Hyödytön jossittelu käynnistyi

Julkaistu:

Yleisurheilun MM-kisat
Teemu Wirkkalan arvokisakäyttäytyminen antaa aihetta jossitteluun, mutta se on turhaa, kirjoittaa Juha Kanerva Moskovasta
Raskaan sarjan valtiopäivämies Ilkka Kanerva kysyi minulta Vaasan Kalevan kisoissa, ketkä kolme keihäänheittäjää pitäisi valita MM-kisoihin.

Vastasin "Igorille", että Tero Pitkämäki, Antti Ruuskanen ja Ari Mannio. Kun jälkimmäisen tilalle valittiin sitten Teemu Wirkkala,  en protestoinut. Enkä halua viisastella nytkään, vaikka aihetta olisi. Mannion kotimaassa viskaama 83-metrinen ei anna siihen aihetta, mutta Wirkkalan arvokisakäyttäytyminen kylläkin.

Wirkkalan karsinnat eivät ole olleet yhtä vakuuttavia kuin samanikäisen Ruuskasen, joka ei ole jäänyt kertaakaan arvokisoissa loppukilpailun ulkopuolelle. Täpärimmällä touhu oli miehen debyyttikisassa Berliinissä 2009, jolloin pielaveteläinen punnersi yhden senttimetrin erolla jatkoon - ennen kokenutta Venäjän Sergei Makarovia.

Wirkkalakin meni Berliinissä finaaliin, mutta loppukilpailupäivänä raamikas heittäjä ei ollut ihan hereillä. Hotellista lähtiessään hän unohti akkreditointikorttinsa huoneeseen eikä päässyt sisään stadionalueelle. Huoltojoukot joutuivat hakemaan unohtuneen kulkuluvan kiireen vilkkaa. Wirkkala ehti kisaan, mutta valmistautuminen ei ollut paras mahdollinen.

Seuraavissa keihäsvalinnoissa Manniolla on pieni yliote, jos kisa Zürichin EM-kisapakoista on yhtä tasainen kuin tänä vuonna.

Wirkkala on ollut aikuisten arvokisoissa kuusi kertaa ja selvinnyt loppukilpailuun MM-Osakassa 2007, OK-Pekingissä 2008 ja MM-Berliinissä. Laulukuoro on kutsunut kaksissa EM-kisoissa (Göteborg 2006 ja Helsinki 2012) sekä nyt Moskovassa. Mannio on ollut mukana kolmesti ja karsiutuminen finaalista nähtiin vain neitsytkisassa Daegussa 2011.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt