Kuortaneen korni show

Julkaistu:

Kommentti
Pituushyppääjä Eero Haapala, 24, opiskelee fysioterapeutiksi. Muutaman kurssin aikana ajatus on ilmeisesti seikkaillut muualla kuin ihmiskehon saloissa, kirjoittaa Urheilusanomien toimittaja Pekka Holopainen.
Haapalan ns. terveysnäyttöharjoitus Kuortaneella torstaina oli ajatuksenkin tasolla syntynyt kuolleena kuin kivi, ja lopputulos oli ainoa looginen: uusi repeämä takareidessä. Urheilija, valmentaja, lajivalmentaja ja Urheiluliiton huippu-urheilujohto houkuttelivat uutta vammaa luokseen, ja tulihan se sieltä.

Jos joku lääkäri todella on vakuutellut Haapalalle ja tiimille, että takareiden repeämä paranee täysvauhtisia hyppyjä sietävään kuntoon kolmessa viikossa, hänen tulee lukea Hippokrateen valansa uudestaan. Oikea vastaus on 6, jopa 12 viikkoa. Sellaista vauhtia se proteiini siellä lihasta korjaa. Aiheesta löytyy teholajien historiasta valtava määrä empiiristä dataa. 

Kun tätä kornia show’ta katseli Urheiluruudusta, ei tiennyt kallistuisiko itkuun vai nauruun. Jos tällaisessa aivan kriittisessä tilanteessa paikalla on ainakin kaksi tv-kameraa, muuta mediaa ja sivullisia pällistelijöitä, ei siitä voi hyvää seurata. Tero Pitkämäki hakisi vastaavassa tilanteessa täydellisen työrauhan vaikka mistä.

Haapala olisi MM-ajatukset unohtamalla voinut vielä loppukaudesta hypätä kelpo tuloksen ja saada huiman potkun syksyllä alkavaan harjoituskauteen. Sen sijaan nyt saadaan vain lisää ajan kanssa suorituskykyä syövää arpikudosta takareiteen ja vaarannetaan tulevaisuus.

Miksi ihmeessä urheilija sitten sortui tällaiseen tyhmyyteen? Oma hinku hypätä ensimmäisissä MM-kisoissa oli tietysti kova, vauhtisokeus iski. Samaa poltetta koki nuori, kokematon valmentaja. Liekkiä eivät lajivalmentaja ja huippu-urheilujohto ilmeisesti yrittäneet riittävin järkiargumentein sammuttaa. Kilpailumanageri sentään yritti, mutta turhaan.

Moskovan valot eivät olisi Haapalalle kauan tuikkineet. Aamukarsinnassa finaaliraja on asetettu 810:een, ja loppukilpailuun vaadittaneen noin 792. Haapala on hypännyt tänä kesänä parhaimmillaan vähemmän. Nyt olisi pitänyt ladata suven rekordi aamuvarhain, epävarmana takareidestä, ilman tuntumaa täysvauhtisista hypyistä. Soromnoo. Täysin turha reissu kaikissa tilanteissa.

Kuortaneella tarkkasilmäisimmät huomasivat, että Haapala ontui vauhtijuoksunsa aikana. Hypyt lensivät 7 metrin tuntumaan. Jossain raportoitua 770:tä isompaa valhetta ei ole millään hiekkalaatikolla Suomessa tänä kesänä edes pilttien suusta kuultu.

Haapalan kausi käynnistyi tammikuussa kuin unelma, kun Porissa lensi halli-SE 811. Hallikausi kulkikin upeasti loppuun asti. Sen jälkeen on tiettävästi jatkettu täydellä höyryllä, vaikka hallikauden jälkeen huippuunsa viritettyä kroppaa pitäisi jonkin aikaa palautella perusharjoittelun parissa. Keväällä paukkuivat sitten akillesjänne, sen jälkeen polvi ja takareisi, tässä järjestyksessä. Tästä olisi vielä jotenkuten ehkä selvitty, mutta sitten paukkui taustatiimiltä järki. Tätä satoa sitten Kuortaneella torstaina niitettiin.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt