Yhdistetty

DDR:n superurheilija ”Uli” oli yksi suomalaisten pahimmista painajaisista – ”Älkää muistelko pahalla”

Julkaistu:

Henkilö
Nimi Ulrich Wehling soittaa usealle suomalaiselle penkkiurheilijalle hälytyskelloja – ja syystäkin.
1972, 1978, 1980 ja 2005.

Neljä vuosilukua, joista jokaisen taakse kätkeytyy ripaus suomalaista urheilutuskaa. Kyseisissä tarinoissa pääroolia näyttelee yksi mies, itäsaksalainen yhdistetyn urheilija Ulrich ”Uli” Wehling.

Wehling voitti vuosina 1972–80 olympiakultaa kolmissa peräkkäisissä kisoissa – vasta toisena talvi- ja kesäolympialaisten historiassa.

Mutta mitä muuta Wehlingin uraan mahtui ja mitä hänelle kuuluu nykyisin? Ilta-Sanomat otti selvää soittamalla 64-vuotiaalle olympialegendalle.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

1972

Ulrich Wehling syntyi 8. heinäkuuta 1952 Itä-Saksaan kuuluneessa Hallen kaupungissa, josta hänen perheensä, vanhemmat ja kaksi siskoa, muuttivat Annaberg-Buchholziin Wehlingin ollessa kahden viikon ikäinen.

– Perheeni naiset eivät välittäneet urheilusta, ja juristi-isälleni urheileminen tuotti vaikeuksia, koska hän menetti oikean jalkansa toisessa maailmansodassa, Wehling kertoo IS:lle.

Wehling päätyi kuitenkin hiihdon pariin jo 3-vuotiaana. Lajivalikoima kasvoi neljä vuotta myöhemmin, kun perhe muutti Itä-Saksan talviurheilupyhättöön, Oberwiesenthaliin.

– Itä-Saksassa kunniassa oli neljän talvilajin yhdistelmäkilpailu, johon kuuluivat pujottelu, syöksy, mäkihyppy ja maastohiihto. Tämä perinne hävisi kuitenkin 1960-luvun aikana, ja minun oli tehtävä lajivalinta. Päädyin yhdistettyyn, koska halusin urheilla mahdollisimman monipuolisesti.


Nuorten EM-kultaa 1971 voittanut Wehling sai jättipotin jo vuotta myöhemmin Sapporon talviolympialaisissa, joissa suurimpiin ennakkosuosikkeihin kuului Suomen Rauno Miettinen.

– Sijoituin Itä-Saksan mestaruuskisoissa neljänneksi ja pääsin joukkueeseen vasta viimeisenä urheilijana. Suurin tähtemme oli Karl-Heinz Luck, jonka piti olla Raunon pahin vastustaja, Wehling muistelee.

Vuosina 1956–85 yhdistetyssä kilpailtiin yhdessä kilpailumuodossa, joka jaettiin kahdelle päivälle. Ensimmäisenä päivänä kilpailijat hyppäsivät kolme hyppyä, joista kahden parhaan tulos jäi voimaan. Seuraavana päivänä vuorossa oli väliaikalähtönä käyty 15 kilometrin hiihto-osuus.

Avauspäivän jälkeen suomalaislehdet povasivat Miettiselle olympiakultaa, sillä suomalaisen edellä oli vain Japanin Hideki Nakano.

”Japanilainen ei ole mikään yhdistetyn Veikko Hakulinen, eli hän häviää todennäköisesti Miettiselle hiihdossa niin paljon, että Rauno-poika nappaa kultaa”, Sapporossa ollut IS:n toimittaja Esa Sulkava kirjoitti.


Mäen jälkeen neljäntenä ollut Wehling löi kuitenkin Miettisen hiihdossa peräti minuutilla ja 52,9 sekunnilla, ja hopealle jäänyt Suonenjoen Vasaman urheilija jäi unelmastaan 51 sekuntia.

5. helmikuuta IS:n viikonvaihdepainoksen kannesta löytyivätkin ilon sijasta Miettisen pettymyksen kyyneleet.


– Se voitto oli itsellenikin urani suurin yllätys, mikä oli varmasti Raunolle kova pala purtavaksi, Wehling sanoo.

Sinivalkoista pettymystä lisäsi se, että mäessä epäonnistunut Luck (17. sija) nousi huippuhiihdolla pronssille ja jätti Erkki Kilpisen neljänneksi.

1978

Wehling olisi lähtenyt ennakkosuosikkina myös historian neljänsiin Lahden MM-kilpailuihin. Kaksi vuotta aiemmin hän oli uusinut olympiavoittonsa Innsbruckissa ja voittanut myös MM-kultaa Falunissa 1974. Loukkaantuminen katkaisi kuitenkin Wehlingin tappiottoman arvokisaputken.

– Sain kaksi viikkoa ennen MM-kilpailuja akillesjännevamman. Pystyin harjoittelemaan vasta kisoja edeltävällä viikolla minulle suunnitellulla erikoiskengällä. Kilpailin Lahdessa jalka puudutettuna, eli olo oli kaukana optimaalisesta, Wehling kertoo.


