Discoveryn uudessa Kuninkaan kahdet kasvot -dokumenttisarjassa perehdytään kuningas Kaarle XVI Kustaan persoonaan ja hallitsijakauteen.
Sarjan viidennessä ja viimeisessä jaksossa pohditaan kuningashuoneen olemassaolon oikeutusta, sekä puhutaan Kaarle Kustaan tasapainottelusta tavallisuuden ja kuninkaana olemisen välillä.
Elämänsä ensihetkistä alkaen kruununperijän tulee ymmärtää, että hän on valittu ja erityinen. Siihen on kasvettava sisään aivan kuin mitään muuta ei olisikaan.
Mitä sellainen tekee ihmiselle? Voiko Kaarle Kustaata jopa sääliä siitä, ettei hän ole voinut itse päättää elämästään, dokumentissa kysytään.
Yhden vastauksen antaa kuninkaan lapsuudenystävä Henrik Kugelberg:
– Säälin Kaarle Kustaata, säälin koko kuningashuonetta, hän toteaa ohjelmassa.
– Ei ole oikein, että lapsesta kasvatetaan kruununperijää. Se on minusta hyvin outoa. Se ei ole ollut helppoa.
Mutta pitäisikö Kaarle Kustaata oikeasti sääliä? Ei, mikäli uskomme ohjelman asiantuntijoita.
– On snobia ajatella, että häntä tulisi sääliä, Svensk Damtidningin päätoimittaja Karin Lennmor näkee.
– He ovat rikas perhe, joka saa kaiken, mitä Kaarle Kustaa haluaa.
Kuningas ei kuitenkaan voi toteuttaa itseään sellaisella tavalla, joka meistä on järkevää hyvän elämän toteuttamiseksi.
Kaarle Kustaa 3-vuotiaana.
Lapsena Kaarle Kustaalla oli mielikuvituskaveri. Tämä näkymätön ystävä teki kaikkia niitä asioita, joita tuleva kuningas ei voinut tehdä: rikkoi sääntöjä, ei suostunut syömään tai peseytymään.
Toimittaja Per Svensson kertoo ohjelmassa, että pienenä prinssinä oleminen on erittäin tärkeä tehtävä.
– Toisaalta tietää olevansa kuninkaallinen, toisaalta pieni poika, jonka tulisi joutua vastuuseen tyhmistä teoistaan. On hankalaa saattaa nämä asiat yhteen ja siksi oli tärkeää, että hänellä oli mielikuvitusystävä, kenen syyksi laittaa kaikki asiat.
Lapsena Kaarle Kustaata suojeltiin ja rajoitettiin. Hän oli valtion omaisuutta.
Lapsuudenystävä muistelee, kuinka tarhassa kaikki lapsia kohdeltiin tasapuolisesti, mutta ulkopuolella päivysti usein ihmisiä, jotka halusivat nähdä pienen prinssin. Joku saattoi jopa syöksyä halaamaan.
Kuningas Kaarle XVI Kustaa ja neiti Silvia Sommerlath julkistavat kihlauksensa 13. maaliskuuta 1976.
Ystävän mukaan Kaarle Kustaa oli lapsena ujo ja todella kiltti.
Kuninkaalta kysyttiin hänen ujoudestaan myös vuonna 1971.
– Luulen päässeeni yli ujoudestani, joka on ollut suuren keskustelun aiheena, Kaarle Kustaa totesi tuolloin.
Ohjelmassa todetaan, että kuningas on kuitenkin edelleen melkoisen ujo ihminen ja elää ammattiroolissa, jota hän ei itselleen toivonut.
Joskus ihmiset toteavat Kaarle Kustaan olevan yrmeä tai tyly.
– Siitä lienee kyse tässä vastahakoisuudessa. Tämä ei ole sitä, mitä hän haluaa tehdä. Hän haluaa ajaa mieluummin traktoria, Karin Lennmor näkee.
Lopulta aidon kuninkaan tuntevat vain hänen perheensä ja läheiset ystävät. Kaarle Kustaan kerrotaan olevan ihminen, joka nauraa helposti, on huumorintajuinen ja lämmin ihminen, joka suojelee perhettään. Tätä kuningasta ei nähdä julkisuudessa.
– Hänen pitää tasapainotella hienouden ja tavallisuuden välillä. Pitää olla tavallinen, sekä erityinen, toimittaja Per Svensson miettii ohjelmassa.
– Välillä näemme, kun hänen aito puolensa yrittää tunkeutua läpi hänen kuninkaallisen roolinsa, taiteilija Liv Strömquist sanoo.
– Hän voi olla välillä tyly ja antaa erikoisia vastauksia. Se on jonkinlaista vastarintaa omaa rooliaan kohtaan.
