Uutuuskirjassa King of the street (Crime Time, 2023) sukelletaan Filip Muhosen värikkäisiin käänteisiin, mallimaailman syövereihin sekä huumepiireihin, joista tuli hallitseva osa hänen elämäänsä. Muhosen tarinan kansien väliin kokosi elokuvaohjaaja sekä dokumentaristi Tomi Salakari.
Muodista jo varhain kiinnostunut Muhonen kertoo kirjassa päässeensä ensimmäisiin mallikuvauksiinsa vuonna 1986, jolloin hän oli vain 16-vuotias. Lopulta tie vei kuuluisan Paparazzi-mallitoimiston mallikouluun. Tuolloin hänet tunnettiin syntymänimellään Ville Muhonen.
Iso käänne tapahtui kolme vuotta myöhemmin, kun Muhonen sijoittui toiseksi Suosikki-lehden maailmanlaajuisessa Farkkumalli-kilpailussa.
– Nimeni alkoi nousta esiin kaikkialla, ja pääsin Allways-mallitoimistoon, jossa minusta tehtiin mallikansio. Nopea menestys nosti hetkellisesti suosioni huippuunsa, ja koin olevani oikealla polulla. Kaikki se, mistä olin haaveillut lukemattomia muoti- ja musalehtiä selatessani, oli nyt toteutumassa, mutta olin vielä hyvin nuori, liian nuori, Muhonen kuvailee kirjassa.
Kaikki näytti valoisalta: seuraavien vuosien aikana Muhonen oli haluttu miesmalli, joka poseerasi useiden aikakauslehtien kansissa ja keskiaukeamilla. Maailma näytti olevan avoinna ja Muhonen kävi muotikuvauksissa Italiassa asti.
– Arki täyttyi glamourista ja kuvauksista, sain molemmilta sukupuolilta osakseni rajatonta ihailua, ja tässä valossa paistattelin erittäin mielelläni. Toteutin itseäni kameran edessä, se oli antoisaa aikaa, hän kertoo kirjassa.
Äkillinen suosio ja kiireiset vuodet ajoivat lopulta Muhosen väärille poluille. Mallimaailma sai jäädä, sillä nyt täysi-ikäistynyt Muhonen alkoi ”pelata huumeiden ja alamaailman kanssa”.
– Tuhlasin kaikki rahani aineisiin. Oman käyttöni uskoin pitäväni hallinnassani: minä hallitsin, eivät huumeet. Mallimaailma jäi taakse, nyt diilasin huumeita, ja valtavan kontaktimäärän ansiosta nousin hyvin nopeasti merkittäväksi tekijäksi, hän kertoo kirjassaan.
Uutuuskirja on syväsukellus miesmallina toimineen Filip Muhosen huumekuvioihin ja rakkauselämään.
Suomen piirit alkoivat käydä jossain kohtaa liian pieniksi, jolloin Muhonen pakeni Miamiin. Seuraavina vuosina Muhosen elämä ajautuu huumeiden takia yhä syvempään syöksykierteeseen Yhdysvalloissa. Koko aikuisikänsä huumeille omistanut Muhonen palaa lopulta takaisin Suomeen, jossa hän päättää aloittaa heroiinin välittämisen.
Hän myös kertoo kirjassa käyttäneensä itse runsaasti erilaisia huumeita.
– En tiedä, kauanko pyörin ja missä, sillä aineet, määrät, velat ja paikat muuttuivat yhdeksi sumeaksi tripiksi, hän kuvailee.
– Vedin lisää aineita heti, kun aikaisemman annoksen vaikutus alkoi vähentyä.
Muhonen yritti usein päihteetöntä elämää, mutta repsahti aina uudelleen. Hän sai kaksi lasta kahden eri naisen kanssa taistellessaan huumehelvetin keskellä.
Vuodesta 2006 alkaen Muhonen oli jälleen katkaisuhoidoissa eri paikoissa, ja päätyi lopulta muun muassa Kalliolan Kiskon klinikalle, josta hän sai paljon apua.
Koko elämän suunnan muuttava tilanne tuli eteen syksyllä 2008, jolloin Muhonen kertoo päässeensä hoitojaksolta takaisin Helsinkiin. Hän halusi maksaa takaisin yhteiskunnalle ja päätti opiskella nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi Kanneljärven opistolla.
Harjoitukset ja työt hän teki vaikeasti tavoitettavien nuorten parissa. Muhonen kuvailee, että hänen tilanteensa johdatti hänet lopulta tuolloin hengellisiin piireihin ja pappina toimineen Teemu Laajasalon luokse. Laajasalon kanssa käydyt keskustelut johtivat siihen, että hän pyysi Muhosta Agricolan kirkolle lounaskahvilan isännäksi.
Noina aikoina tapahtui kohtaaminen, joka muutti Muhosen elämän: hän tutustui laulaja Jippuun, joka oli tuolloin nousemassa suureksi tähdeksi. He tapasivat kokouksissa, menivät yhdessä seurakunnan tilaisuuksiin ja kävivät pitkiä keskusteluja elämästä.
– Samalla kun etsin uutta alkua ja tukevaa perustaa jalkojen alle, tutustuin ihmiseen, joka niin ikään kävi läpi haastavia aikoja. Jipulla oli päättynyt ihmissuhde alkoholistin kanssa ja tunsimme yhteyttä, jota vain kaksi rikkinäistä ihmistä voi tuntea, Muhonen kertoo kirjassa.
Laulaja Jippu oli kovassa nosteessa vuonna 2009.
Rakkaus roihahti. Muhonen kuvailee kirjassa sen tulleen ”kuin salama kirkkaalta taivaalta”.
