Seppäsen kommentti: Antti Railio pelasi parhaiten

Julkaistu:

Näkökulma
Voice of Finland -voitto ei takaa Antti Railiolle yhtään mitään. Todellinen työnteko ja suosion luominen alkaa vasta nyt, kirjoittaa IS:n toimittaja Mika Seppänen.
Kuten ystäväni sanonta kuuluu, elämä on peliä - ja niin on Voice of Finlandkin.

Siksi ei ole lainkaan yllätys, että juuri Antti Railio voitti tämänvuotisen kilpailun. Laskelmoitua tai ei, Railio osasi pelata sitä peliä, mitä vaaditaan Voice of Finlandin voittoon.

Siinä pelissä tärkeää on jäädä ihmisten mieleen heti alkumetreillä - ja säilyä keskustelun kohteena koko kevään ajan. Railio jäi katsojien mieleen jo heti talven ensimmäisessä Voice of Finland -jaksossa, jossa hän arpoi pitkällä muovilusikalla tähtivalmentajakseen Paula Koivuniemen - Michael Monroen sijaan. Monroe hermostui, katsojat nauroivat.

Ja BOOM! Jylhä-ääninen Railio nousi hetkessä kisan ennakkosuosikiksi, vaikka vasta murto-osa kisan laulajista oli edes esitelty ohjelmassa.

Toki Railion suosikkiasema ja koko kevään kestänyt kansansuosio johtui muistakin tekijöistä.
Hänen kasvonsa, persoonansa ja lauluäänensä oli jäänyt monille mieleen jo vuoden 2009 Kuorosodasta, jossa hän oli Timo Kotipellon kuoron näkyvin hahmo ja johdatti Lappajärven kuoron koko kisan voittoon.

Railion suosiolle on kevään aikana ollut omiaan myös Railion suulas ja avoin persoona. Hän ei ole pelännyt avata henkilökohtaista elämäänsä tai tunteitaan tv-kameroiden tai lehdistön edessä.
Railion avautumiset muun muassa on/off-parisuhteestaan, tyttärestään Aliisasta, takavuosien henkisistä alhoista sekä terveysongelmista ovat jääneet varmasti monen mieleen - varsinkin, kun Railio on silti ollut tv-ruudussa aina hyväntuulinen ja jämäkkä perisuomalainen mies.

Ja kun mies laulaa kovaa ja korkealta sekä heavya, rokkia että iskelmää, on sekin perinteisesti suuri valttikortti suomalaisessa laulukykykilpailussa.

Edellä mainittujen syiden takia Railiossa tiivistyy liki täydellinen menestysresepti Voice of Finlandin kaltaisiin ohjelmiin.

Mutta vaikka suosio Voice of Finlandissa onkin ollut huimaa ja Railiolla on taskussaan nyt levytyssopimus Universal Musicin kanssa, eivät ne takaa Railiolle mitään tulevan kannalta.
Korostan: ei yhtään mitään.

Tosiasiassa työnteko ja suosion luominen alkavat vasta nyt. Vain siten menestys artistina tosiasiassa taataan.
Takavuosina muutamat laulukykykilpailuissa menestyneet laulajat ovat tuudittautuneet kilpailumenestykseensä ja jääneet kotiin tai ystäviensä pariin tuulettelemaan - ja odottelemaan, milloin artistitähden elämä ottaa seuraavan askeleen.

Esimerkiksi käy viime vuoden voittaja Mikko Sipola, joka on vuoden aikana katkeroituinut muun muassa allekirjoittaneelle, kun hänestä ei tullutkaan mitään. Sipola hermostui vuosi sitten kirjoittamastani kolumnista, jossa ennustin hänen uralleen hankaluuksia - ja sinnikkään ja määrätietoisen työnteon sijaan hän onkin enemmän keskittynyt katkeroitumaan ja käyttäytymään lapsellisesti.

Siksi Sipola ihmettelee nyt, mihin kaikki viimevuotinen suosio katosi.
Onkin toivottavaa, etteivät tulevat laulukykykilpailujen menestyjät sorru Sipolan ylimielisyyteen, vaan pitävät nöyryytensä.
Katsokaa vaikka Krista Siegfridsiä! Hän on monin tavoin konkreettinen vastakohta Sipolalle.


Railion ja kaikkien muidenkin Voice of Finland -finalistien ja -kilpailijoiden voimasuhteet musiikkimaailmassa mitataankin vasta tästä päivästä eteenpäin.

Kuka jaksaa yrittää, hakata päätä seinään, visioida, kuunnella haukkuja, hankkia kontakteja alan parhaisiin ammattilaisiin, keikkailla ja luoda musiikkia sekä tulenpalavasti ja määrätietoisesti haluaa alalle, hän voi hyvinkin todennäköisesti saada menestyksekkään uran musiikin parista.

Mutta ilman työntekoa se ei onnistu, ei edes Railiolta.




Kirjoittaja on musiikkiin ja laulukykykilpailuihin erikoistunut toimittaja.



Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt