Yleisurheilijat: Terveyden valvontaa on tehostettava

Julkaistu:

YLEISURHEILU
Kivulias ja vammojen värittämä. Sellainen on ollut kuluva sinivalkoinen yleisurheilukesä. Muutamia valopilkkuja lukuun ottamatta.
Tämän piti olla yksi kaikkien aikojen pituushyppykesistä, mutta koko miesten kärkikaarti on tuskaillut vammojen kanssa.

Keihäänheiton ykkösnimistä vain Ari Mannio on heittänyt ehjän kesäkauden.

Vaikeutensa on ollut myös monilla muilla.

Ei siis ihme, että SUL:n valmennuspäällikkö Jorma Kemppainen puhui MM-Moskovan jälkeen urheilijoiden terveyden jatkuvan seurannan parantamisesta.

Korkeushyppääjä Osku Torron mukaan seurantaa on kyllä ollut tähänkin saakka, mutta projekteja ei välttämättä ole viety ja mietitty loppuun asti.

- Usein on laitettu lappuja menemään, mutta ei niistä koskaan mitään kuulu, kantapäävaivan kanssa kuluvan kesän kamppaillut Torro kertoo.

- Pekingin olympiavuonna oli koominen tapaus, kun tehtiin lihastasapainokartoitus 2-3 viikkoa ennen kisoja. Mitä sillä enää siinä vaiheessa tekee, hän kysyy.
 
Vuokra vai magneettikuva?

Torro kuuluu siihen harvalukuiseen valiojoukkoon, jolla on käytössään Suomen Olympiakomitean vajaan 2 000 euron vakuutus. Se avaa ovet erikoislääkäreille ilman huolia kuluista.

- Minulla ei ole nokan koputtamista. Voin itsenäisesti hoitaa kaikki tärkeimmät, hän sanoo.

Monilla muilla on toisin. Pakolliset lääkärikäynnit, fysioterapiat ja hieronnat tekevät isoa lovea monen nuoren, tai huipun takana olevan urheilijan tuloihin. Eikä niihin aina ole varaa.

- Välillä on joutunut miettimään, että uskaltaako 600 euron magneettikuvaan mennä, lonkkaleikkauksesta toipuva keihäänheittäjä Tero Järvenpää sanoo.

- Tutkimuksiin meneminen pitää olla tarpeeksi helppoa, kun pientäkin vaivaa tulee. Ei pitäisi joutua arpomaan voiko maksaa seuraavan kuukauden vuokraa.

Juoksijalupaus Ella Räsäsen selästä on otettu tänä vuonna kaksi magneettikuvaa, ja tarkistuskuvat ovat vielä edessä. Ilman vanhempien tukea taakka olisi opiskelijalle kohtuuton.

- Jokaisen pitää rakentaa oma tukiverkostonsa itse, että pääsee heti hoitoon. Olisi hienoa, jos se pystyttäisiin järjestämään rahallisesti tai muutoin henkilöiden kautta, hän miettii.

Myös Järvenpään mielestä Suomesta puuttuu kollektiivinen kanava tukiverkostoon. Sellainen kuin isojen maiden urheilijoilla on.

- Täällä kaikki tekevät hommia omissa leireissään. Ne urheilijat ovat vahvoilla, joilla on omasta takaa taustahenkilöstöä, kontakteja ja tuttuja lääkäreitä, Olympiakomitean vakuutuksen omakustanteisesti kaksi vuotta maksanut Järvenpää sanoo.
 
Mykoplasma kuriin

Niin Torro, Järvenpää kuin Räsänenkin nostavat lähellä olevan asiantuntijaverkoston ja hyvät vakuutukset terveyden seurannan avaintekijöiksi.

Järvenpää kertoo joutuneensa ulkomaan leireillä toisinaan paikallisten hierojien käsittelyyn.

- Maailmanhuippuja kun katsoo, niin ei ne lähde mihinkään ilman omaa tukiverkostoa, hän sanoo.

- Palveluja ja kanavia pitäisi parantaa kasvukeskuksiin, missä monet parikymppiset urheilijat ovat.

Torron mielestä viime vuosina suomalaisurheilijoita kaatanut mykoplasma olisi saatava kuriin.

- Se on pilannut jo nyt aivan liikaa. Se pitäisi olla jatkuvassa seurannassa, että epidemia saataisiin taitettua.

Räsänen ehdottaa urheilijoille puolivuosittaista tai vuosittaista terveystarkastusta verikokeineen.

- Sieltä voisi löytyä jotain sellaista, mitä ei itse osaa arvioida.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt