Tyttöystävä ja veli kertovat – tällainen on MM-sankari Ilkka Herola - Yhdistetty - Ilta-Sanomat

Tyttöystävä ja veli kertovat – tällainen on MM-sankari Ilkka Herola

MM-hopeamitalisti Ilkka Herola on kotioloissa erinomainen kokki.

Ilkka Herola taisteli MM-hopeaa Oberstdorfissa. Taustalla hänellä on vankka kotijoukkojen tuki.­

6.3. 8:07

Viikko sitten perjantaina Kuopiossa oli harvinaisen tunteikas kisastudio, kun Herolan perhe seurasi yhdistetyn kilpailua.

– Tunnetta pelissä varmaan enemmän kuin missään muualla, ja ääni oli käheänä kisan jälkeen, sanoo Matti Herola.

27-vuotias Matti on Ilkka Herolan isoveli ja itsekin entinen maajoukkuetason urheilija yhdistetyssä. Ilkka Herola palautti Suomen mitalikantaan yhdistetyssä 14 vuoden tauon jälkeen taistelemalla MM-hopean.

Veljekset aloittivat mäkihypyn samaan aikaan talvella 2001–2002.

– Kinuttiin vanhemmilta, että päästäisiin oikeaan mäkeen hyppäämään. Isä vei ensin minut harjoituksiin ja seuraavalla kerralla tuli ”Ilukin” mukaan.

Kisastudiossa jännättiin Ilkka Herolan MM-urakkaa. Kuvassa etualalla Timo Herola. Takana vas. Veikko, Matti ja Tiina Herola sekä Rosa Sahlström.­

Siilinjärvellä asuneen perheen pojat eivät tyytyneet ainoastaan hyppäämiseen ja hiihtämiseen.

– Harrastimme tennistä ja squashia viikoittain alakouluikäisenä, Matti sanoo.

Lisäksi repertoaariin kuuluivat telinevoimistelu ja kesällä yleisurheilu.

– Omalla ajalla hypimme sitten trampoliinilla ja kävimme sukelluskurssin.

Yläkoulun päätyttyä Matti siirtyi Kuopioon urheilulukioon, ja parin vuoden päästä Ilkka seurasi perässä. Puijolla oli erinomaiset harjoitusolosuhteet, ja urheiluakatemian ansiosta veljekset pystyivät treenaamaan kahdesti päivässä.

Talvilajien urheilijat leireilivät usein Vuokatissa, jossa Ilkka tapasi vuonna 2013 mielenkiintoisen ihmisen. Iisalmelainen Rosa Sahlström (s. 1997) oli kilpauimari, joka oli muuttanut Sotkamoon urheilulukioon. Samalla hän pääsi harjoittelemaan Swimming Club Vuokatin ryhmässä.

– Harjoittelin neljä vuotta Jenna Laukkasen kanssa valmentaja Toni Piiraisen alaisuudessa, Sahlström kertoo.

Lukion jälkeen 2017 hän muutti Kuopioon. Herolan veljekset olivat asuneet yhdessä kolmannen yhdistetyn miehen Jussi Salon kanssa, mutta nyt Ilkka ja Rosa löivät hynttyyt yhteen.

Sahlström on seurannut rakkaansa urheilu-uraa kahdeksan vuoden ajan ja nähnyt nousut ja laskut. Ammattiurheilijan elämä on tarkkaan suunniteltua. Harjoitusten jälkeen pitää palautua ja syödä kunnolla. Tavallisten kansalaisten harrastuksiin ei välttämättä ehdi.

Ilkka Herola nappasi upean MM-hopean yhdistetyn normaalimäen kilpailusta 27. helmikuuta.­

– Ilkka oli kilpaurheilija jo silloin, kun tapasimme, joten olen tottunut hänen rytmiinsä. Tämä on meidän normaalia, Sahlström sanoo.

– Koska olin uinut pitkään ja olin tavoitteellinen urheilija, ymmärsin mitä se vaatii.

Tyttöystävän mukaan Ilkalla on terve suhtautuminen urheiluun ja tämä osaa ottaa rennosti.

– Ilkka ei halua jättää urheilun takia tärkeitä asioita pois. Elämässä on hyvä tasapaino, eikä tunnu, että kukaan tekisi uhrauksia.

Matti ja Ilkka innostuivat musiikista jo varhain, ja myös perheen nuorin poika, Veikko tykkää musisoida.

Sahlström on löytänyt oman harrastuksensa taidepuolelta.

– Päivät menevät aika vahvasti maalatessa.

Kun uinti jäi lukion jälkeen, Rosa kaipasi erilaista harrastusta.

– Ilkka ehdotti musiikkia, mutta minä päädyin maalaamiseen.

Sahlström lukee tiiviisti yliopiston pääsykokeisiin, ja maalaaminen tuo siihen vastapainoa.

Herola tuuletus hopeahiihdon jälkeen oli maltillinen, vaikka hän hankki Suomelle ensimmäisen yhdistetyn mitalin 14 vuoteen.­

Nuori nainen ei ole jättänyt liikkumistakaan.

