Viime kaudella Maajussille morsian -sarjassa jokainen farmiviikolla muodostunut pari löysi yhteisen sävelen ja alkoi oikean seurustelun. Onko nyt tulossa samanlainen suurien tunteiden kesä?
Vappu Pimiän juontaman uuden kauden jusseille ja jussittarille voi taas kirjoittaa (mtv.fi/haemukaan). Osallistujien iät vaihtelevat 26–54 vuoden välillä. Eri tiloilla kasvatetaan muun muassa mansikkaa ja viljaa sekä hoidetaan hevosia ja lampaita. Pohjoisin tila on Simojoella, ja eteläisin Nurmijärvellä.
Lue lisää: Tässä ovat uudet Maajussit!
Yksi jussittarista on 54-vuotias Tarja.
Yhdysvalloissa parikymmentä vuotta asunut Tarja emännöi nyt mansikkatilaa Kuopion lähellä Vartialassa. Tehokkaan emännän tilalta löytyy myös hevosia ja koiria.
Eläinrakkaan Tarjan tilalta löytyy koiria ja hevosia.
Tarja asui parikymmentä vuotta Yhdysvalloissa, jonne hän muutti alun perin rakkauden perässä.
Rakkaus löytyi aivan ensimmäisten nettideittisovellusten kautta.
– En muista edes sen palvelun nimeä, Tarja nauraa IS:lle.
– Eihän siellä palvelussa ollut edes valokuvia, ellei nyt sattunut omistamaan digikameraa.
Oman valokuvansa Tarja lähetti Jenkkeihin kirjekuoressa. Vastapuolen kuva siirtyi Suomeen sentään sähköisesti.
– Hänellä sattui olemaan digikamera, joten jotain sellaisia sumuisia kuvia sieltä tuli.
Kuvia tai ei, Tarja päätti lähteä ihastuksensa perään ison meren taakse.
– Minun on aina ollut helppo lähteä mukaan erilaisiin juttuihin.
Mansikanviljelyn lisäksi Tarja kouluttautuu nuohoojaksi.
Tarja asui lopulta 11 vuotta Seattlessa ja yhdeksän vuotta San Diegossa.
– Kyllähän amerikkalaisten miesten ja suomalaisten miesten välillä on selkeitä kulttuurieroja, hän muotoilee.
– Se oli toisenlaista aikaa, mutta ne olivat rikkaita vuosia.
Monta vuotta Tarja oli kotiäitinä, mutta hän päätti myös opiskella Yhdysvalloissa.
– Kävin itseni sisustussuunnittelijaksi ja tein erinäisiä hommia sen tiimoilta. Molemmat puolet, sekä kotiäitiys että työnteko siellä, olivat hienoja kokemuksia.
Tarjan haave nuorena tyttönä oli maalle muuttaminen.
Suomi pysyi kuitenkin lähellä sydäntä koko 20 vuoden ajan – tänne on ollut aina ikävä ja tänne Tarja halusi palata.
– Kävin joka vuosi Suomessa. Suomalaisuus on minulle tosi tärkeää. Lasten kanssa tultiin joka kesä tänne. Suomalaisuus on syvässä.
Muutto takaisin Suomeen tapahtui vaiheittain. Tarja palasi Pohjolaan vuonna 2018.
– Lapset lähtivät ensin. Lukion jälkeen lähti yksi tyttö ja seuraavakin muutti Suomeen lukion jälkeen. Silloin ajattelin, että minäkin voin lähteä Suomeen. Viimeinenkin lapsista tuli sitten perässä. Olen todella onnellinen, kun lapset ovat täällä.
– Kaikki he asuvat pääkaupunkiseudulla ja jokaisella on omat kuviot.
Tarja on aina valmis kokeilemaan uusia juttuja.
Mansikkatilan pitäjäksi Tarja ryhtyi hetken mielijohteesta.
– Tämä tila oli sellainen perheen kesäpaikka, jossa viljeltiin pienimuotoisesti mansikkaa. Mietimme, että myydään paikka pois, ja se tuli minulle oivalliseen kohtaan. Ajattelin, että nyt voin toteuttaa unelmani ja muuttaa maalle. Se on ollut pikkutytöstä lähtien unelmani.
Mansikanviljelyä Tarja päätyi jatkamaan, koska se tuntui luonnolliselta ratkaisulta.
– Täällä on niin pienet alat, että esimerkiksi perunaa tai sipulia ei kannata viljellä. Niihin pitäisi olla monta hehtaaria maata. Mansikasta saa paremmin irti pienellä tilalla.
Mutta eihän Tarja tiennyt mansikanviljelystä tuon taivaallista.
– En tiennyt yhtään, kuinka sitä viljellään. Jos minulle olisi 10 vuotta sitten sanottu, että alan mansikoiden kanssa hommaamaan, niin en olisi todellakaan uskonut.
Tarja laittoi ensin taimet maahan ja alkoi sen jälkeen miettimään, mitä niille pitäisi tehdä.
– Jos olisi ensin pitänyt mennä opiskelemaan asiaa, niin olisin varmaan lopettanut parin kuukauden päästä. Tulin hommaan ihan pystymetsästä. Minä tarvitsen aina uusia haasteita. Kun homma käy tylsäksi, vaihdan uuteen juttuun.
– Paljon olen tehnyt virheitä ja niistä oppinut.
Ensin tarja laittoi mansikan taimet maahan ja ryhtyi vasta sen jälkeen pohtimaan, kuinka niitä hoidetaan.
Mansikalla ei kuitenkaan elätä itseään. Siksi Tarja keksi itselleen jälleen uuden homman.
– Lähdin nuohoojakurssille, hän nauraa.
Ennen tätä haastattelua Tarja palasi juuri vanhemman nuohoojan kanssa tehdyltä harjoittelureissulta.
– Minä niin tykkään siitä hommasta. Saan ajella maaseudulla ja tavata ihmisiä. Tykkään nähdä tehdyn työn jäljet heti, enkä viiden vuoden päästä.
Lue lisää: Tässä ovat uudet Maajussit!
Kosintakirjeiden määrää tuore maajussitar ei vielä mieti.
– Kaikella on tarkoituksensa, vaikka tulisi vain yksi kirje. Minulla on sellainen elämänasenne, että selvittelen asioita. Jos ne asiat eivät mene, kuten on tarkoitus, niin sitten niiden on tarkoitus mennä toisella tavalla. Sitten ryhdyn selvittelemään sitä asiaa toiselta kantilta.
Tarja ei stressaa siitä, kuinka monta kosintakirjettä hän saa.
Onnesta ja ilosta Tarja ei aio koskaan luopua.
– On sellainen suomalainen sanonta, että se jolla onni on, se onnen kätkeköön. Minä olen aivan päinvastainen luonne. Se jolla onni on, sen jakakoon.
Tulevalle mansikkatilan isäntäehdokkaalle Tarjalla on vain muutama vaatimus.
- Minulla ei ole mitään toivemiehen muottia, mutta sellainen sielujen kohtaaminen pitäisi tapahtua. Joidenkin kanssa synkkaa ja toisten kanssa ei. Jotain yhteistä pitää tietysti olla.
Tällä kertaa Tarjan ei kuitenkaan tarvitse tehdä päätöstä sumuisen kuvan perusteella.
– On tämä siihen kahdenkymmenen vuoden takaiseen kyllä paljon edistyneempi formaatti, Tarja nauraa hersyvästi.