– Sitä oli ollut ilmassa jo aiemmin, ja viihdyin hänen seurassaan, mutta nyt oli kuin olisimme janonneet toisiamme loputtomasti. Olimme riippuvaisia toisistamme.
Myös Jippu pääsee ääneen kirjassa. Jippu kertoo kiinnittäneensä heti huomion Muhosen persoonalliseen olemukseen.
– Filip oli ollut mallina, hän oli erikoinen tyyppi. Hän oli huvittavan hellyttävä tapaus, jolla oli sossusta saadut pullonpohjalasit, jotka eivät sopineet hänelle ollenkaan. Pidin venäläisestä kulttuurista, Filip oli venäläinen äitinsä puolelta, Jippu kertoo kirjassa.
– Tunsin Filipiin syvää kiintymystä, suhteemme oli lämmin, suorastaan symbioottinen. Se toi arkeemme turvallisen tunnemaailman. Tuin Filipiä, kannustin opiskelemaan, matkustelimme paljon ja perheeni otti Filipin vastaan avoimesti ja rakkaudella.
Myös Muhonen muistelee lämpimästi suhteen alkuaikoja. Mieleen ovat jääneet levyjulkkarit, silmäätekevien kokkarit ja Jipun valtaisa suosio.
– Oli selvää, että Jippu oli tuolloin yksi Suomen ykkösartisteista. Siinä oli suuren maailman meininkiä.
Vuoden kuluttua Muhonen kosi Jippua.
– Olin kyennyt elämään raitista elämää, ja kaikki rutiinit ja työt tukivat uutta polkuani. Suhde Jippuun toi mukanaan uusia tasoja, tasapainotti ja teki elämästä merkityksellistä.
Hektinen elämä vaati kuitenkin lopulta veronsa. Jippua revittiin Muhosen mukaan ”joka suuntaan”, ja hän alkoi saada vihjeitä siitä, että kaikki ei ollut kohdallaan. Häitä lykättiin.
Kun yhteiseloa oli takana kaksi vuotta, häät pidettiin lopulta Agricolan kirkossa, josta heidän tarinansakin oli saanut alkunsa.
– Naimisiin meneminen korjasi tilanteen hetkeksi, painoi ongelmat taka-alalle. Onnea ei kuitenkaan jatkunut loputtomiin. Huuma alkoi haihtua, ja elämä otti askeleen eteenpäin, vaikka me emme sitä vielä halunneet myöntää, Muhonen kertoo kirjassa.
Sitten Jipun ystäväpiiriin ilmestyi ”tatuoitu heppu”, joka kirjan mukaan ”pommitti Jippua” taukoamatta.
– Olen myöhemmin ymmärtänyt, että saatoin olla suhteessamme henkisesti liian hallitseva. Siinä vaiheessa Jippu otti askeleen poispäin, perääntyi ja haki rakkautta ja tukea muualta, Muhonen pohtii
Jippu vahvistaa kirjassa avioliiton hiipuneen.
– Symbioottinen suhde oli muuttunut räjähdysherkäksi. Oliko se sitten arjen paineita vai mitä, mutta riitelimme. Filip oli temperamenttinen mies ja tulistui, mutta ei ollut koskaan väkivaltainen.
Jippu myöntää, että suhteen loppuvaiheessa kuvioihin tuli ”tatuoitu kovis”, joka lähestyi häntä ja pommitti treffipyynnöillä.
– Uusi mies oli minulle tietoinen rangaistus teoistani, sellaisena sen itse koin. Siinä katseessa ei ollut ihastumista tai rakastumista, se oli hyväksikäyttöä ja vallankäyttöä miehen puolelta ja totaalinen alistuminen minun puoleltani. Siitä seurasi väkivaltaa ja järkyttävä kohtalo, mutta koin ansainneeni sen.
Filip Muhonen kertoo uudessa kirjassaan roisin rehellisesti elämänsä karikoista ja selviytymisestä.
Ero tuli vuonna 2011, ja se syöksi Muhosen pimeyteen. Hän kuvailee, että ahdistus oli valtava ja maailma musteni. Ero oli vaikea paikka myös Jipulle.
– Ikävöin Filipiä monta kertaa. Filip oli hyvä ihminen, rehellinen ja uskollinen. Hän palvoi minua ja olisi tehnyt puolestani mitä vain. Koin, etten ollut Filipin arvoinen, Jippu sanoo.
Eron jälkeen Muhonen ajautui jälleen huumeiden pariin. Poliisi otti lopulta Muhosen kiinni, koska näyttöjä vuosikausien rikoksista oli tarpeeksi. Muhonen kuvailee kirjassa, että hänen rikoksensa olivat kiistattomia, vaikkakin ”määrät olivat olleet jälleen pieniä, mutta toistuvia”. Muhonen onnistui välttämään lopulta vankilan, sillä tuomio muutettiin yhdyskuntapalvelukseksi.
– Kun tuomio tuli, olin helpottunut. Yhdyskuntapalveluksi muutettu vankilarangaistus sitoisi minua vielä pitkäksi aikaa, mutta olin välttänyt kiven sisään joutumisen, Muhonen kertoo kirjassa.
Onnen Muhonen löysi lopulta Marika-nimisen naisen kanssa. He menivät naimisiin elokuussa 2021.
Tänä vuonna 53 vuotta täyttävä Muhonen elää nykyään raitista elämää. Kirjan loppusanoissa Muhonen kertoo opiskelevansa lähihoitajaksi ja tehneensä työharjoittelujaksoja Minnesota-hoidossa.
– Jonain päivänä olen siellä auttamassa toista rikkinäistä oikealle polulle. Se on velvollisuuteni ja lahja, jonka haluan antaa muille apua tarvitseville, Muhonen toteaa kirjassa.
