Kun Hanna Pakarisen, 41, pian viisi vuotta täyttävä poika kysyi äidiltään: “Mistä vesi tulee?” Pakarinen vastasi:
– Miepä kuule kerron.
Pakarinen muistelee tuota keskustelua hotelli Vaakunan 10. kerros -ravintolan lounaalla Helsingin ytimessä. Lapsi on hoidossa, ja Pakarinen on pian lähdössä lentokentälle, laulukeikalle Kuusamoon.
– Olen päättänyt, että vastaan kaikkiin pojan kysymyksiin. Etsin vastaukset.
Viime aikoina Hanna Pakarinen on ollut muutakin kuin äiti ja esiintyvä taiteilija: joulukuun alussa hän aloitti opiskelun Eiran aikuislukiossa.
– Olin ihan tohkeissani, kun poika kysyi vedestä, koska oltiin just maantiedon tunnilla puhuttu vedenkierrosta.
Ja tohkeissaan Pakarinen on myös aikuisopiskelusta. Tavoitteena siintävät jo lukion jälkeiset jatko-opiskelut.
Siihen Pakarisella on selitys, miksi lukio jäi käymättä peruskoulun jälkeen.
Laulaminen on kulkenut Hanna Pakarisen elämässä näihin päiviin asti.
Idols-Hanna, sillä nimellä Hanna Pakarinen opittiin tuntemaan vuodenvaihteessa 2003–2004. Hän osallistui kaikkien aikojen ensimmäiseen Suomen Idols-kilpailuun. Ohjelma avasi kokonaan uuden ajan suomalaisessa tv-viihteessä ja musiikkibisneksessä. Viikosta toiseen yli miljoona katsojaa jännitti Hannan, Antti Tuiskun ja Jani Wickholmin kamppailua kisan voitosta. Myös tuomarit Asko Kallonen, Nanna Mikkonen, Hannu Korkeamäki ja Jone Nikula sekä juontajat Ellen Jokikunnas ja Heikki Paasonen ponnahtivat julkkiksiksi.
Pakarinen esiteltiin Idolsin katsojille videossa, jossa hän ajoi trukkia Puukeskuksen varastolla. Hän oli 22-vuotias lappeenrantalainen paperimiehen ja siivoojan tytär, jonka urasuunnitelmat olivat seuraavat: a) laulajaksi tai b) duunariksi paperitehtaalle.
– Koulunkäynti ei ollut kiinnostanut. Tuntui, että koko elämä menee hukkaan koulussa. Peruskoulun jälkeen menin amikseen ja valmistuin prosessinhoitajaksi, hän kertoo.
Hanna Pakarinen tuli Idolsin aikaan tv-katsojille tutuksi myös trukin ratissa.
Ihan normivalinta niissä kuvioissa. Pakarisen koulukavereiden vanhemmista suurin osa oli töissä Kaukaan paperi- ja sellutehtaalla. Sitä paitsi 1990-luvulla näytti Nokian noususta huolimatta vielä siltä, että Suomi eläisi ennen kaikkea metsästä ja paperitehtaat tarjoaisivat työntekijöille ikuisen leivän.
Sittemmin tehtaita on eri puolilta Suomea lakkautettu, mutta UPM Kaukas jatkaa Lappeenrannassa vuonna 1873 alkanutta paperinjalostusta ja tehdastoimintaa.
Pakarisen elämään Idols toi käänteen 9. tammikuuta 2004. Silloin hän voitti finaalilähetyksessä Jani Wickholmin saatuaan 60 prosenttia yleisöäänistä.
Lappeenranta jäi. Pakarinen majoitettiin saman tien Helsinkiin hotelli Intercontinentaliin kahdeksi viikoksi. Haastatteluja riitti, ja nopeasti aloitettiin myös esikoislevyn äänitykset. Oli kiire, jotteivät tv-ohjelmalla hankittu huomio ja suosio ehdi haihtua.
Hanna Pakarinen ja Jani Wickholm taistelivat kaikkien aikojen ensimmäisen Idols-kauden voitosta.
Lappeenrantaan jäi myös suunnitelma b. Hanna Pakarisesta tuli laulaja eikä duunaria.
Trukkikuskin taidot ovat tosin tallella.
– Se kiinnostaa aina ihmisiä. Kukaan ei meinaa uskoa sitä: ”Tuossa on nyt trukki, aja sitä.” Ja kun minä ajan, ihmiset ovat ihan, että vauuu, Pakarinen kertoo.
– Kun täytin 40, minulle oli järjestetty lastaustehtävä. Ei siinä minulle itselleni ollut mitään erikoista, olen tehnyt sitä työkseni ja osaan työni. Hoidin homman.
Tuore voittaja ei ollut uskoa korviaan. Vieressä kannustamassa Jani Wickholmin lisäksi juontajat Heikki Paasonen ja Ellen Jokikunnas.
Hanna Pakarinen kukitettiin Suomen ensimmäisen Idols-laulukilpailun voittajaksi tammikuussa 2004.
Hommat Pakarinen on aina hoitanut. Aluksi laulaminen ei edes tuntunut työltä. Eikä haastattelujen antaminen eikä mikään, joka Idols-voittajan toimenkuvaan liittyi.
– Tein kaiken, mitä eteen tuli.
Kivaa oli, mutta raskasta myös. Eri tavalla kuin paperitehtaalla tai trukin ohjaimissa, sillä kaikki julkisuuden ja laulajanuran puolet lävähtivät osaksi arkea kolmessa kuukaudessa.
– Ei meistä kukaan saanut mitään henkistä tukea. Emme me kilpailijat, eivät tuomarit eivätkä juontajatkaan. Se oli kaikille yhtä järkyttävää, Pakarinen muistelee.
– Enkä syytä ketään. Se oli uusi tilanne kaikille. Oli vain lähdetty tekemään tv-ohjelmaa, josta tulikin sitten niin iso juttu kuin tuli.
Hanna Pakarisesta tuli hetkessä myös todella suosittu. Ohjelmaa olivat katsoneet perheet yhdessä, ja iso osa faneista oli lapsia. Kouluikäisille tytöille Hanna oli esikuva.
– He ovat nyt sellaisia kolmekymppisiä. Välillä näkee jonkun ihmisen katseesta, että hän tunnistaa. Ilmeestä voi päätellä paljon, Pakarinen naurahtaa.
Hanna Pakarinen edusti Suomea euroviisuissa vuonna 2007, jolloin viisut kisattiin Helsingissä.
Levyt kävivät hyvin kaupaksi, vaikka laulukieli olikin aluksi englanti. Tuomarina vaikuttanut Asko Kallonen katsoi levy-yhtiön tuotantopäällikkönä levytyksen päälle. Pakarinen sai paljon vapauksia, vaikka olikin ensikertalainen.
– Asko kysyi, haluatko siis laulaa englanniksi? Sitten laulat. Menetät levymyyntiä, mutta saat itse päättää.
Pakarinen ajattelee nyt Idolsin olleen ehdottomasti myönteinen kokemus. Hän sai uran ja useita hyviä ystäviä. Esimerkiksi Ellen Jokikunnas ja Hanna ovat julistaneet olevansa toisilleen itsestäänselvyyksiä, hyvällä tavalla.
Yhteyttä tulee pidettyä jonkin verran myös kaikkien seitsemän Idols-finalistin kanssa.
– Ajattelen meidän seitsemän kokeneen yhdessä jotain todella kummallista. Se yhdistää meitä aina, vaikka olemmekin nykyisin eri reiteillä.
ENGLANNIKSI laulaminen avasi Pakariselle myös mahdollisuuden tehdä suomalaista musiikkihistoriaa toisellakin tavalla kuin ensimmäisen Idolsin voittamalla: 2007 hän edusti Suomea Helsingin Hartwall-areenassa järjestetyissä euroviisuissa kappaleella Leave Me Alone.
Lordin Hard Rock Hallelujah oli edellisenä vuonna voittanut sensaatiomaisesti euroviisut, Pakarisen Leave Me Alonen sijoitus oli 17. Esitys meni hyvin, sen saattoi Hanna itsekin todeta vuonna 2017.