Kruunu ei ole aina ollut itsestäänselvyys Kaarle Kustaalle. 1960-luku oli punaista aikaa. Kaikki perinteet, myös kuningashuone, kyseenalaistettiin tuolloin.
1970-luvun alussa Ruotsissa uudistettiin 200 vuotta vanha perustuslaki. Tuolloin moni näki, että monarkia oli tullut luonnolliseen loppuunsa kuningas Kustaa VI Aadolfin kuoltua.
Lopulta kuningashuone jäi, mutta sen valta rajoitettiin enemmän symboliseksi.
Kun Kaarle Kustaasta tuli kuningas vuonna 1973, moni pohti onko hänellä enää lainkaan valtaa.
Kuninkaan poliittisen vallan vieminen avasi kuitenkin tilaa toisenlaiselle valta-asemalle.
– Hänellä on valtaa asemassaan. Hänen äänellään on suuri painoarvo, näyttelijä Peter Magnusson sanoo.
Nyt Kaarle Kustaa on hallinnut 50 vuotta. Ohjelman mukaan hänellä on edelleen kahdet kasvot: toiset kantavat taakkaa, toiset etuoikeuksia.
Kaarle Kustaa on molempia. Yksinoikeutettu ja kansanomainen.
Presidentti Sauli Niinistön ja Jenni Haukion valtiovierailu Tukholmaan vuonna 2022.
Ohjelman aiemmissa jaksoissa on kerrottu muun muassa, kuinka paljastuskirja ja strippiklubikohu ryvettivät kuningas imagon ja ajoivat hänen suosionsa pohjamutiin.
Vuonna 2010 sai alkunsa Ruotsin hovin kauhujen vuosi. Kuninkaasta julkaistu paljastuskirja Den motvillige monarken (suom. Vastentahtoinen monarkki) maalasi Kaarle Kustaasta kuvan hamesankarina, joka pettää vaimoaan ja hilluu strippiklubeilla.
Kirjassa väitettiin, että kuninkaalla oli salasuhde Army of Lovers -yhtyeen laulajaan Camilla Henemarkiin.
Sitten seksikohu sai uusia kierroksia, kun gangsteripomo ja strippiklubin omistaja Mille Markovic iski lusikkansa soppaan. Markovic julisti, että hänellä on hallussaan skandaalinkäryistä kuvamateriaalia.
Markovic tykitti, että strippiklubilla otetussa kuvassa kuvassa kuningas on samassa seurueessa alastomien naisten kanssa. Lisäksi kuvassa yksi naisista tarjoaa kokaiinia kuninkaan ystävälle, Markovic maalaili.
– Minulla on todisteita, jotka koko maailma tulee pian näkemään, Markovic uhosi tuolloin Aftonbladetille.
Kuningas seurasi paikan päällä PyeongChangin talviolympialaisia vuonna 2018.
Sarjan avausjaksossa sukellettiin kuninkaan lapsuuteen, jota varjostivat isän traaginen kuolema, äidin väitetyt natsisympatiat ja sitkeät väitteet, joiden mukaan kuningas olisi "heikkolahjainen".
Asiantuntijat ja Kaarle Kustaan lapsuudenystävä kertovat dokumentissa, että hovin salamyhkäisyys jätti kuninkaaseen syvät arvet. Kaarle Kustaa on puhunut haastatteluissa isästään vain harvoin ja syykin on selvä: kuninkaan lapsuudessa hovissa esitettiin, ettei isää olisi ikinä ollut olemassa.
Ohjelmassa kerrotaan myös, että ilkeämieliset huhut Kaarle Kustaasta saivat alkunsa oppimisvaikeuksien takia. Hovissa oltiin huolissaan, että tuleva kuningas oli ”heikkolahjainen” ja kykenemätön hallitsijaksi.
Dokumentissa kuvaillaan, kuinka tulevan kuninkaan kouluarvosanoja syynättiin Ruotsissa aivan erityisellä mielenkiinnolla hänen lukihäiriönsä takia. Kaarle Kustaa kirjoitti ylioppilaaksi 1966 ja heti seuraavana päivänä Aftonbladet-lehti julkaisi hänen arvosanansa.
Tuolloin julkisuudessa käytiin keskustelua siitä, olisiko Kaarle Kustaan pitänyt saada lukion päättötodistus vai ei. Kaarle Kustaan kerrotaan olleen surullinen siitä, että hänen koulumenestykselleen ilkuttiin julkisuudessa.
Julmat huhut ”heikkolahjaisuudesta” hiipuivat ainakin osittain, kun armeijassa tehty älykkyystesti osoitti, että Kaarle Kustaa on "normaaliälyinen".
Kuninkaan kahdet kasvot katsottavissa kokonaisuudessaan Discovery+-palvelussa ja HBO:lla, sekä maanantaina 6.3. TV5 klo 19.00.