Miettinen johti mäkiosuuden jälkeen, ja Wehlingin osalta kultataistelu oli ohi. Siispä Itä-Saksa ryhtyi taktikoimaan.

– Taktiikkamme oli pelata maanmieheni Konrad Winkler maailmanmestariksi. Huollon piti kertoa minulle väliaikoja, mutta suunnitelmamme meni täysin pieleen. Lahdessa oli järjettömän kylmä, olisiko pakkasta ollut lähes 20 astetta, mikä saattoi vaikuttaa radiopuhelimiemme toimintaan, Wehling kertoo.

Maastossa väliaikojen kertomista hankaloitti myös se, että tuohon aikaan urheilijat hiihtivät usean lyhyen kierroksen sijaan yhden 15 kilometrin lenkin.


Wehling lähti hiihto-osuudelle minuutin Miettisen jälkeen, mutta suomalaisen selkä tuli vastaan jo matkan puolessa välissä.

– Kun saavutin Raunon, en uskaltanut lähteä häneltä karkuun. Pelkäsin, että hän pystyy roikkumaan mukanani ja nousemaan sen avulla kultamitalistiksi. Tästä syystä pudotin Raunon kyydistäni vasta loppuosassa rataa. Jos olisin tehnyt irtioton aiemmin, olisimme todennäköisesti saaneet kaksoisvoiton, MM-pronssille Winklerin ja Miettisen takana yltänyt Wehling arvioi.


MM-kisojen jälkeen akillesjännekivut pakottivat Wehlingin sairaalaan ja muutamaa kuukautta myöhemmin leikkauspöydälle.

1980

Kuten kahdeksan vuotta aiemmin Sapporossa Wehling seisoi korkeimmalla korokkeella myös Yhdysvaltain Lake Placidissa. Hopealla oli jälleen suomalainen, tällä kertaa Kainuun Hiihtoseuran Jouko Karjalainen.

– Sain urheilu-urani suurimman tyydytyksen Lake Placidin olympiakullasta, sillä jo kilpaileminen tuntui voitolta loukkaantumisten jälkeen. Ohitin samalla myös Johan Gröttumsbråtenin (norjalainen olympiavoittaja St. Moritzissa 1928 ja Lake Placidissa 1932) kaikkien aikojen menestyneimpänä yhdistetyn olympiaurheilijana.

– Muistan maaliintuloni Lake Placidissa. En ole koskaan ollut niin väsynyt. Jaloissani ei ollut enää ruutia, vaan runnoin itseni maaliin pelkillä käsivoimillani, Wehling käy läpi kilpailun loppuvaiheita.


Karjalainen muistaa hyvin taistelun vuoden 1980 olympiavoitosta. Hän lähti hiihtoon seitsemänneltä sijalta ja pesi Wehlingin peräti minuutilla ja 40 sekunnilla. Eroa jäi silti itäsaksalaisen hyväksi 2,700 pistettä.

– Se oli yksi urani parhaimmista hiihdoista. Tankkiin ei jäänyt mitään. Mäkipuolella olisin tarvinnut kaksi metriä lisää voittaakseni, Karjalainen muistelee IS:lle 37 vuoden takaisia tapahtumia.

– Jälkikäteen se tuntuu koomiselta, että Suomen yhdistetyn joukkue ei saanut olympiakisoihin uusia pukuja. Olisiko niillä saatu ne pari voittoon tarvittua metriä, en tiedä, Karjalainen pyörittelee.


Wehling päätti uransa Lake Placidiin 27-vuotiaana, joten neljä vuotta nuorempi Karjalainen ei koskaan saanut revanssia. Se ei kalva Karjalaisen mieltä.

– Tutustuin Ulrichiin Schonachissa 1977. Arvostin häntä urheilijana jo silloin, mutta kunnioitus vain kasvoi viimeisten yhteisten kisavuosiemme aikana, sanoo Karjalainen, joka oli jälleen hopealla neljä vuotta myöhemmin Sarajevon olympialaisissa.

2005

Urheilu-uransa jälkeen Wehling löysi töitä DDR:n hiihtoliitosta. Vuodet 1982–90 hän oli liiton apulaispääsihteeri, kunnes nousi puheenjohtajaksi maaliskuussa 1990.

– Kun Berliinin muuri murtui, olimme yhteydessä Länsi-Saksan hiihtoliittoon.

– Tehtävänäni oli johtaa DDR:n puolelta siirtyminen uuden, yhteisen Saksan hiihtoliiton aikaan. Uusi liitto aloitti toimintansa joulukuussa 1990, Wehling kertoo.

Kesällä 1992 hän löysi uuden työn Kansainvälisestä hiihtoliitosta FIS:stä, jossa toimi yhdistetyn kilpailunjohtajana aina vuoteen 2013 asti.

Tästä pestistä suomalaisten mieleen ovat jääneet vuoden 2005 Oberstdorfin MM-kilpailut. Wehling oli tekemässä päätöksen, jolla normaalikilpailun toinen hyppykierros uusittiin. Se maksoi Hannu Manniselle käytännössä varman maailmanmestaruuden.

– Sain Suomesta parikymmentä hyvin vihaista sähköpostiviestiä. Noudatimme tuomaristossa kuitenkin silloisia sääntöjä, ja sain lajiväeltä päätöksestä myös ymmärrystä.

– Suomalaiset, älkää muistelko pahalla, Wehling sanoo.


Takana vaikeat vuodet

64-vuotias Ulrich Wehling kertoo joutuneensa viime vuosina kokemaan vastoinkäymisiä. Vuonna 2012 päättyneen FIS:n tehtävien jälkeen takana on kaksi vuoden työttömyysjaksoa.

– Olin FIS:ssä töissä 20 vuotta, ja sitten minut siirrettiin syrjään ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Siitä jäi todella karvas maku.

– Vuoden työttömyyden jälkeen minut kutsuttiin johtamaan sveitsiläisen Kanderstegin mäkikeskuksen kunnostustöitä. Se pesti päättyi kuitenkin 2015, ja sain uuden työn vasta viime joulukuussa. Nyt olen Thüringenin hiihtoseuran johtotöissä Oberhofissa kahden vuoden sopimuksella, Wehling kertoo.

Edelleen menestynein

Kun tarkastellaan yhdistetyn kaikkien aikojen olympiatilastoja, Wehling on edelleen lajin menestynein urheilija kolmella henkilökohtaisella kultamitalillaan. Kolmeen kultaan ovat yltäneet myös Samppa Lajunen ja Itävallan Felix Gottwald, mutta Lajusen kirkkaimmista yksi ja Gottwaldilla kaksi ovat tulleet joukkuekilpailuista. Lisäksi vuodesta 2002 alkaen olympialaisissa on kilpailtu kaksi henkilökohtaista matkaa.

Menestystilaston piikkipaikasta huolimatta Wehling ei saanut mitaleistaan merkittävää taloudellista hyötyä. Tärkeimpänä elämässään hän pitää kuitenkin perhettään. Wehling on kulkenut samaa taivalta entisen huippukelkkailijan Eva-Maria Wernicken kanssa vuodesta 1976 lähtien. Pariskunnalla on kaksi tytärtä, jotka ovat syntyneet vuosina 1977 ja 1979.

Wehlingin uusi työ on pitänyt avioparin eri osoitteissa viime kuukaudet, mutta siihen on tulossa muutos.

– Vaimoni jäi asumaan Sveitsiin lähtiessäni nykyisen työni perässä tänne Oberhofiin. Suunnitelmamme on kuitenkin muuttaa takaisin Berliiniin tänä kesänä, Wehling kertoo.

Ulrich Wehlingin arvokilpailuhistoria

Sapporon olympialaiset 1972
1. Ulrich Wehling, Itä-Saksa 413,34 pistettä (mäkiosuus 200,9 + hiihto-osuus 212,44)
2. Rauno Miettinen, Suomi 405,51 (210+195,51)
3. Karl-Heinz Luck, Itä-Saksa 398,80 (178,8+220)
4. Erkki Kilpinen, Suomi 391,85 (185+206,85)
...
27. Jukka Kuvaja, Suomi 354,39 (160,2+194,19)

Falunin MM-kilpailut 1974
1. Ulrich Wehling, Itä-Saksa 424,14
2. Günter Deckert, Itä-Saksa 420,28
3. Stefan Hula, Puola 417,93
...
6. Rauno Miettinen, Suomi 404,22

Innsbruckin olympialaiset 1976
1. Ulrich Wehling, Itä-Saksa 423,39 (225,5+197,89)
2. Urban Hettich, Länsi-Saksa 418,90 (198,9+220)
3. Konrad Winkler, Itä-Saksa 417,47 (213,9+203,57)
4. Rauno Miettinen, Suomi 411,30 (219,9+191,4)
...
10. Erkki Kilpinen, Suomi 402,26 (203,1+199,16)
11. Jukka Kuvaja, Suomi 399,04 (197,3+201,74)
24. Jorma Etelälahti, Suomi 368,46 (185,1+183,36)

Lahden MM-kilpailut 1978
1. Konrad Winkler, Itä-Saksa 435,24 (224,6+210,64)
2. Rauno Miettinen, Suomi 431,66 (232+199,66)
3. Ulrich Wehling, Itä-Saksa 430,83 (216,3+214,53)
4. Andreas Langer, Itä-Saksa 427,25 (212,5+214,75)
5. Günther Schmieder, Itä-Saksa 423,48 (221,9+201,58)
6. Jurij Voronin, Neuvostoliitto 418,40 (214,3+197,19)

Lake Placidin olympialaiset 1980
1. Ulrich Wehling, Itä-Saksa 432,200 (227,2+205,000)
2. Jouko Karjalainen, Suomi 429,500 (209,5+220,000)
3. Konrad Winkler, Itä-Saksa 425,320 (214,5+210,820)
...
13. Jorma Etelälahti, Suomi 391,915 (192,6+199,315)
22. Jukka Kuvaja, Suomi 367,845 (155+212,845)
23. Rauno Miettinen, Suomi 367,540 (171,9+195,640)

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt