Martti Vainio yritti juosta kärystään huolimatta

Julkaistu:

Uutuuskirja
Los Angelesin olympiakisoissa 1984 kärynnyt Martti Vainio yritti väkisin päästä juoksemaan myös 5000 metriä, vaikka oli jo saanut tiedon dopingtuloksestaan.
Suomen joukkueen johtajat Carl-Olaf Homén ja Matti Ahde yrittivät saada Vainiota juoksemalla kiinni olympiastadionin läheisellä harjoituskentällä estääkseen tämän pääsyn 5000 metrin starttiviivalle.

- Se ei onnistunut, sillä Vainio oli meitä nopeampi ja kestävämpi, kertoo Ahde keskiviikkona ilmestyneessä kirjassaan Sähkömies.

10 000 metrillä hopeaa juossut Vainio oli antanut positiivisen dopingnäytteen juoksun jälkeen. Homén ja Ahde saivat tiedon asiasta puhelimitse KOK:n dopingkomitean johtajalta, prinssi Alexandre de Mérodelta. Kello oli kolme varhain lauantaiaamuna, samana päivänä jolloin 5000 metrin finaali juostaisiin.

Kun Homén soitti kisakylän ulkopuolella asuneelle Vainiolle, tämä kiisti käyttäneensä kiellettyjä aineita ja juoksevansa joka tapauksessa, sanoivat Homén ja Ahde mitä tahansa. Kaksikko kertoi tilanteesta joukkueen lääkärille Pekka Peltokalliolle, yleisurheilujoukkueen johtajalle Tapani Ilkalle, pääsihteeri Kosti Rasinperälle ja valmennuspäällikkö Kalevi Tuomiselle.

Homén ja Ahde alkoivat olla neuvottomia harjoituskentällä, sillä näytti siltä että he eivät pysty estämään Vainion menemistä stadionille. Silloin Homén huomasi, että stadionin portilla seisoi tekninen delegaatti, ruotsalainen urheilujohtaja Arne Ljungqvist, jonka tehtävänä oli tarkistaa sisään tulevien kilpailijoiden henkilöllisyys. Suomalaiset selittivät Ljungqvistille, miksi Vainion pääsy kentälle piti estää.

Kilpailu alkoi, ja sekä lehtereillä että kotikatsomoissa istuneet suomalaiset ihmettelivät, miksi Vainio ei ilmesty lähtöviivalle. Joukkueenjohto kertoi tapahtuneesta medialle vasta juoksun jälkeen iltayhdeksältä alkaneessa tiedotustilaisuudessa. Siitä otettu kuva valittiin myöhemmin vuoden lehtikuvaksi.

- Olimme kaikki pää painuksissa, pahoillamme ja järkyttyneitä suomalaisen urheilukansan edessä. Illuusio puhtaasta suomalaisesta urheilusta oli särkynyt, Ahde kertaa.

TUL:n puheenjohtajana Ahde oli vuonna 1982 järjestänyt järjestänyt asiantuntijapalaverin, jossa oli paikalla TUL:n johdon lisäksi urheilulääkäreitä ja valmentajia.

- Käytetyistä puheenvuoroista kävi ilmi, että Hiihtoliitto oli suomalaisen dopingin pesä, Ahde tiivistää.

Kirjassa nimeltä mainitsematon talvilajien valmentaja oli kertonut, että kun Hiihtoliiton hiihtäjällä kulkee huonosti, hän menee pariksi päiväksi keskussairaalaan lääkäri xx:n luo ja taas kulkee suksi.

Palaverissa kävi selväksi, että TUL:n huippu-urheilijat eivät ole keskimäärin sen puhtaampia kuin SVUL:n alaisiin liittoihin kuuluvat huiput. Ahde piti tämän palaverin ja muiden keskustelujen jälkeen linjapuheen otsikolla "Suomi yksipuoliseen aseistariisuntaan dopingongelmassa".

Ahde myöntää suhtautuneensa pitkään naiivisti gopingiin.

- Kun nyt katson niitä periaatteita, joita TUL:n johdossa vuonna 1982 hahmottelimme, minun ei tarvitse hävetä niitä. Voin allekirjoittaa ne edelleen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt