Sata läpyä pohjoiskorealaisilta – suomalainen pariskunta osallistui Pjongjangin maratonille

Julkaistu:

Pohjois-Korea
Suomalaispariskunta pääsi maratonin ansiosta harvinaisen lähelle tavallisia pohjoiskorealaisia.
Vesa-Pekka Grönforsin unelmana on aina ollut käydä Pohjois-Koreassa. Iranin, Saudi-Arabian ja Afrikan viidakot nähnyt mies näki tilaisuutensa koittaneen, kun hän huomasi suljetun maan ottavan vastaan ulkomaalaisia turisteja Pjongjangin maratonille 12. huhtikuuta.

Pekingissä Microsoftin leivissä työskentelevä Grönfors otti yhteyttä Uri Toursiin, samaan matkatoimistoon, joka on järjestänyt entisen koripallotähden Dennis Rodmanin vierailut Pohjois-Koreassa. Sieltä järjestyi matka sekä Grönforsille että hänen vaimolleen Iina Taijonlahdelle.

Maratonille osallistui ennätysmäärä ulkomaalaisia, yli 650. Vuonna 2014 maratonin juoksi 200 ulkomaalaista.

– Meitä oli ympäri maailmaa, suurin osa Yhdysvalloista ja Euroopasta. Jokunen japanilainen oli myös mukana. Meidän lisäksemme mukana oli yksi suomalainen saman matkanjärjestäjän ryhmässä ja toiseen pariskuntaan törmäsin itse maratonilla. Epäilen, että meidän lisäksemme ei muita suomalaisia kisassa ollut, Grönfors kertoo.

50 000 kannustajaa

Grönfors juoksi tapahtumassa 10 kilometriä, Taijonlahti puolimaratonin.

– En ollut jalkavamman takia juossut vuoteen, ja lääkäri kielsi juoksemisen, mutta tämän tapahtuman halusin kokea.

Kaikki ulkomaalaiset juoksijat yöpyivät samassa hotellissa, josta heidät kuljetettiin busseilla lähtöpaikalla hyvissä ajoin ennen lähtöaikaa. Kaikki tapahtui minuuttiaikataululla.

– Kaduilla oli massiivisia joukkoja ihmisiä järjestäytyneinä ryhmiksi. Sitten he kävelivät osissa stadionille. Siellä jokaisella katsomonosalla oli oma tehtävänsä. Yhdessä osassa oli esimerkiksi vain samanlaisiin asuihin pukeutuneita naisia. Jollain osalla oli torvet, toisilla kalikat, joita he hakkasivat yhteen. Katsomonosissa oli omat johtajansa, jotka johtivat performanssia.

Grönforsin arvion mukaan Kim Il-sungin stadionille oli komennettu noin 50 000 ihmistä. He kaikki kannustivat juoksijoita tapahtuman alusta viimeisen juoksijan maaliin saapumiseen asti.


Sata läpyä

Juoksijat kiersivät kymmenen kilometrin reittiä, jonka varrella oli myös runsaasti katsojia.

– Juoksuun lähtiessä ulkomaalaisten keskuudessa oli hieno ryhmäfiilis. Olimme suljetussa paikassa, jossa oli nyt kuitenkin mahdollisuus saada jonkinlainen kosketus tavallisiin ihmisiin. Vaikka suurin osa heistä oli tuotu paikalle ja heille oli annettu kukat käteen, syntyi heidän kanssaan kuitenkin aitoja kohtaamisia, Grönfors kertoo.

– Otin jossain vaiheessa juoksua tavoitteekseni saada ainakin sata läpsyä katsojien kanssa. Lasten kanssa se oli tietysti helppoa, mutta oli todella hauskaa, kun vanhat papat ja mummotkin heittivät niin innoissaan läpsyjä.

Pohjoiskorealaiset juoksijat lähtivät matkaan tuntiin ulkomaalaisia myöhemmin, mutta heistä nopeimmat ehtivät ottaa ulkomaalaiset kuntojuoksijat kiinni.

– Suurin osa heistä oli aika nuoria. He olivat kovassa kunnossa.

Sotilaat vahdissa

Reitin varrella oli tasaisin väliajoin järjestysmiehiä ja sotilaita, joten siltä poikkeaminen oli mahdotonta. Maalissa ulkomaalaiset juoksijat koottiin jälleen busseihin ja kuljetettiin hotelliin.

Grönfors ja Taijonlahti viettivät maassa viisi päivää. Maratonin jälkeen he kiersivät oppaiden johdolla hyväksytyissä turistikohteissa. Kuvaaminen oli sallittu vain nähtävyyksien kohdalla, eikä ryhmästä saanut irtautua kymmentä metriä kauemmaksi. Kontaktin ottaminen paikallisiin asukkaisiin oli maratonin jälkeen mahdotonta.

– Oli täysin ennalta suunniteltua, kenen kanssa sai jutella ja ketä lähestyä. Kävimme visiitillä muun muassa metrossa. Siellä ihmiset eivät edes näyttäneet siltä, että haluaisivat ottaa mitään kontaktia ulkomaalaisiin. Maratonilla oli eri tilanne.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt