Petter Kukkosen joukkueelta odotetaan vihdoin arvokisamitalia - Yhdistetty - Ilta-Sanomat

Kommentti: Eettisen tilin pääoma alkaa olla syöty – rakastetun Petter Kukkosen on aika johtaa joukkonsa vihdoin mitaleille

Suomen kaltaiselta pohjoismaisten lajien maalta on onneton esitys, että mitalit olleet jo 14 vuotta vain yhden lajin varassa. Nyt tunnelista pilkottaa valo, kirjoittaa toimittaja Pekka Holopainen.

Hannu Mannisen loistavan, mutta arvokisoissa usein hankalan uran kultainen kohokohta: Magnus Moan on taipunut yhdistetyn MM-sprinttikilpailun loppusuoralla Sapporon jättiareenalla 2007.­

19.1. 13:38

Pohjoismaisten hiihtolajien arvokisamitaleista kilpailtiin vuosina 1978–2007 yhteensä 22 kertaa: 8 kertaa olympia- ja 14 kertaa MM-tasolla.

Suomen monellakin tavalla kokonaisvaltaisen valmennusjärjestelmän hyvinvointia lähes 30 vuoden ajanjaksolla kuvaa erityisen hyvin yksi numerofakta. Peräti 11 kertaa 22:sta suomalaisurheilijat saavuttivat mitaleita kaikista kolmesta lajista eli maastohiihdosta, mäkihypystä ja yhdistetystä. Tämän lisäksi 9 kertaa 22:sta mitaleitta jäätiin vain yhdessä lajissa kolmesta. Pelkästään maastohiihdon varassa mitalimenestys oli vain Falunin MM-kisoissa 1993 ja Lillehammerin olympiakisoissa 1994.

Kaikki tämä muuttui kuin veitsellä leikaten Liberecin MM-kisoissa 2009, kun Suomen hiihdossa ottama jättipotti peitti alleen ikäviä asioita. Hannu Mannisen ja Janne Ahosen kaltaiset useiden kisojen mitaliurheilijat olivat sillä erää lopettaneet, mikä kelpasi lyhyeksi ennustetun laman meriselitykseksi siihen paikkaan.

Liberecin MM-kisojen avajaisista on tänään maanantaina 11 vuotta ja 11 kuukautta, ja odotus jatkuu yhä. Anssi Koivurannan 3. maaliskuuta 2007 Sapporossa ottama yhdistetyn normaalimatkan kilpailun pronssi on tuorein olympia- tai MM-mitali hiihdon ulkopuolelta.

Tämän jälkeen realistinen sauma vielä aukesi Vancouverin olympiakisoissa 2010 Ahoselle, Manniselle, Janne Ryynäselle ja Matti Hautamäelle. Kahdella ensin mainitulla ei aivan riittänyt. Ryynänen ja Hautamäki taas todistivat mäkitornin tuulilotossa, että suomalainen ei todellakaan aina voita.

Sittemmin ei rehellisyyden nimissä ole liipannut läheltäkään, mikä ei ole ollut Suomen kaltaiselta talviurheilumaalta millään tavalla vahva esitys.

Oberstdorfin MM-kisoissa 2005 Ahonen oli mäkien megatähti, ja hiihtäjät palailivat huipulle vuoden 2001 D-myrskyn jäljiltä. Yhdistetty jäi tuolloin jopa yllättäen ilman mitalia.

Kun MM-karavaani runsaan kuukauden päästä palaa Baijerin alppikylään, ilmassa leijuu optimismia. Pitkään kilpailematta olleen Iivo Niskasen – ja hänen kauttaan tietysti Suomen viestijoukkueenkin – iskukyvystä saadaan ensi viikonloppuna Lahdessa lisätietoa.

Samppa Lajusen arvokisavuosina 1997–2003 ei tarvinnut juuri arvuutella, saavuttaako Suomi arvokisamitaleita yhdistetystä vai ei. Salt Lake Cityn olympiakisoista Matti Heikkisen nykyinen työnantaja palasi 2002 kolme kultamitalia kassinpohjalla.­

Sitä ennen yhdistetty nousi Ilkka Herolan ja Eero Hirvosen kahden podium-sijan viikonvaihteen ansiosta vähintään tasaveroiseksi MM-mitaliodotusten kohteeksi.

Odotukset ovat toki vasta odotuksia: kaudella 2017–18 Suomi saavutti kahdeksan palkintosijaa yhdistetyn maailmancupissa, mutta päätapahtumassa eli olympiakisoissa vain kolme kuutossijaa.

Vuonna 2012 päävalmentajana aloittaneen, maajoukkuevastaavana harvinaisen pitkäikäisen Petter Kukkosen nauttiman laajan suosion ja arvostuksen aisti viikonloppuna monista sosiaalisen median reaktioista.

Suomi, käytännössä Herola ja Hirvonen, on ollut hänen pitkällä jaksollaan 17 kertaa maailmancupissa kolmen joukossa.

Vaikka jokainen asiaa yhtään tunteva tiesi Kukkosen ensimmäisten vuosien menevän raakileiden kypsyttelyssä, saldo ei varsinkin arvokisatulokset tietäen ole mitenkään veret seisauttava.

Kukkonen on harvinaisen kirkasotsaiselta eettiseltä pohjalta ponnistava hieno ihminen, jolle jopa puulaakitason huijaaminen Kansainvälisen hiihtoliiton kohutuissa hyppypukumittauksissa tuotti tuskaa. Urheilijat ovat hänelle kuin omia poikia; jokainen tietää päävalmentajan kääntävän kaikki kivet heidän hyväkseen.

Mutta kun odotettua menestystä ei ole alkanut kuulua, Kukkonen on myös joutunut käyttämään runsaasti tätä eräänlaista ulkourheilullista pääomaansa. Tilin kate ei ole loputon.

Loputon ei onneksi ole Kukkosen usko omiin kykyihinsäkään. Juuri nyt näyttää siltä, että Itävallasta avuksi värvätty mäkivalmentaja Falko Krismayr on onnistunut palauttamaan urheilijoiden mentaaliset ja fyysiset ominaisuudet tasolle, jolta hiihdon lähtöjärjestystä ei enää aina tarvitse lukea itkua tuhertaen.

Lajilla on kaikki eväät katkaista 14 vuoden kuiva kautensa. Kaikella kunnialla olisi myös jo korkea aika.

Ja vielä...

Vasta 10-vuotias poika voitti 12-vuotiaiden sarjan (v) CustomSki-hiihdoissa Hollolan Heinsuolla 9.1. Etelä-Suomen rankimpiin kuuluvalla 3 kilometrin kilparadalla häneltä kului 9.12 eli 3.04 minuuttia per kilometri. Vauhti on ollut aivan jäätävää. Pojan nimi on Herkko Heikkinen, ja hänen isänsä etunimen arvannette.

Hollolassa hurjastellut Herkko Heikkinen oli noin puolivuotias, kun isä Matti Heikkinen voitti MM-kultaa Oslossa 2011.­

Oberstdorfin MM

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?