Hanna-Maari Latvala uskaltaa antaa mennä - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Peto pääsee viimein irti

Hanna-Maari Latvala hakemassa EM-kuntoaan Palokan urheilukeskuksessa Jyväskylässä.

Julkaistu: 8.8.2014 16:00

Hanna-Maari Latvalan paras terä tuli esiin, kun hän uskalsi päästää irti: tajusi, ettei kaikkea voi eikä kannata edes yrittää kontrolloida.

Helle hellii tai läkähdyttää – katsantokannasta riippuen – Suomea jo neljättä viikkoa. Palokan urheilukeskuksessa Jyväskylässä harjoittelevat urheilijanuorukaiset näyttävät nauttivan kuumuudesta. Yksi kävelee samettisella ja vastaleikatulla jalkapallonurmella käsillään, toinen heittää keihästä, kaksi miestä kiertää hikipäissään juoksurataa kestävyysharjoituksen merkeissä.

Huomio kiinnittyy äkkiä vaaleanpunaisissa paidoissa verryttelevään naiskaksikkoon. Ulkopuolinen tarkkailija ei voi välttyä mielikuvalta majakasta ja perävaunusta. Hanna-Maari Latvala, 170 senttiä, ei ole naiseksi erityisen lyhyt. Silti seura- ja maajoukkuetoveri Minna Laukan, 182 senttiä, rinnalla Latvalakin jää perävaunun rooliin.

Tosin vain kuvaannollisesti. Suomen kilparadoilla Latvala on se nainen, joka määrää tahdin ja jonka vauhdissa muut yrittävät parhaansa mukaan pysyä perässä.   NYT SIINÄ PERÄSSÄ pysymisessä riittää entistä enemmän työtä niin kotimaisilla kuin eurooppalaisilla kilpakumppaneilla. Latvalan vauhti on nimittäin kovempaa kuin koskaan.

Kaksi viikkoa sitten Joensuussa Latvala kohensi 100 metrin ennätyksensä lukemiin 11,32, ja viime viikonvaihteen Kalevan Kisoista hän nappasi näytöstyyliin 100 ja 200 metrin Suomen mestaruudet. Satasella ajaksi tuli 0,1 sekuntimetrin vastatuulessa 11,50, mutta 200 metrillä tämän kauden paras tulos parani nollatuulessa lukemiin 23,24.

Hanna-Maari Latvala on vihdoin uskaltanut lakata ajattelemasta liikaa.

- Odottelin parempia tuloksia jo aiemmin kaudella, mutta hyvä tulos tuli vasta Joensuussa, minne pääsin tuoreilla jaloilla. Alkukaudella oli tarkoituskin kilpailla paljon, ja kun kovan treenijakson jälkeen tuli vielä yksi ylimääräinen viestikisa, kalenteri pakkautui aika täyteen.

- Tiesin, ettei tulostaso voi olla tiiviissä kilpailutahdissa kovin hehkeä. Levon avulla tulokset paranivat. Joensuussa nollatuulitulos liikahti kovastikin eteenpäin, eli jonkinlainen tasonnosto on tapahtunut satasella, hän iloitsee.

200 metrillä hän uskoo olevansa vasta matkalla kohti kesän parhaita tuloksiaan. Kalevan Kisojen noteeraus 23,24 jää 26 sadasosaa hänen viime vuonna universiadeissa juoksemastaan ennätyksestä.

- Uskon, että kakkonen liikahtaa vielä tänä kesänä jopa paremmin kuin satanen. Hyvässä kisassa ja hyvällä radalla ajasta voi lähteä vielä paljonkin, Latvala sanoo luottavaisena.

Latvalan valmentaja Petteri Jouste uskoo samaan. Perustelu on se, että kun vauhti on kohdallaan satasella, se säilyy hyvänä myös tuplasti pidemmällä matkalla.

- Oireita on näkyvissä, että Hantta pystyy juoksemaan kakkosen lujaa loppuun asti.

Jousteen laskujen mukaan 11,25 sekunnin nollatuulitulos satasella enteilisi 200 metrille noin aikaa 22,70.

- Hantan nollatuulitulos on Euroopan tilastossa kymmenes. Ja kun kakkonen kulkee, ei se huonompi ole, Jouste uskoo.

