Kurjuudesta ja köyhyydestä maailman nopeimmaksi naiseksi - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Tyttö varjoisilta kujilta

Shelly-Ann Fraser-Pryce on noussut köyhyyden ja väkivallan keskeltä maailman nopeimmaksi naiseksi. Se vaati päättäväisyyttä ja älyä. Nyt hän auttaa huono-osaisia maannaisiaan ja -miehiään löytämään omat tiensä pois Jamaikan pahamaineisista ghetoista.

23.7.2014 12:30

»Kotikatumme varrella on seinä, jossa on maalaus minusta. Normaalisti, jos meidän yhteisössämme on maalaus jonkun kasvoista, hän on kuollut», Shelly-Ann Fraser-Pryce sanoo ja nauraa heleästi päälle.

Hän kasvoi maailman nopeimmaksi naiseksi pienessä peltikattoisessa hökkelissä Waterhousen pahamaineisessa ghetossa. Se sijaitsee Jamaikan pääkaupungissa Kingstonissa. Siellä murhattuja jengiläisiä kunnioitetaan seinämaalauksin.

Fraser-Prycen äiti synnytti ensimmäisen lapsensa 16-vuotiaana ja kasvatti kolme tytärtään yksin.

»Lapsuutemme oli hyvin vaikea. Äitini ei käynyt lukiota loppuun. Voitte kuvitella, kuinka vaikeaa hänen oli elättää meidät. Tiesin jo nuorena, että elämä oli kovaa. Äitini päätti varmistaa, että pärjään paremmin kuin hän», 27-vuotias Fraser-Pryce kertoo toukokuussa Qatarissa pienelle toimittajajoukolle.

Jamaikalaiset juhlivat kaduilla Shelly-Ann Fraser-Prycen olympiamenestystä.

Fraser-Prycen äiti Maxine työskenteli katumyyjänä. Hänen ansionsa eivät usein riittäneet edes kunnon aterian hankkimiseen perheelleen.

»Sisäinen paloni tuli siitä, kun näin kuinka kovaa hän työskenteli ja mitä hänen täytyi tehdä. Kuinka paljon hän kärsi ja kuinka monesti hän itki. Uskon, että se teki minusta vahvemman ihmisen.»

Jamaika on yksi maailman väkivaltaisimmista maista. Ennätysvuonna 2009 maassa tehtiin 1683 henkirikosta. Suurin osa niistä tapahtui Waterhousen tapaisissa köyhissä ghetoissa. Suomen asukasluku on Jamaikaan verrattuna kaksinkertainen, mutta Suomessa henkirikoksia tehdään vuosittain alle 100.

Sveitsiläislehti Neue Züricher Zeitungin toimittaja ja Fraser-Pryce vierailivat Waterhousen karuilla kaduilla viime vuonna. Juoksijatähti kertoi, kuinka hän piilotteli lapsuudessaan kotinsa lattialla, kun laukaukset kaikuivat naapurustossa. Hän ei saanut öisin käydä ulkohuussissa, koska heidän asumuksensa ulkopuolella oli liian vaarallista.

Moskovan MM-kisoissa Shelly-Ann Fraser-Pryce voitti kaiken mahdollisen, eli kolme kultaa.

Köyhyyden kierteen katkaiseminen on hyvin vaikeaa tällaisissa oloissa kasvaneelle lapselle. Fraser-Pryce pystyi siihen. Hänen aseensa ovat olleet nopeat jalat, päättäväisyys ja äly.

»Kun aloitin lukion, monet ihmiset naapurustossamme ajattelivat, että minun kaltaiseni nuori tyttö tulisi raskaaksi ja lopettaisi koulun. Minulla oli aina vain yksi tie, ja se oli tie pois. Halusin rikkoa trendin suvussamme.»

FRASER-PRYCE KÄVI lukionsa Wolmer’sissa, joka on yksi Jamaikan maineikkaimmista opinahjoista. Hänen äitinsä varat eivät olisi ikinä riittäneet sen lukukausimaksuihin. Rahat eivät riittäneet edes kenkien ostamiseen, kun tytär oli pieni. Juokseminen maistui hänelle paljain jaloin.