– Hiihtoladulle Ilkka pyytää kavereita, jotka pysyvät perässä, mutta paljon muuta pystymme tekemään yhdessä, kuten kuntosalitreeniä tai vesijuoksua.

Veljessarjan vanhemmat ovat kannustaneet poikiansa vuosien ajan. Ulkomaille ei ole lähdetty, mutta kotimaassa kaikki kisat on seurattu. Ilkan hopeasuorituksen jälkeen äiti Tiina Herola kuvaili tekoa ”työvoitoksi”.

– Välillä on ollut vaikeampia jaksoja, joten helpolla hän ei ole uransa aikana päässyt, äiti sanoi ja kutsui Ilkkaa ”sitkeäksi sissiksi”.

Sissielämä on Herolan veljeksille tuttua touhua jo vuosien takaa. Koko katras on viihtynyt eräretkillä ja metsästysmaisemissa.

– Yleensä pyritään käymään syksyllä metsällä veljesten kesken, Matti sanoo.

Eikä retkiltä tulla tyhjin käsin.

– Syksyllä 2020 kävin Ilun luona ja hän tarjosi maukasta pyytä ja metsoa puolukkahillon ja sienikastikkeen kanssa, Matti kehuu veljensä kokin taitoja.

Herola nappasi MM-hopeaa mykistävän hiihto-osuuden jälkeen. Hän lähti matkaan vasta sijalta 13 yli minuutin kärjen takana, mutta pääsi maaliin toisena heti Jarl Magnus Riiberin kannassa.­

Keväällä 2018 Matti päätti lopettaa oman urheilu-uransa ja panostaa opiskeluun.

– Alkoi tuntua, että olen riittävästi pyristellyt. Jos ei tulosta tule, niin sitten ei tule.

Hän on opiskellut kauppatieteitä Itä-Suomen yliopistossa syksystä 2017 lähtien ja sanoo olevansa tyytyväinen ”normaalin” ihmisen elämään.

– Urheilen yhä paljon, mutta en tavoitteellisesti.

Hiihtämässä hän ei ole käynyt tänä talvena kertaakaan.

– Mutta mäessä olen käynyt kerran hyppäämässä.

Aika harva kykenee harrastamaan suurmäestä hyppäämistä.

Ilkan uraa seuratessaan Matti on nähnyt ilot ja murheet.

– Veljenä hän on ennen kaikkea tärkeä ihminen, eikä kilpailun kulku ole niin olennaista, mutta hienoahan se on ollut katsoa.

Vanhempi veli näkee Ilkan kasvaneen uransa aikana.

– Ilu osaa käsitellä asioita vuosi vuodelta paremmin.

Nuorena Ilkalta löytyi temperamenttia ja itsekriittisyyttä.

– Niiden ansiosta hän on päässyt maailman huipulle, Matti sanoo ja arvioi pikkuveljen luonteen hieman tasaantuneen viime vuosina.

Ilkka Herola on urheillut koko ikänsä. Hän aloitti mäkihypyn veljensä Matin kanssa jo 2001.­

Syksyn metsästysreissut ovat tiedossa, mutta mitä Ilkka tekee keväällä kauden jälkeen?

– Aiempina vuosina on käyty Kreikassa ja Italiassa, tyttöystävä sanoo.

Lomallakin pitää olla jotain aktiviteetteja.

– Ilkka ei malta olla paikallaan kovin pitkään, Sahlström sanoo.

Pohjoissavolainen Herola on toiminut lajinsa äänitorvena jo pitkään. Talvella 2014 hän oli vasta 18-vuotias vaatiessaan yhdistetyn kilpailujen viemistä lentomäkiin. Herolan mukaan pikkumäissä (normaalimäki) hyppääminen oli vaarallisempaa, koska urheilijat rikkoivat polvensa yrittäessään venyttää alastuloa mahdollisimman pitkälle.

Hänen mielestään se olisi tehnyt lajista mielenkiintoisempaa ja jännittävämpää. Herola oli kokenut konkreettisesti lajin tukalan aseman ensimmäisinä maajoukkuevuosinaan 2012–2014. Matti Herolan mukaan joukkue joutui leireilemään taloudellisen ahdingon takia Virossa.

– Asuttiin halvoissa hotelleissa, mutta onneksi suorituspaikat olivat Otepäässä kunnossa ja pystyimme treenaamaan täysillä.

Tuolloin urheilijoiden oli maksettava usein omavastuita leireistä ja kilpailumatkoista.

– Sai omia rahoja laittaa, mistä niitä nyt kukin hommasi. Joillakin oli henkilökohtaisia sponsoreita ja monien vanhemmat tukivat touhua, Matti Herola sanoo.

Nykyään yhdistetyn rytmiryhmän resurssit ovat ihan toisella tasolla.

– Hatunnosto Pedelle (päävalmentaja Petter Kukkonen), että on jaksanut vääntää urheilijoiden puolesta, Herola sanoo.

Ilkka Herola on päässyt itsekin asemaan, jossa on hän pystyy vaikuttamaan urheilijoiden elämäntilanteeseen ja harjoitusmahdollisuuksiin. Hän on kuulunut vuodesta 2018 lähtien Suomen olympiakomitean urheilijavaliokuntaan talvilajien edustajana.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?