MELKO TARKKAAN vuosi sitten Latvala nosti Urheilusanomien haastattelussa esiin kaksi pikajuoksun osa-aluetta, joissa hän koki erityisesti olevan parantamisen varaa. Tuolloin hän sanoi tietävänsä, että hänen perustasonsa on vielä hieman liian heikko, jotta hän pystyisi todella menestymään kansainvälisillä kentillä. Toinen merkittävä parannuskohde oli lähtö.

Nyt kumpikin osa-alue on kehittynyt. Perustaso on parantunut kovalla ja oikeanlaisella harjoittelulla, lähdön kohentuminen taas johtuu ennen kaikkea pään sisällä tapahtuneesta oivalluksesta.

Ennen EM-kisoja ei ole enää juuri muuta tehtävissä kuin rentoa herkistelyä.

Talvella Jouste suunnitteli ja Latvala toteutti harjoittelussa pieniä muutoksia aiempaan verrattuna. Paljon nähnyt Jouste tiesi, että jossakin vaiheessa uraa juoksijalla eteen tulee väistämättä kausi, jolloin kehitys ei ole enää yhtä nopeaa kuin edellisinä vuosina. Joskus edessä voi olla jopa taantuma.

- Talvikausi osoitti, että nyt oli tultu Hantan kanssa siihen tilanteeseen. Neljä edellistä vuotta hän oli mennyt harppomalla eteenpäin.

Jouste tiesi, että maksimivoimapuolella ei ollut enää juuri kehitystä odotettavissa.

- Tai ainakin maksimivoiman parantamiseen olisi mennyt todella paljon aikaa. Taso oli jo niin korkea.

Juoksua piti alkaa kehittää lajivoimapuolelta. Kaksikon viikon mittainen vierailu joulukuussa Ukrainassa vain vahvisti tätä näkemystä.

- Siellä huomasin, etten hävinnyt punttituloksissa ukrainalaisille juuri lainkaan, mutta lajivoimatasossa olin perässä. Lajinomaiset voimaharjoitteet olivatkin sen reissun suurin anti, Latvala kertoo.

- Tuntuu, että Suomessa testituloksista on tullut itseisarvo, kun pitäisi miettiä lajivoimaa. Punttitulosta oleellisempaa on esimerkiksi se, millaisella vastuksella pystyy tekemään suorituksen niin, ettei tekniikka hajoa.

Toinen tärkeä Ukrainan-visiitin anti liittyy itseluottamukseen. Latvala halusi lähteä katsomaan, tekevätkö ukrainalaiset jotakin radikaalisti eri lailla tai peräti paremmin kuin hän. Eivät juuri. Tosin tällä kertaa ei voi myöskään sanoa vanhan fraasin mukaisesti, että samaa puuroa ne siellä syövät kuin täällä: Marija Riemin, jonka kanssa Latvala harjoitteli Ukrainassa joulukuussa, kärysi helmikuussa anabolisesta steroidista.

Latvala pitää Ukrainan-leiriä monella tavalla arvokkaana oppimiskokemuksena.

 Olisi itseni rajoittamista ajatella, että olen vain valkoinen nainen Kokkolasta enkä voi pärjätä maailman parhaille.

- Se oli ensimmäinen kerta, kun treenasin noin kovaa noin aikaisessa vaiheessa kautta. Sitten tuli Teneriffan-leiri tammikuussa, enkä ollut siellä ihan tuoreilla jaloilla. Tuntui, että rasitus meni vähän yli. Mutta oli hyvä oppia, miten harjoittelua kannattaa jaksottaa. Ja siitä oli vielä pitkä aika kesään, eli oli hyvin aikaa reagoida rasitukseen. ENTÄ SE LÄHTÖ? Latvalan ongelma startissa oli pitkään se, että hän nousi liian nopeasti liian pystyyn, jolloin kiihdytys ei jatkunut tarpeeksi pitkään. Latvala mietti ja mietti, työsti lähtöä työstämästä päästyään, mutta ei: ongelma ei ottanut korjaantuakseen.

Heinäkuun puolivälissä Belgian Liegessä sitten tapahtui – kun Latvala lakkasi ajattelemasta lähdön ongelmia.

- Olen luonteeltani tosi analyyttinen ja yritän kontrolloida liian montaa asiaa samaan aikaan. Mietin ehkä liikaakin sitä, etten nousisi liian aikaisin pystyyn. Kun yritin väkisin painaa yläkroppaa alas ja katsetta rataan, möngersin, eikä kiihdytyksestä tullut hyvää.

- Belgiassa tajusin jo jotain, ja Joensuussa se sitten realisoitui: osasin lähteä oikein. Se tuli vähän kuin vahingossa.

Vihdoin ja viimein Latvala uskalsi päästää irti.

- Muutamassa viime juoksussa olen uskaltanut antaa asioiden olla ja juosta vaan. Siinä on oltava pää tyhjänä. Nyt lähdössä ei tule enää pettäviä tai vääränmittaisia askelia. Ennen tuli aina joku huono askel, joka vähän katkaisi kiihdytyksen. Nyt kiihdytys jatkuu paremmin pidemmälle. HANNA-MAARI LATVALA tietää, että onnistuessaan hän voi juosta Zürichin EM-areenalla kahdessa henkilökohtaisessa finaalissa. Ja tietää myös, että yhtä hyvin voi olla juoksematta.

- Finaali on tavoitteena, mutta en ota siitä mitään pakkoajatuksia. Tiedän, että oma hyvä juoksuni riittää pitkälle. Mutta riittääkö se finaaliin – siihen vaikuttavat muutkin osallistujat. Jos onnistun omassa tekemisessäni, minulla on mahdollisuuksia finaaliin, hän järkeilee.

Viime kesänä Moskovan MM-kisoissa Hanna-Maari Latvala eteni 200 metrillä välieriin.

Latvalan puolesta puhuu, että hän on aina ollut hyvä kilpailija, siis saanut parhaansa irti kilpailutilanteessa. Ja mitä kovempi kilpailutilanne, sitä parempi.

- Niin. Kunnonajoitus, valmistautuminen ja arvokisat ovat yleensä menneet hyvin. Onko mulla ollut ikäviä arvokisakokemuksia?, hän kysyy vieressään istuvalta poikaystävältään ja psyykkiseltä valmentajaltaan Robert Päkkiltä.

- Ei taida olla. Mutta aina pitää hilata rimaa ylös.

Latvalan kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että EM-kisat ovat hänelle vain väliporras kohti suurempia kilpailuja: ensi vuoden MM-kisoja ja Rion olympialaisia 2016.

- EM-kisat ovat tärkeä kilpailu, ja niissä eurooppalaisten menestysmahdollisuudet ovat suuremmat. Eniten mietin kuitenkin EM-kisoja oman kehitykseni kannalta. Siinä ne ovat hyvä askel. Tavoite on, etten jää sille tasolle, että voin menestyä vain EM-tasolla.

Tämä on melko uskaliasta – ja tavoitteellista – puhetta pikajuoksumaailmassa.

- Olisi itseni rajoittamista ajatella, että olen vain valkoinen nainen Kokkolastaenkä voi pärjätä maailman parhaille. Yritän mieluummin olla poikkeus joukossa. Eikä rajojaan voi tietää ennen kuin kokeilee.

Sen Latvala tietää, että ennen Zürichiä ei ole enää juuri mitään tehtävissä. Ei ole oikeastaan ollut vähään aikaan. Kun kesän raskain harjoittelujakso oli ohi, sen jälkeen hän on lähinnä levännyt ja herkistellyt. Latvala ja valmentaja Jouste uskovat, että kun työt on tehty hyvin, huipputulokset syntyvät, kun aika on oikea.

- Nyt pitää saada herkistelyllä kunto esiin. Ei se ole päivästä kiinni. Minun ajatukseni on, että on noin kahden kolmen viikon ajanjakso, jolloin urheilija on valmis tekemään huipputuloksen, Jouste sanoo.

Latvala uskoo Jousteen näkemykseen levon merkityksestä. Joensuun ennätysjuoksun ja Kalevan Kisojen välisen viikonlopun hän vietti Päkkin kanssa Latvalan suvun kesämökillä Kokkolassa. Muutenkin treeni on ollut viime ajat hyvin kevyttä.

- Se oli oikein tervetullut viikonloppu ja teki hyvää. Perhettä näkee nykyään niin harvoin. Työt on tehty talvella, ja nyt vain fiilistellään!

Toisin sanoen odotetaan huippukuntoa ja oikeaa hetkeä. Sitä hetkeä, kun on aika päästää peto irti.

Urheilusanomat 32/2014

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?