– Meni kymmenen vuotta ennen kuin uskalsin katsoa sen, hän tunnustaa.
– Ihan hyvinhän se meni.
Hän sanoo, ettei jännitä esiintymisiä. Hän suhtautuu laulamiseen leikkinä, joka ei voi vahingoittaa ketään. Ja leikkinä, josta tulee hyvä mieli.
Toisenlaista, paljon tärkeämpää työtä tekee hänen mielestään esimerkiksi sairaanhoitohenkilökunta.
– Ai että, miten synnytyksessä kehuin niitä kätilöitä: ”Olette sankareita!”
Nyt Hanna Pakarinen on taas pikkuhiljaa tehnyt musiikkia. Äskettäin julkaistiin hänen kappaleensa Täydellinen myrsky.
Mutta euroviisuissa artisti ei vain esiinny ja esitä lauluaan itseään edustaen ja nautiskellen, pelissä voi ajatella olevan ”koko Suomen maineen”. Siksi siis kului kymmenen vuotta, jolloin Hanna Pakarinen vältteli vanhan viisuvetonsa kohtaamista.
Ja vaikka Hanna Pakarinen on säilyttänyt uteliaisuutensa ja kykynsä innostua, hän myös kuormittanut itseään liikaa. Kuudennen levynsä Olipa kerran elämä valmistuttua vuonna 2013, hän sai burn outin, paloi loppuun.
Liika tunnollisuus on pahasta, eikä hän kokenut artistina saaneensa myöskään varoituksia työtahdistaan.
– Olenkin ajatellut, että ryhdyn vielä joskus kummihahmoksi nuorille artisteille. Olisin itse tarvinnut sellaista, hän sanoo.
Vaikka ei hän valita tätäkään kokemusta. Artisti on usein yksin. Ja esimerkiksi euroviisuja tehdessään hän saattoi kokea saaneensa myös valtavasti tukea. Juuri Vaakuna-hotelliin hänet ja monien muiden maiden laulajat majoitettiin viisujen ajaksi. Hanna Pakarinen asui sviitissä alapuolellaan omassa sviitissään asunut Ruotsin edustuskappaleen esittänyt Ola Salo.
Nyt Pakarinen on taas pikkuhiljaa tehnyt musiikkia. Äskettäin julkaistiin uuden tulemisen kolmas biisi Täydellinen myrsky. Kun uusi albumi aikanaan julkaistaan, taukoa edellisestä levystä tulee kuluneeksi yli seitsemän vuotta. Ajanjaksoon mahtuu paljon, uudet urat tubettajana ja radiojuontajana, lapsen syntymä ja paluu musiikin äärelle.
– Vuokko Hovatta sanoi minulle kerran: ”Älä heitä hukkaan laulun lahjaa, kun ole kerran sen saanut.” Se on ollut mielessä.
Koulunpenkki on Pakariselle luontainen paikka, sillä hän janoaa jatkuvasti uutta tietoa.
Lukio-opinnoista Pakarinen on haaveillut hiljaisesti jo vuosia. Koulunpenkiltä hän hakee tyydytystä tiedonjanoonsa, jota kuvailee loputtomaksi. Siis sopivaksi kyselyikäisen lapsen äidille.
– Olen huomannut elämän myötä, että minähän olen todella utelias. Luen iltapalaksi Wikipediaa. Ihan vaan, koska termohaliinikierto ja avaruus kiinnostavat.
Eiran aikuislukiossa on siis ahkera ja kiitollinen oppilas, joka ihastelee ilmaista suomalaista koululaitosta ja opettajien asennetta.
– Kaikki tehdään, jota saisin joskus lakin päähäni.
Entä ne jatko-opinnot? Mikä aine kiinnostaa niin, että näet itsesi opiskelemassa sitä lukion jälkeen?
– Maantiede. Jos kaikki menee niin kuin toivon, voin joskus tulevaisuudessa työskennellä tutkijana maantieteen laitoksella.
