Juha Tapio julkaisee uutta musiikkia.

Juha Tapio oli 16-vuotias, kun nuori tyttö hymyili hänelle pyörätiellä – nyt sama nainen keittää Juhan kanssa aamukahvit

Juha Tapion uusi levy on henkilökohtaisempi kuin koskaan. Siinä laulaa mies, jonka parta harmaantuu ja jonka lapset lentävät pesästä.


26.2. 7:15

Muusikko Juha Tapio julkaisi uuden albuminsa Elävien maassa perjantaina 24.2.

Levyllä tarkastellaan ihmisen koko elämänkaarta lapsuudesta nuoruuteen ja aikuisuuden kautta luopumisen hetkiin, sekä pojasta mieheksi kasvamista siihen liittyvine onnenhetkineen ja kipuineen.

Nostetaan esiin yksi albumin kappaleista. Levyn sanoma kiteytyy biisissä Poika joka istuu pöydän alla. Kappaleen pojassa on paljon erilaisia puolia ja tunteita, joista osan hän oppii kätkemään jo varhain. Laulu jättää jälkeensä kysymyksen, että annammeko pojille tilaa näyttää kaikki puolensa, kasvaa omaan mittaansa?

Miksi se poika istui pöydän alla?

– Laulu lähti ihan sellaisesta varhaisesta lapsuusmuistosta. Olin varmaan 6-vuotias, ja me kiipeilimme puissa ja leikimme Tarzania. Samaan pihapiiriin kuului sellainen isompi poika, Juha hänkin. Hän oli iso-Juha ja mä pikku-Juha. Se oli vähän mälsää, että hän oli aina Tarzan ja me muut apinoita.

– Muistan yhden hetken leikissä kun me kohkataan, niin tönäisin sellaisen kurahousuissa seisovan pikkupojan selälleen hiekkakasaan. Ei siinä käynyt mitään, mutta samalla mä näin tienvarteen pysäköidyn poliisiauton. Mulle tuli hirveä pakokauhu, koska aina sanottiin, että poliisi ottaa aina kiinni ne, jotka tekevät jotain pahaa. Mä säikähdin aivan älyttömästi sitä juttua. Kun seuraavan kerran näin poliisiauton ikkunasta, niin ajattelin niiden tulleen hakemaan minua. Niin mä sitten menin pöydän alle istumaan. Välillä kävin aina kurkkaamassa, että ovatko poliisit vielä siellä, Tapio hymyilee muistolle.

Tapio asui nuorena Pohjanmaalla. Siellä asiat pruukattiin tehdä kunnolla, ja siten kuin ne kuuluu tehdä.

– Mä en ollut ulkoisesti kapinallinen koskaan. Mä kävin lukion ja menin yliopistoon. Mulla on luokanopettajan koulutus. Samaan aikaan soitin kitaraa ja kävin iltaisin keikoilla. Laulujen tekeminen löytyi sitä kautta, että se oli mun tapani kapinoida ja se on jotain sellaista, mihin kukaan ei pääse sanomaan mitään.

Musiikki veti Tapiota vahvasti puoleensa. Se oli tie vapauteen – olla sellainen kuin itse haluaa.

– Laulut tarjosivat kanavan, että uskalsin olla herkkä ja uskalsin puhua asioista. Ja sitten näin, kuinka ne laulut vaikuttivat tyttöihin. Totta kai siitä sai sitten lisää uskallusta.

Tapio korostaa, että musiikin tekeminen tarjoaa hänelle väylän käsitellä asioita. Väylän, jota hän tuskin löytäisi muualta.

Sitten näin, kuinka ne laulut vaikuttivat tyttöihin. Totta kai siitä sai sitten lisää uskallusta.

Tapio on pyrkinyt luomaan omille lapsilleen samanlaisia väyliä ilmaista itseään.

– Olen tehnyt sitä omalla esimerkilläni ja välittämisellä. On ollut hauska huomata, miten heidän kaveripiirissään jotkut asiat ovat ihan samanlaisia kuin meillä aikoinaan. Sitten jotkut asiat ovat ihan toisin. Lapset ovat paljon avoimempia tämän maailman asioille ja he suhtautuvat luonnollisemmin erilaisuuteen ja kansainvälisyyteen.

Tapion levyltä löytyy muitakin teemoja kuin mieheksi kasvamisen vaikeudet ja ilot. Yksi kappale kertoo nuoresta tytöstä, joka ajoi polkupyörällä laulajaa vastaan ikuisuus sitten.

16-vuotias Tapio seurasi, kuinka Kyröjoen vartta pitkin saapui nuori tyttö, jonka hymy valaisi koko tien.

– Muistan sen tilanteen edelleen elävästi. Se hymy valaisi tien lisäksi myös jotain minussa.

Tapasitko kyseistä tyttöä koskaan sen jälkeen?

– No, tänä aamuna keitin kahvia hänen kanssaan, Tapio nauraa.

Laulu tytöstä on Tapion vastapari pojalle, joka kiipeilee puissa.

– Pojasta kasvaa kerran humiseva metsä, mies jolla on lukemattomat mahdollisuudet ja miehen voimat. Tässä toisessa biisissä sitten ihmetellään sitä, että millaisia naisia näistä koulutiellä pyöräilevistä tytöistä kasvaa.

– Faktahan on, että vaikka monessa työyhteisössä miehet voivat olla titteliltään johtajia, niin aika monessa paikassa ne ovat nimenomaan naiset, jotka sitä hommaa pyörittää. Olen haltioitunut siitä, kuinka näistä tytöistä kasvaa naisia, jotka kantavat yhteiskuntaamme ja maailmaa harteillaan.

Juha Tapio kuvattuna Linnan Juhlissa vuonna 2016 yhdessä vaimonsa Raija Tapion kanssa.

Juha Tapio valittiin vuonna 2007 yhdessä Maria Ylipään kanssa Kirkon Ulkomaanavun Toivon lähettilääksi.

Levyään Tapio on muhitellut jo kaksi vuotta.

– Joskus se menee niin, että on tehty albumi, ja kiertueella tulee fiilis, että nyt voisi julkaista taas uuden levyn. Se on muutaman kuukauden prosessi nopeimmillaan. Mutta nyt minulla oli tällainen parin vuoden jakso, jonka aikana materiaalia ja ideoita ehti kasaantua todella paljon, Tapio kertoo IS:lle.

– Lopullisen levyn muodostaminen oli yllättävän sekavaa. Oli vain niin paljon aihioita. Muistivihko oli täynnä erilaisia juttuja. Sitä materiaalia käytiin läpi ihan loputtomasti, mutta lopulta levy alkoi kiteytyä.

Levyn ensimmäiset äänitykset tehtiin jo viime vuoden maaliskuussa, mutta lopulta levy tehtiin loppuun kymmenessä päivässä.

– Meillä oli lopulta varmuus, että näillä biiseillä mennään.

Valmista tavaraa olisi ollut vaikka tupla-albumia varten, mutta Tapio päätti tehdä kovia päätöksiä.

– Hain lopulta kokonaisuutta. Halusin levylle biisejä, jotka kertovat musiikillisesti ja teemallisesti samasta maailmasta. Levy on tavallaan omaelämäkerrallinen, mutta yhtä lailla siellä on keksittyjä juttuja. Jossain vaiheessa ajattelin laittaa biisit sellaiseen järjestykseen, että lähdetään lapsuudesta ja edetään kronologisesti kohti luopumista.

Tapio ei väistellyt kipeitäkään aiheita tehdessään uusia lauluja.

– Ryhdyin tekemään näitä biisejä vuoden 2020 keväällä. Äitini menehtyi samana vuonna vaikeaan sairauteen. Kaikki tapahtui tosi nopeasti. Äiti kuoli vain puoli vuotta diagnoosista.

Samaan aikaan Tapio itse oli tullut elämässään kohtaan, jossa lapset lentävät pois pesästä ja aikuistuvat.

– Olen aina musahommia tehdessä tuntenut itseni ikään kuin nuoreksi. Onhan se silti ihmeellinen tunne, kun tajuaa olevansa kalju mies, jonka parrassa on jo harmaata. Mies, joka hautaa vanhempansa ja jonka lapset muuttavat pois kotoa. Se ei vastaa ollenkaan sitä, miltä musta tuntuu.

Tapio on alkanut katsella itseään ikään kuin ulkopuolelta. Miettimään, onko hän se, mikä on aina luullut olevansa.

– Tällaiset isot mullistukset elämässä laukaisevat tuollaisia ajatuksia. Sitä katsoo toisella tavalla omaa historiaansa. Peilaan omien poikieni kautta niitä vaiheita, kun olin itse nuori mies ja itsenäistymässä. Mietin omaa lapsuuttani ja kaikkea sitä, mitä olen saanut, ja mistä olen ponnistanut. Se näkyy väistämättä myös musiikissa.

Levyjä tehdessään Tapio ei ole välttämättä ajatellut, kenelle hän laulujaan kirjoittaa. Tällä kertaa hän huomasi kirjoittavansa biisejä itselleen.

Oliko kenties syntymässä laulettu päiväkirja?

– Jollain tapaa kyllä. Se on sitten toinen juttu, että taiteen pitää pystyä myös kommunikoimaan muiden kanssa. Pelkät päiväkirjalaulut ovat joskus vaan tosi huonoja lauluja. Jollain tapaa itsensä pitää aina pystyä etäännyttämään siitä kappaleesta. Pitää viedä biisi jollekin sellaiselle tasolle, että sitä pystyy itsekin tarkastelemaan teoksena, eikä minään omana ysköksenä.

Tapiossa elää edelleen vahva halu esittää laulujaan yleisölle.

– Jos mä tyytyisin pelkkään itseilmaisuun, niin sittenhän mulle varmaan riittäisi, että olisin tehnyt ne laulut, eikä mun tarvitsisi koskaan esittää tai julkaista niitä. Tässä ollaan kuitenkin oltu yleisön kanssa tekemisissä jo 20 vuotta. Omat kokemukset, vaikka ne olisivat kuinka yksityiskohtaisia, eivät hirveästi eroa siitä, millaisia me ihmiset olemme tietyissä asioissa. Kun uskaltaa olla avoin, niin muutkin tajuavat, että noinhan mäkin olen ajatellut tuosta asiasta, mistä Juha laulaa.

Tapio vuoden 2019 Emma Gaalassa, jossa hänet palkittiin vuoden iskelmäalbumi-Emmalla.

Lue lisää: Juha Tapio kärsi nuorena ”ruman pojan identiteetistä” - ujo poika kuuli luokkansa tytöltä sanat, jotka mullistivat hänen elämänsä

Lue lisää: Juha Tapio sai kymmenen vuotta sitten päähänpiston ja ajoi pitkän liehutukkansa – levy-yhtiön kiusallinen reaktio katkesi ikimuistoiseen kommenttiin

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?