– Tää on sitä van life -unelmaa, kaikkein hohdokkainta hommaa, MTV:n entinen uutisankkuri Aino Huilaja toteaa kaataessaan virtsaa ja ulosteita pois matkakokoisesta vessanpöntöstä huoltopisteellä Italian Sardiniassa.
Huilaja näyttää muutaman vuoden kestänyttä uutta elämäänsä Ylen uutuussarjassa Van Life. Huilaja jätti oravanpyörän ja muutti pakettiautoon muutama vuosi sitten puolisonsa, valokuvaaja-ohjaaja Jerry Ylkäsen ja Arska-koiran kanssa. He näyttävät sarjassa matkaansa Jäämereltä Italian Sardiniaan ja takaisin asuen vain oranssissa, muutaman neliön kokoisessa Ranssiksi nimetyssä autossaan.
Huilaja kertoo sarjassa, kuinka hänen inspiraationsa pakettiautoelämään varmastikin syntyi sosiaalisen median kuvastosta. Mielikuva ”kiertolaiselämästä” oli ruusuinen ja täydellisten Instagram-auringonlaskujen ja aamukahvikuvien sävyttämää.
Myös parin Arska-koira on päässyt reissulle mukaan.
Sarjassa Huilaja kuitenkin näyttää monien unelmoimasta reissuelämästä sen raadollisen puolen: millaista on oikeasti elää muutaman neliön liikkuvassa kodissa, ilman esimerkiksi varsinaista vessaa ja suihkua tai muita perustavanlaatuisia hyödykkeitä, joihin esimerkiksi suomalaiset ovat tottuneet.
– Vanlifesta maalataan melko isollakin pensselillä ruusuista kuvaa. Pakuilu näyttäytyy ikuisena auringonpaisteena ja turkoosina vetenä kaikkialla. Loputtomina aamukahveina, jotka ovat aina jossain upeissa maisemissa. Se on monina hetkinä sellaista, mutta usein se on myös jotain päinvastaista, Huilaja toteaa sarjassa.
Oranssissa pakettiautossa on sisällä parisänky, kaasuliesi ja tavaratila. Vedet säilytetään kanistereissa ja ruoka valmistetaan joko retkikeittimessä tai kaasuliedellä. Vaatteita sekä Huilajalla että hänen puolisollaan on käytännössä hattuhyllyn verran. Suihkuna toimii matkasuihku ja ämpäri.
Matkakokoisen vessan pariskunta ostaa vasta nyt, vaikka matkaa pakettiautolla on taitettu jo muutaman vuoden ajan.
– On se ainakin helpottava näky. Tämä vessahomma on jännä, tämä herättää ehdottomasti eniten kysymyksiä ihmisissä pakuilusta: missä te käytte vessassa? Huilaja toteaa kameralle avatessaan pientä pahvilaatikkoa, jonka sisällä muovinen matkapönttö on.
– Ollaan me aika monena aamuna sitä itseltäkin kysytty, Ylkänen vastaa.
– Mistä löytyy huoltoasema tai kahvila, joka olisi auki siihen aikaan. Nyt ei tarvitse sitä miettiä, voi käydä omalla pytyllä! Huilaja vastaa.
Huilajasta mukana kuljetettava wc tuntui ällöttävältä, joten pari tyytyi etsimään vessoja huoltoasemilta ja milloin mistäkin.
– Minulle ajatus vaan oli inhottava. Ei se, että ostan vessan, vaan se, että autossa kulkee vessa ja sen sisältö mukana. Ajattelin, että tämä haisee, on vaikea tyhjentää ja minne tämä täällä laitetaan, Huilaja kertoo ajatuksistaan.
Todellisuus oli kuitenkin toinen ja pieni, muovinen vessanpönttö mahtuu kätevästi kulkemaan mukana. Se myös eristää hajut ja on helppo tyhjentää ja putsata. Kaikki se pitää kuitenkin tehdä itse vaikka kuinka ällöttäisi.
Myöskään säätiloja ei voi valita. Sarjan alussa matkaseurue herää kalseasta Saksasta.
– On aamuja, ja sitten on näitä aamuja, Huilaja toteaa harmaassa ja märässä aamussa.
– Ei ole paljon turkoosia merta näkynyt tai paljoa hiekkarantaa, Ylkänen sanoo.
– Sormetkin ihan jäässä. Aika kylmiä yöt. Eihän tämä aina mitään varsinaista unelmaelämää ole. Varsinkin, kun herää marraskuisesta Saksasta kylmästä pakettiautosta, saattaa mieleen hiipiä kysymys, onko tässä mitään järkeä, Huilaja naurahtaa.
Aino Huilaja kaipasi elämäänsä syvää intohimoa, jonka hän löysi pakettiautoelämästä ja ympäri Eurooppaa reissaamalla.
Liikkuvaan elämään kuuluu oleellisesti myös päiväkausia autossa istumista. Puutuvien pakaralihasten ohella pienet vaellukset esimerkiksi Dolomiiteilla tai Espanjan Andalusiassa tulevat tarpeeseen. Vaikka ajoa olisi takana jo tunteja, iltaisin täytyy löytää myös yöpaikka.
– Sopivan paikan löytämiseen saattaa joskus mennä tuntikausia, mutta aina silloin tällöin vaivannäkö palkitaan, Huilaja kertoo.
Matkakomppania löytää rauhallisen yösijan Andalusian hulppeista maisemista, ja Huilaja päättää ottaa suihkun.
– Tervetuloa kylpyläosastolle, hän naurahtaa kameralle ottaen autosta ulos vesikanisterin, ämpärin ja matkasuihkun.
