coen johtama eettinen komissio löysi Fifan toiminnasta aikanaan. Coe on kertonut olevansa värisokea, mutta kyllähän ahkeran kanan pitäisi jyvä löytää.

Coe on oppinut politiikassa niin härskejä temppuja, että on vaikea kuvitella hänen pysyvän kaidalla tiellä urheilupolitiikassa. Toki koulupoikamainen olemus ja kiitettävä käytös saa ihmeitä aikaan. Kansa uskoi pitkään Coen olevan uskollinen aviomies, kunnes tuli ero ja salamarakastuminen uuteen naiseen. Tämä sattui olemaan Englannin krikettimaajoukkueen entisen kapteenin M.J.K. Smithin tytär Carole Annett. Vuonna 1933 syntynyt Smith on yksi englantilaisen kriketin pidetyimmistä hahmoista ja viimeinen pelaaja, joka edusti Englantia maaottelutasolla kriketissä ja rugby unionissa. Nykyään Coe pitää juoksemisen, jalkapallon ja jazzin lisäksi myös kriketin seuraamisesta.

Pari meni naimisiin kesällä 2011 ja muutti Coen kahden miljoonan punnan omakotitaloon Surreyhin. Annettin ex-mies syytti Coeta röyhkeästä vaimonsa viettelemisestä ja pitkän avioliiton tuhoamisesta.

Coen äiti oli suuri William Shakespearen fani, ja englantilaiskirjailijan tuotantohan perustui pitkälti hovin juonitteluihin. Sebastian ja hänen sisarensa Miranda saivat nimensä kuuluisan kirjailijan Myrsky-näytelmän hahmoilta. Sebastian oli Napolin kuninkaan Alonson petollinen veli. Näytelmässä Miranda rakastui Napolin prinssiin Ferdinandiin, mutta tosielämässä Coen perheen tytär päätyi yökerhotanssijaksi New Yorkiin. Kun kysyin Sebastianilta Mirandan kuulumia Urheilugaalan yhteydessä, hän ei ollut kovin innokas vastaamaan. Onko IAAF:n uudella johtohahmolla liian paljon luurankoja kaapissa?

Samaan aikaan Coe on mestari lupaamaan hyvää ja kaunista. Tultuaan valituksi puheenjohtajaksi hän lupasi jakaa lisää rahaa dopingin vastaiseen työhön, järkevöittää nykyistä yleisurheilun kilpailukalenteria, parantaa lajin markkinointia, tehdä siitä kiinnostavampaa nuorisolle ja lisäksi hän ilmoitti pyrkivänsä välttämään tehtäväänsä haittaavia kaksoisrooleja.

Viimeinen kohta on mielenkiintoinen, koska Coe on toiminut pitkään Niken globaalina neuvonantajana kovalla palkalla. Lisäksi hän on siis Britannian olympiakomitean puheenjohtaja. Tuoreeltaan hän ei luvannut luopua niistä, joten kyyninen media ei oikein vakuuttunut herran aikeiden vakavuudesta.

Sebastian Coe (oik.) ja KOK:n puheenjohtaja Thomas Bach ovat hyviä ystäviä.­

JUURI YLEISURHEILUN profiilin kohottaminen ja nuorison houkutteleminen lajin pariin on Coen suurin haaste. Kun katsoo rata- ja kenttäurheilun katsojakuntaa Timanttiliigassa tai missä tahansa isommassa tapahtumassa, huomaa väen olevan lähellä palvelukoti-ikää. IAAF:n organisaatiossa on ihmisiä, jotka uskovat juuri Coella olevan mahdollisuuksia kurssin kääntämiseen. Bubka arvioitiin vanhan liiton mieheksi, jolla ei olisi ollut työkaluja nuorison herättelemiseksi. Sivistyneiden arvioiden mukaan IAAF ei ole yhtä läpeensä korruptoitunut kuin Fifa, joten Coella on toivoa.

Lisäksi hänellä on piirre, joka löytyy vain harvoilta. Coen karisma on vastaansanomaton. Esimerkiksi KOK:n puheenjohtaja Thomas Bach syö Coen kädestä. Kaverukset tutustuivat jo Baden-Badenissa 1981. Montrealin olympiakisoissa 1976 florettimiekkailun olympiakultaa voittanut Bach kutsui Coeta Shakespeareksi ja Coe oikeustieteestä väitellyttä ystäväänsä professoriksi.

Urheilijapiireissä Coen valinta otettiin vastaan tyytyväisyydellä. Etenkin britit taputtivat käsiään. Vanha kilpakumppani Steve Cram on nykyään BBC:n asiantuntijakommentaattori.

»Uskon Sebin olevan oikea henkilö hankkimaan lisää varoja, jotta lajin vetovoima kasvaa ja liitto saa lisää varoja dopingin vastaiseen työhön», Cram arvioi.

Neue Zürcher Zeitung -lehden mukaan yleisurheilun tv-katsojamäärät ovat olleet roimassa laskussa vuodesta 2003 lähtien. Coella on nyt näytön paikka lukemien nostamiseksi. Siinä kilvoittelussa hänen lupaamansa nollatoleranssi dopingin suhteen on kaksiteräinen miekka. Yleisö haluaa nähdä tähtiä, mutta syntyykö niitä sallituilla keinoilla? Yleisurheilussa vertailu vanhoihin mestareihin on armotonta, koska tulokset ovat ainoa mittari. Siis radalla ja kentällä tehdyt tulokset, joista on puhuttu viime viikkoina vähemmän kuin laboratoriossa mitatuista testituloksista.

 Jos IAAF ryhtyy jykeviin toimiin huijareiden paljastamiseksi, ruumiita tulee enemmän kuin gangsterisodassa.

Valintansa jälkeen Coe riemuitsi koulupojan tavoin ja kertoi IAAF:n puheenjohtajuuden olevan hänen uransa huipputapaus. Saattaa kuulostaa mahtipontiselta sanahelinältä, mutta on syytä muistaa, että Coelle oli tarjolla kotimaassa BBC:n pääjohtajan paikka. Lisäksi konservatiivipuolue oli valmis tukemaan häntä Lontoon seuraavaksi pormestariksi. Ehkä Sebastian Newbold Coen innostus yleisurheiluun on väkevämpi kuin kriitikot luulevat.

Riittääkö sekään pitämään lajin elinkelpoisena? Trendien mukaan nuoriso hakeutuu nykyään muualle kuin yleisurheilun harjoituskentille.

William Shakespeare oli mestari keksimään silmänkääntötemppuja. Ehkä »yleisurheilun Shakespeare» on yhtä lahjakas ja pystyy taikomaan sammakosta prinssin.

Kun kysyin Coen onnistumismahdollisuuksia Pekingissä tv-hommissa olevalta Steve Ovettilta, vastaus oli kryptinen.

»Haluatko kuulla pitkän vai lyhyen version?»

Ovettin mukaan yleisurheilu on niin huonossa jamassa, että sitä ei hevin saada takaisin elävien kirjoihin.

»Kukaan ei voi tietää, onnistuuko Seb tehtävässään.»

Urheilusanomat 35/2015

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?