Uudessa dokumenttisarjassa Pohjanmaan sankarit (Österbottens hjältar) tutustutaan poliiseihin, ambulanssihoitajiin, tullivirkailijoihin ja palomiehiin, jotka työskentelevät vuorokauden ympäri auttaen ihmisiä.
Sarja on jatkumoa jo aiemmin nähdyille sarjoille Saariston sankarit ja Ahvenanmaan sankarit.
Heti jakson alkuun ensihoitajat Emmi Haapamäki ja Oskar Moberg hyppäävät ambulanssiin ja lähtevät huolehtimaan bussin lattialle tuupertuneesta miehestä. Pian selviää, että kyse on humalaisesta.
– Voi saatanan saatanan saatana, huutaa humalainen kuullessaan puhaltaneensa peräti 2,62 promillen lukemat.
Ensihoitajat jaksavat kärsivällisesti selvittää miehen vointia ja kyselevät lääkärin ohjeita puhelimitse.
– Pyydän saada kiittää teitä kaikesta avusta, jonka annoitte, lausuu lopulta taksiin saatettu humalainen.
Ensihoitajat kiittävät kohteliaasti, mutta elekielestä ja huokauksista aistii, että tällaisia tapauksia on aivan liian usein – ja se turhauttaa.
Sarjassa pyritäänkin näyttämään seurattavat henkilöt ammattirooliensa lisäksi myös ihmisinä.
Paikallisella paloasemalla harjoitellaan savusukellusta palavaan konttiin, jonka alle muodostuu nopeasti kerros palokaasuja ja jonka sisällä kuumuus nousee hengenvaaralliseksi.
Palomiehet joutuvat heti tuhatasteiseen konttiin.
– Tämä on aina vähän hermopeliä, vaikka sen on tehnyt monta kertaa. Pahimmillaan ympärillä mustenee, emmekä näe mitään. Kuulemme liekit ja tunnemme kuumenemisen, palomies Tomas Pada kuvailee.
– Ja pitää ymmärtää, että tuli ei ole se vaarallinen asia, joka tappaa, vaan savu.
Lämpötila mitataan lämpökameroiden avulla. Kyseisessä harjoituksessa kuumuus kontissa nousee 150-asteiseksi.
– Kuumaa oli. Katossa oli 500 astetta, ehkä jopa 1 000 astetta. Oli kyllä hyvät löylyt!
Savusukelluksen jälkeen esimerkiksi suojakypärä on tulikuuma, 130-asteinen, eikä siihen voi paljain käsin koskea.
Kuumuus on niin kovaa, että kypärä on vielä savusukelluksen jälkeenkin 130-asteinen.
Pada kertoo, että jokainen harjoitus on testi omalle mielelle: kuinka pitkälle kantti kestää ja koska pitää palata takaisin.
Avausjaksossa muistellaan myös Vanhan Vaasan paloa vuodelta 1852.
Vaasassa paloi tuolloin muutamassa tunnissa peräti 379 puurakenteista taloa ja yli 3 000 ihmistä jäi kodittomaksi.
Pelastuslaitoksen kalusto oli tuolloin alkeellista ja vähäistä.
Palomies Mattias Levalahti esittelee laitoksen nykyaikaista kalustoa, kuten sammutussauvaa, joka on keksitty kyseisellä asemalla ja joka on saanut kunniamaininnan keksijäkilpailussa.
Ensihoitajat Pelastuslaitos saa hälytyksen tulipalosta, joka osoittautuu risujen polttamiseksi, josta ei ole erikseen etukäteen ilmoitettu, vaikka näin kehotetaan.
Ison risukasan polttamista luullaan helposti tulipaloksi, koska siitä aiheutuu paljon savua.
– Joku polttaa risuja, ja asian tarkistamisen sijaan siitä soitetaan meille. Sitä tapahtuu ikävä kyllä usein, palomies Mattias sanoo.
Ensihoitajat Samuel Berg ja Filippa Forsén saavat hälytyksen elottomasta henkilöstä, kun kotihoitaja löytää iäkkään ja monisairaan ihmisen kotoaan ilman pulssia.
Lopulta paikalle kutsutaan poliisit, sillä vain poliisit voivat todeta kotiinsa menehtyneen ihmisen kuolleeksi.
– Meille muodostuu suojakuori. Se on välttämätöntä, ensihoitajat pohtivat kuoleman kohtaamista.
Vielä vaikeampaa on kuolleiden omaisten kohtaaminen.
– On otettava etäisyyttä, töitä ei voi ottaa mukaan kotiin – mutta työssä pitää osoittaa empatiaa, potilaat tarvitsevat sitä.
Jaksossa nähdään myös, kuinka poliisi hälytetään teräaseella uhatun nuoren luokse yöllisiin kotijuhliin ja kuinka tullitarkastajat valvovat Uumajasta Vaasaan tulevaa laivaliikennettä.
Pohjanmaan sankarit maanantaisin 27.2. alkaen Teema & Fem klo 19.00.