»En muista aikaa, jolloin en olisi juossut. Juoksin kaikkialle, minne ikinä meninkin», Fraser-Pryce muistelee.

 En muista aikaa, jolloin en olisi juossut. Juoksin kaikkialle, minne ikinä meninkin.

Lahjakas urheilijanalku pystyi opiskelemaan, kun hän ansaitsi stipendin juoksijanlahjoillaan. Jamaikan hämmästyttävä pikajuoksumenestys perustuu paitsi geeneihin myös kattavaan koulujen yleisurheilujärjestelmään. Jotkut lisäävät listalle myös heikon dopingvalvonnan.

Fraser-Pryce voitti kouluaikoinaan lähes kaikki kilpailut, joihin osallistui.

»Vihasin häviämistä, kun olin koulussa. Silloin itkin. Siinä iässä juoksin 1500:a metriä, 400:a metriä ja kaikkia matkoja. Olin nuori ja energinen. Kun menin lukioon, keskityin vain 100 metriin. Kun menin Stephen Francisin valmennukseen, 200 metriä tuli mukaan ohjelmaan.»

Francis on yksi maailman menestyneimmistä pikajuoksuvalmentajista. Fraser-Prycen lisäksi hänen talliinsa kuuluvat muiden muassa 100 metrin entinen ME-mies Asafa Powell ja pikaviestin olympiavoittaja Sherone Simpson.

Maailman nopein nainen kuvaa valmentajaansa suorapuheisesti.

Shelly-Ann Fraser-Pryce yllätti varmaan itsensäkin voittaessaan Pekingissä ensimmäisenä karibialaisnaisena 100 metrin olympiakultaa.

»Hän on diktaattori. Siksi hän on niin menestyksekäs valmentaja», Fraser-Pryce täräyttää.

»Se toimii, koska olemme jamaikalaisia. Useimmat meistä ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi ja kapinoimaan auktoriteetteja vastaan.»

Toimittajia naurattaa, kun Fraser-Pryce innostuu kuvaamaan suhdettaan Francisiin ilmeikkäästi.

»Tappelemme usein. Pakkaan kamani ja lähden ajamaan pois. Ajaessani ilmoitan hänelle tekstiviestillä, että en tule ikinä takaisin. Voimme ilmaista kaikki tunteemme, ja se tekee suhteestamme aidon. Joskus tulen harjoituksiin ja olen valmis juoksemaan, eikä hän edes katso minuun päin.»

»Olen täällä, mitä haluat että teen», sanon Francisille.

»Sinähän olet valmentaja», hän vastaa.

Fraser-Prycen mukaan näin tapahtuu jopa usein.

»Mutta meillä on usein myös hauskaa», hän huomauttaa.

Shelly-Ann Fraser-Pryce juhli satasen voittajana myös Berliinin MM-kisoissa 2009.

JAMAIKALAISEN PIKAKIITURIN ennätys 100 metrillä on 10,70. Kaikkina aikoina vain kolme naista on pinkaissut matkan nopeammin kuin hän. 152-senttisen porhaltajan nousu kansainväliselle huipulle oli nopea ja yllättävä.

Kun hän kukisti hallitsevan maailmanmestarin Veronica Campbell-Brownin Jamaikan olympiakarsinnoissa ennen Pekingin olympialaisia, maan yleisurheiluliitto halusi syrjäyttää »liian pienen» Fraser-Prycen joukkueesta. Waterhousen kasvatti piti kiinni paikastaan. Pekingissä 2008 hänestä tuli ensimmäinen karibialaisnainen, joka voitti 100 metrin olympiakultaa. Jamaikalainen oli silloin vain 21-vuotias.

Kaksi vuotta myöhemmin Fraser-Pryce palasi Kiinaan juoksemaan Shanghain Timanttiliigan kilpailun. Hän antoi siellä positiivisen dopingnäytteen. Kipulääke oksikodini toi puolen vuoden kilpailukiellon. Fraser-Prycen mukaan valmentaja Francis antoi hänelle lääkettä hammaskivun lievittämiseen.

»Olen oppinut siitä ja olen entistä varovaisempi. Ymmärrän, että nuoret ihmiset pitävät minua esikuvanaan», Fraser-Pryce sanoo.

Viime vuonna kuusi jamaikalaisurheilijaa – joukossa muun muassa Powell, Simpson ja Campbell-Brown – kärysivät dopingista. Kun Urheilusanomat kysyy Fraser-Prycen reaktiota käryihin, nopeakielinen nainen menee ensimmäisen kerran haastattelun aikana hetkeksi sanattomaksi.

»Mitä haluat minun sanovan? Dopingtapauksia on kaikkialla maailmassa, ei vain Jamaikalla. Useimmat ovat vain olleet naiiveja. Heidän täytyy olla varovaisempia, lukea enemmän ja ymmärtää mitä tapahtuu. En usko, että he huijasivat tarkoituksellisesti.»

Shelly-Ann Fraser-Pryce puolusti menestyksekkäästi 100 metrin olympiakultaansa Lontoossa 2012.

Jamaikan antidopingtoimikunnan hallitus erosi viime vuoden lopussa, kun maailman antidopingtoimisto Wada oli arvostellut sen löysiä otteita. Fraser-Prycen mukaan hänet testattiin viime harjoituskauden aikana kuusi kertaa. Niistä kolme tehtiin Jamaikalla.

FRASER-PRYCE PUOLUSTI olympiavoittoaan menestyksekkäästi Lontoossa kesällä 2012. Hän saavutti siellä myös hopeaa 200 metrillä ja pikaviestissä. Viime vuonna Moskovan MM-kisoissa Fraser-Pryce voitti kultaa kaikilla kolmella matkalla.

Juoksija on käyttänyt voittojensa tuomaa mainetta ja mammonaa auttaakseen lähimmäisiään. Hänen äidillään on nyt oma talo ja auto. Fraser-Prycen viime vuonna perustama Pocket Rocket -säätiö auttaa ghettojen nuoria. Sankarin omistama kauneushoitola työllistää heitä.

»Säätiöni keskittyy opiskeleviin urheilijoihin. Se varmistaa, että he voivat tasapainottaa opiskelun ja urheilun. Ei ole väliä, onko kysymyksessä yleisurheilu, jalkapallo tai mikä tahansa. Loin tämän järjestön, jotta lapsilla on esikuva ja joku, joka voi auttaa heitä löytämään tien köyhyydestä», Fraser-Pryce kertoo.

Monet Jamaikan menestyneistä sprinttereistä tulevat Usain Boltin tavoin maaseudulta. Fraser-Pryce ottaa vakavasti roolinsa Kingstonin ghettonuorten esikuvana. Juoksijatähdellä on katu-uskottavuutta sanan varsinaisessa merkityksessä: hän kasvoi väkivallan ja köyhyyden keskellä.

Carrie Russell (vas.), Shelly-Ann Fraser-Pryce, Schillonie Calvert ja Nickiesha Wilson juoksivat viime kesänä Moskovassa pikaviestissä uuden MM-kisaennätyksen.

Lapsipsykologiaa opiskellut Fraser-Pryce aikoo tehdä maisterintutkintonsa kliinisestä psykologiasta. Hänen mielestään ghettojen nuoret vanhemmat tarvitsevat tukea lastensa kasvatuksessa. Teini-ikäisenä juoksija ymmärsi kuunnella äitinsä toistuvia muistutuksia eikä tullut silloin raskaaksi.

»Monet ajattelivat, että koska olen tyttö ghetosta, kelpaan vain yhteen asiaan. Kun rinnat ja takapuoli kasvavat, nuoret miehet huutelevat kadulla »sä oot mun tyttö» tai sen tapaista. Se on todella vaikeaa. Erityisesti silloin, jos nuorilla ihmisillä ei ole opastajaa. Nuoret vanhemmat eivät ymmärrä, mistä elämässä on kyse. Heidän lapsensa jäävät vangiksi samaan tilanteeseen», Fraser-Pryce sanoo.

»Mutta heillä on myös mahdollisuus päästä pois, koska minäkin pääsin. Se vaatii kovaa työtä. Täytyy ymmärtää, että kun tekee nyt kovasti töitä, voi elää loppuelämänsä onnellisena. Sen haluan kertoa muille.»

Urheilusanomat 30/2014

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?