Muistatko Flo-Jon ihmejuoksun 10,49 – ”ME pitäisi hylätä”

Julkaistu:

YLEISURHEILU
Torstaina tulee kuluneeksi 27 vuotta Florence Griffith-Joynerin käsittämättömästä 100 metrin ennätysjuoksusta.
Sinä helteisenä iltapäivänä, 16.7.1988, tehtiin USA:n olympiakarsinnoissa Indianassa käsittämättömiä tuloksia. Carl Lewis juoksi satasen tuulen avustamana 9,78, Willie Banks hyppäsi kolmiloikkaa 18,20 niinikään myötätuuleen, Jackie Joyner-Kersee teki 7-ottelun ME:n 7215.

Käsittämättömin kaikista oli kuitenkin Florence Griffith-Joynerin suoritus naisten 100 metrin välierissä: 10,49 paransi Evelyn Ashfordin neljän vuoden takaista ME-tulosta 10,76 kerralla 0,27 sekuntia.

Käsittämätöntä oli myös se, että kun vieressä olleella kolmiloikkapaikalla tuuli puhalsi myötäistä 4–5 metriä sekunnissa, näytti Omegan mittari naisten satasella lukemaa 0,0.

Omegan vastuuhenkilöt luottivat laitteisiinsa. Myös järjestäjät vakuuttivat laitteiden toimineen, vaikka kaikki näkivät, miten kovaa liput lepattivat stadionin tuulessa.

Seuraavana päivänä Griffith-Joyner voitti satasen finaalin ajalla 10,61, mittari näytti myötätuulta 1,2 metriä sekunnissa. Se on yhä kaikkien aikojen toiseksi kovin aika.


Pikajuoksuvalmentaja Petteri Jouste muistaa hyvin 1980-luvun tapahtumat. Hänellä on myös ehdotus ME-tuloksen suhteen.

– Se pitäisi hylätä. Tuulimittarista on täytynyt olla johto irti tai jotain vastaavaa. On ihmeellistä, että IAAF ei käsitellyt asiaa tuoreeltaan.

Jousteen mielestä asia olisi sikäli helppo päättää, että ennätys säilyisi kuitenkin samalla juoksijalla. 10,61 on myös sellainen aika, jota tuskin vähään aikaan hätyyteltäisiin.

– Se olisi kuitenkin mahdollinen. 10,49 tuntuu tavoittamattomalta, mikä on ikävää tämän päivän juoksijoiden kannalta.

Jouste on kuullut australialaisesta tutkijasta, joka analysoi Indianan juoksuja ja niiden tuloksia. Kyseinen naisten välierä poikkeaa selvästi muista.

– Hän arvioi, että myötätuulta on ollut noin 5 metriä sekunnissa. Kun juoksua katsoo YouTubesta, niin yhdysvaltalaiset selostajatkin menevät hämilleen, kun saavat mittarin lukemat.

Katso juoksu tästä linkistä.

Niin tai näin, Griffith-Joynerin ME jäi voimaan, ja hän lähti suursuosikkina Soulin olympiakisoihin. Siellä hän voitti kolme kultaa (100, 200, 4x100 m) ja yhden hopean (4x400 m).


Samoissa kisoissa miesten satasen ME-ajalla 9,79 voittanut Kanadan Ben Johnson jäi kiinni kielletyistä aineista. Ennen kisoja Johnson ei uskonut Griffith-Joynerin aikaan.

– Ei ole mahdollista että hän juoksi 10,49. En vain usko sitä. 10,71 voisin uskoa. Sillä hän olisi voittanut minut 10 vuotta sitten, Johnson totesi Indianan juoksun jälkeen.

Griffith-Joyner oli ollut hopealla 200 metrillä olympiakisoissa 1984 ja MM-kisoissa 1987. Vuosi 1988 oli hänen todellinen huippuvuotensa.

Hänet testattiin sinä vuonna 11 kertaa, mutta monien epäilyistä huolimatta testit olivat puhtaat. Lisäepäilyjä herätti se, että Griffith-Joynerin olemus oli muuttunut sitten vuoden 1986, jolloin hän piti välivuotta huippu-urheilusta. Lihakset olivat kasvaneet ja hänen äänensä oli muuttunut.

– Vuonna 1984 hän oli erittäin naisellinen, mutta nykyään hän näyttää enemmän mieheltä kuin naiselta, tylytti 800 metrin juoksija Joaquim Cruz.

Viimeinen testi tehtiin vuonna 1998 ruumiinavauksen yhteydessä, kun Griffith-Joyner kuoli dramaattisesti vain 38-vuotiaana tukehduttuaan tyynyynsä. Hän oli saanut epilepsiakohtauksen nukkuessaan.

– Vaimoni antoi viimeisen testinsä. Olkaa hyvä ja antakaa hänen nyt levätä rauhassa, vaati hänen aviomiehensä Al Joyner.


Petteri Jouste ei ota kantaa Griffith-Joyneriin, mutta muistaa ajan olleen villiä dopingin suhteen.

– Vuoteen 1988 testaaminen oli lasten kengissä. Testejä tehtiin vain kisoissa.

Johnsonin käry muutti kuitenkin tilanteen.

– Se loi pelotteen pitkäksi aikaa. Se oli erittäin hyvä, sillä Sisko Hanhijoki alkoi menestyä hyvin 11,20–11,30:n ajoilla. Monien muiden juoksijoiden tulostaso laski.

Soulin jälkeen Griffith-Joyner puhui jo Barcelonan olympiakisoista 1992. Hän kuitenkin lopetti uransa yllättäen vuonna 1989.

Miesten 100 metrin ennätystä on kohenneltu viime vuosina, mutta naisten ennätys saa olla pitkään rauhassa. Ennen 2000-lukua vain Marion Jones pääsi edes hajuetäisyydelle ajasta. Myöhemmin kävi ilmi, millä eväillä se tapahtui.


Griffith-Joynerilla on satasen kolme kovinta aikaa. USA:n Carmelita Jeter juoksi 10,64 vuonna 2009, Jamaikan Shelly-Ann Fraser-Pryce 10,70 vuonna 2012.

– Ei kukaan edes pohdi ME:tä, se on suljettu luku. Onneksi ihmiset ymmärtävät, jos joku tekee kovan ajan, Petteri Jouste luottaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt