Mitä on miesten välinen ystävyys? Vaikkapa mainosten maailmassa se on yläviitosten tai nyrkkitervehdysten lyömistä, tuoppien kohottelua ja kovaäänistä nauramista.
Varmaan ystävyys voi olla sellaistakin, mutta Ressu Redfordin, 61, ja Vesku Jokisen, 52, ystävyys perustuu pitkiin keskusteluihin ja viestienvaihtoon. Kahden laulajan ystävyys on sellaista, että kohdattaessa mennään puheenaiheissa nopeasti syvälle henkilökohtaisiin kuulumisiin, mutta toisaalta voidaan olla tapaamatta pitkiäkin aikoja.
– Juttu jatkuu just siitä, mihin se on viimeksi jäänyt, Vesku kuvailee, ja tämä saa Ressun kiteyttämään koko heidän ystävyytensä olemuksen:
– Ystävyys on sellaista, että se ei vaadi mitään, ei esimerkiksi tapaamisia säännöllisin väliajoin. Tai sitä, että tekstareihin pitäisi vastata ihan saman tien.
Veskun ja Ressun ystävyys alkoi saunan lauteilla, missäpä muualla.
KORONAKESÄNÄ 2020 Ressu ja Vesku viihtyivät Hirvensalmen Satulinnassa, jossa kuvattiin 11. tuotantokausi Vain elämää -ohjelmaa.
– Päätin lähteä mukaan ohjelmaan, koska koronan takia ei ollut keikkojakaan. Aikaisemmin olin miettinyt, että se ei ole minun paikkani: siellähän on aina jotain pop-laulajia ja nuoria räppäreitä. Neljä vuotta osallistumisestani oli puhuttu. Esimerkiksi Wirtasen Toni oli sanonut aina, kun jossain tavattiin, että mene nyt ihmeessä mukaan, Vesku muistelee.
– Minä puolestaan olin odottanut kutsua. Olisin ollut valmis lähtemään mukaan milloin tahansa, Ressu tunnustaa.
– Valikoin hetken, milloin lähdin mukaan. Kun kuulin, että mukana on väkeä Herra Ylpöstä Ressun kautta Arja Korisevaan, ajattelin, että kyllä tuonne yksi keesipääkin mahtuu mukaan, Vesku kertoo.
Toki Vesku ja Ressu olivat kohdanneet jo kauan sitten, onhan kummallakin takana aktiivista musiikintekoa 1980-luvulta lähtien.
– Meillä on aina ollut helvetin hyvä meininki. Olisiko tavattu joskus 1980- ja 1990-lukujen taitteessa Rokkifutiksessa? (viihdeväen vuotuinen Rock-SM-jalkapalloturnaus), Vesku kysyy.
– Mutta ei me ennen Vain elämää -kuvauksia vietetty oikeastaan koskaan aikaa yhdessä. Ei me oikeastaan tunnettu, Ressu täsmentää.
– Juu, ei me mitään sydänystäviä oltu ennen kuin Vain elämäässä istuttiin kunnolla alas ja huomattiin, että tässähän on oikeinkin paljon yhteisiä asioita. Ihan eri genreistä ollaan, mutta ei se haitannut siinä vaiheessa pätkääkään, Vesku sanoo.
PUNKKARI ja pop-laulaja. Niin lokeroitiin Vesku Jokinen nahkatakkeineen ja irokeeseineen Klamydiansa kanssa ja Ressu Redford, Bogart-yhtyeen kanssa teinihysteriaa ja soolourallaan suosikki-iskelmiä levyttänyt.
Ja 1990-luvulta pitkälle 2000-luvun puolelle näytti siltä, ettei kahden eri lokeron välillä ole yhteyttä.
Vesku kertoo, että hän oli jo yläasteikäisenä Vaasassa punkkari – eikä kaverien silmissä uskaltanut mitään muuta ollakaan:
– Jos mennään pimeimmälle 1980-luvulle, niin olinhan minä ihan puritaani sen suhteen, että kuuntelin vain punkkia. Ihan laput silmillä mentiin. Vaikka diggasin kyllä siihenkin aikaan melodioita, Dingoa ja muuta enkä Ressunkaan touhuja boikotoinut. Mutta ei sitä silloin voinut myöntää julkisesti, kun piti olla niin saatanan kova jätkä. Vaikka kuunteli räkä-hard corea ja esitti kavereille, että Exploited soi aamusta iltaan, niin kyllä silloinkin rakasti esimerkiksi Abbaa.
– Silloin oli paljon sellaista, että äijien piti olla ”kovia” ja kuunnella vain tietynlaista musiikkia. Enää ei ole onneksi enää pitkään aikaan ollut niin tiukkapipoista, Ressu sanoo.
– Jengi kuuntelee nykyisin niitä biisejä, jotka ovat niiden mielestä hyviä. Ei enää mietitä musiikkityylejä. Jos silloin yläasteikäisenä olisi sanonut, että pitää vaikka Dingosta, olisi ollut ulkona kuvioista. Nyt jengi voi olla diskossa ja tulla sen jälkeen lavan eteen kuuntelemaan meitä, Vesku kuvailee.
Yllättäen Ressu paljastaa nuoruudestaan hetken, jolloin hairahti biisin verran kaunistelemattoman punk-estetiikan puolelle:
– Ensimmäisellä bändilläni oli biisi, joka liippaa läheltä Veskun bändin nimeä. Sukupuolitauti, se meni näin, Ressu kertoo ja laulaa:
– ”Sukupuolitauti aauu / ei kukaan siitä nauti aauu!”
Molempia naurattaa.
– Meillä on siis melkein yhteinen historia! Samat asiat ovat inspiroineet molempia, Vesku sanoo.
SAUNAAN Ressu ja Vesku ajautuivat Satulinnassa pitkän kuvauspäivän jälkeen sattumalta yhtä aikaa.
– Ei sieltä ketään pois ajettu, mutta osuimme saunaan muutaman kerran samaan aikaan. Huomasimme, että muut ovat jo nukkumassa, Vesku kertoo.
– Olimme sen ryhmän yökyöpeleitä, Vesku toteaa.
Juttu luisti saman tien.
– Meitä yhdistää luottamus, Ressu sanoo.
– Kyllä. Me kerrottiin siellä saunan lauteilla toisillemme aika paljon asioita, jotka eivät leviä sieltä saunasta mihinkään, Vesku sanoo ja jatkaa:
– Yleensä suomalaisilla menee 20 vuotta ennen kuin aletaan puhua niin henkeviä kuin me siellä. Me oltiin kaksi keski-ikäistä äijää hyvin oudossa paikassa. Ehkä se vaikutti siihen, että se luottamus syntyi niin nopeasti. Ja se kestää niin kauan, kun meikäläinen syö porkkanaa alhaalta päin.
Taas kuuluu naurahdus, ja sitten ystävysten keskustelu etenee kuin pitkään yhdessä viihtyneen avioparin: toinen jatkaa toisen lausetta:
– Meidän kohdalla tärkeää on jonkinlainen välittäminen ja aitous…
– ….ja huumori on meillä aika samanlaista. Sitä oli saunan lauteilla ja muutenkin. Käkätetään samoille jutuille…
– … se huumori on pikkuisen raakaa ja mustaa, mutta kuitenkin aika hyväntahtoista.
TOISIN kuin voisi ehkä kuvitella, suomalaiset muusikot ja esiintyvät taiteilijat eivät välttämättä tapaa toisiaan kovinkaan usein. Kaikki tekevät omia töitään, rundaavat omaan tahtiinsa ja jopa kesän festivaaleja on mahdollista kiertää niin, että keikat kaverin kanssa osuvat eri päiviin, jos nyt samoille festareille on ylipäätään palkattu esiintymään.
Punkkari ja poppari eivät 2020-luvulla ole enää kaukana toisistaan, edes luovan työn osalta.
– En näe syytä, miksi emme voisi tehdä musiikkia yhdessä, Vesku sanoo.
– Ja mietittiinhän me jo yhdessä biisintekoa Arjalle.
Sepä olisikin musiikkityylien vanhojen raja-aitojen kaatelua: kansainvälistä pop-uraa tehnyt Ressu Redford ja marginaalista massasuosioon ponnistanut punkkari Vesku Jokinen kirjoittavat yhdessä kappaleen iskelmälaulaja, tangokuningatar Arja Korisevan laulettavaksi!
Ja musiikintekijät voivat tehdä yhdessä muutakin kuin musiikkia.
– Eihän siinä ole mitään rajaa, mitä me voidaan yhdessä tehdä. Voidaan käydä vaikka luistelemassa. Liikunta on meille molemmille tärkeää, Vesku sanoo.
Tai olla tekemättä. Ystävyys kantaa, vaikka yhteistä tekemistä ei jatkuvasti olisikaan.
Viimeksi he törmäsivät sattumalta Helsinki-Vantaan lentoasemalla.
– Oltiin just lähdössä häämatkalle, kun törmättiin Ressun ja hänen naisystäväänsä. Oli mukava juttutuokio, Vesku kertoo.
– Oli kiva nähdä, vaikka vain lyhyesti nähtiinkin.
YSTÄVYYS on läsnä jo nimenä myös Veskun ensi viikolla julkaistavassa uudessa biisissä, Älä lannistu ystävä. Sen hän on levyttänyt yhdessä Stigin kanssa. Stig oli mukana samalla Vain elämää -kaudella, ja kovin lämpimästi Vesku ja Ressu puhuvat myös hänestä – kuten kaikista muistakin ”leirillä” samaan aikaan olleista laulajista.
– Muistat varmaan, kun sanoit, että tulee mitä vaan elämässä vastaan, voit aina soittaa, Ressu sanoo Veskulle.
– Kyllä. Se pitää paikkansa ja tulee aina pitämään, Vesku vastaa.
– Olet osoittautunut aivan saatanan hyväksi tyypiksi.