Ensimmäiset kaksi vuotta Huilaja ja Ylkänen käyttivät suihkusysteemiä, jossa he heittivät mustan säkin täynnä vettä auton katolle päiväksi lämpenemään.
– Todettiin aika pian, että ei se vesi oikein lämmennyt. Päätettiin jossain vaiheessa, että lämmitetään vesi kaasuliedellä, Huilaja toteaa.
Huilaja kävelee autolta sivuun pyyhe päällään, käsissään suihkuvälineet. Hän peseytyy nopeasti uimapuku päällään ja varvastossut jalassaan vuoristomaisemien alla. Tulikuumaa vesi ei suinkaan ole, eikä suihkussa voi lotrata tuntitolkulla.
– Ajan kanssa tästä on tullut kilpajuoksu itseni kanssa, että kuinka vähällä on mahdollista pärjätä. Aluksi meni varmaan täysi kanisteri suihkuun, kun nyt yrittää miettiä, saisiko yhdestä kanisterista kolme suihkua. Siitä saa jopa kiksejä.
Oranssi pakettiauto Ranssi on pienen perheen liikkuva koti.
Matkalaisten löydettyä itsensä Tarifan rannoilta heidät valtaa pieni kateus.
Rannalla seisoo sininen rekka, joka on leijasurffareille tarkoitettu liikkuva hostelli. Rekan sisällä on kolme huonetta, wc ja suihku.
– Tämä yksi huone on yhtä iso kuin meidän auto, Huilaja toteaa hymyillen.
Illalla Huilajaa pesee hiuksiaan pää ylösalaisin ämpärin yllä.
– Siellä hostellissa on varmaan joku tälläkin hetkellä lämpimässä suihkussa, mutta meneehän tämä näinkin, Huilaja nauraa kameralle.
Tien päällä suihkussa käyminen on kirjaimellisesti luonnonläheistä.
Takana on jo tuhansia kilometrejä. Oranssi Volkswagenin pakettiauto ei ole parille pelkkä auto, vaan myös koti. Sarjassa he kohtaavat kuitenkin myös yllättävän tilanteen, kun autosta alkaa kuulua ikävän kuuloisia ääniä.
– On kyllä pahan kuuloinen erityisesti peruuttaessa, Huilaja toteaa kuskin paikalta.
– On tainnut jousituksilla tulla kilometrit täyteen, Ylkänen jatkaa.
He vievät pakettiautonsa Itävallan rajalla korjaamolle. Korjaajalla on varoittavia uutisia. Jos auton rikkinäisiä osia ei olisi vaihdettu, auton pallonivel olisi voinut irrota. Tilanne olisi ollut erittäin vaarallinen, sillä automekaanikon mukaan silloin on suuri riski menettää auton hallinta ja ajaa ulos tieltä.
– On tämä välillä muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen aiheuttanut ja unettomia öitä. Välillä melko stressaava ja epävarma elämäntapa, Huilaja kertoo kameralle viitaten autoelämään liittyvään haavoittuvuuteen.
Tarifan rannoilla Huilajaa ja Ylkästä vastaan tuli hostellirekka. Rekan yksi huone oli samankokoinen kun pariskunnan pakettiauton tila.
Auto tulee kuitenkin korjatuksi ja seurue jatkaa matkaansa takaisin kohti Suomea. Kotimaassa Huilaja toteaa, että aina Suomessa ollessaan Huilaja on saattanut jopa kyseenalaistaa elämäntyyliään. Ystävien ja perheen tapaaminen, jotka asuvat ”normaalisti” omissa maan pinnalla ja paikallaan olevissa kodeissaan, saa kiertolaiselämän näyttäytymään outona.
Huilaja kuitenkin rakastaa myös minimalistista elämäntapaa, jota hän, Ylkänen ja Arska ovat saaneet vuosien ajan elää. Elämään kuuluu upeita maisemia ja kokemuksia, uusia tuttavuuksia ja rauhaa kuten myös yltiömäisestä kulutuksesta irti pääsemistä.
Huilaja kertoi elämäntyylistään myös Ilta-Sanomille maaliskuun alussa. Hänen mukaansa pakettiautoelämää eivät elä stereotyyppisesti vain ”vauraat seikkailijat”, vaan ihmisiä tulee vastaan kaikenlaisista taustoista.
– Van life ei ole vain kolme-nelikymppisten, hyvätuloisten ja työnsä jättäneiden ihmisten trendi. Etelä-Euroopassa näkee sekä vanhempia että nuorempia eri ammateista tulevia ihmisiä, jotka ovat muuttaneet oman elämäntyylinsä sellaiseksi, että he pystyvät tulemaan toimeen tien päällä, Huilaja kertoi.
Aino Huilaja kertoo Ylen uutuussarjassa myös pakettiautoelämän raadollisesta puolesta. Auton hajoaminen olisi voinut aiheuttaa vaaratilanteen, mutta onneksi se ehdittiin viedä korjaukseen.
Huilaja kertoi tuolloin, että päätös pakettiautoelämään siirtymisestä syntyi pitkän prosessin tuotoksena. Oravanpyörämäinen työelämä kyllästytti, Helsinki tuntui liian tasapaksulta asuinpaikalta ja Huilaja kaipasi elämäänsä syvää intohimoa johonkin. He remontoivat pakettiauton ja lähtivät reissuun.
– Kun lähdimme, minun henkilökohtainen intohimoni oli saada vapaus. Ensimmäinen vuosi oli hieno: sain sen riippumattomuuden tunteen. Toki siihen siivitti se, että meillä oli hyvät säästöt ja pystyimme olemaan taloudellisesti vapaita.
