Kun Micaela Röman (o.s. Metso) vuonna 1996 osallistui televisio-ohjelma Jyrkin työhaastatteluun, hänet pantiin haastattelemaan ulkomaista bändiä englanniksi suorassa lähetyksessä. Se sujui hyvin, sillä 26-vuotiaalla Metsolla oli jo paljon työkokemusta Yleisradion ruotsinkielisistä radio- ja tv-ohjelmista.
Varsinainen yllätys koitti kuitenkin tulikokeen jälkeen, kun Metso meni suoraan kuvauksista kahvilaan.
– Katsoin sua juuri telkkarista, kahvilan työntekijä naurahti.
Jyrkin ensimmäinen lähetys oli tammikuussa 1997.
Tapaus kuvastaa, miten nopeasti Römanin ja muiden supersuositun Jyrkin juontajien kasvot tulivat suomalaisille tutuiksi. Populäärimusiikkiin keskittyvää ohjelmaa esitettiin suorana joka arki-iltapäivä. Röman oli mukana vuosituhannen vaihteeseen eli reilut kolme vuotta.
Työtahti oli tiivis ja katsojien palaute intohimoista. Röman kokee, että etenkin ohjelmaan myöhemmin tulleita verrattiin alkuperäisiin tekijöihin. Hän itse sai kritiikkiä esimerkiksi suomen kielen taidostaan. Myös kokemuksen puute suorista lähetyksistä välittyi katsojille.
– Alkuaikoina sain paljon kritiikkiä, ja se oli haastavaa aikaa mutta ei pahalla tavalla. Tykkään haasteista. Purin hampaita yhteen ja ajattelin, että tehdään sitten vielä paremmin.
Nyt jälkikäteen ajateltuna Röman pitää hyvänä sitä, että oli Jyrkiin mennessään jo 26-vuotias ja alan töitä tehnyt.
Micaela Röman on kiitollinen, että sai olla mukana Jyrkissä. Siellä syntyneillä ystävyyssuhteilla ja työkokemuksella on ollut iso merkitys loppuelämälle.
– Minulle se oli työ siinä missä muutkin. Julkisuus sen ympärillä oli uusi lisä, mutta se ei määrittänyt sitä, millä tavalla teen itse työtä.
Etukäteen Röman ei syvällisesti miettinyt, mitä Jyrkin juontajana toimiminen tekijöilleen aiheuttaa. Julkisuuteen ei valmennettu. Työn alettua suosio hahmottui nopeasti, sillä jo töistä lähtiessä Lasipalatsin edessä odotti joka iltapäivä joukko nuoria.
– Siitä joko avautui polku läpi tai sitten ryhmä tiivistyi niin, ettei läpi päässyt. Faneilla oli meille juontajille asiaa joko ohjelman vieraista tai meistä itsestämme.
Minne vaan Röman meni, aina joku katsoi ja usein tuli myös juttusille. Välillä se ei häirinnyt lainkaan. Ihmiset lähestyivät kivalla tavalla ja olivat mukavia.
Toisinaan Röman olisi kuitenkin halunnut istua esimerkiksi ravintolassa rauhassa omien ystäviensä kanssa. Kun hän mainitsi siitä ystävällisesti tuntemattomille, nämä saattoivat ottaa nokkiinsa.
– Siihen aikaan se, että tapasi jossain tv:stä tutun ihmisen, oli isompi juttu. Minustakin soiteltiin lehtiin, että olen koppava ja pissa on noussut päähäni, koska olin ilmoittanut haluavani olla tässä nyt omalla porukalla.
Jyrkin jälkeen Micaela Röman halusi elää omaa elämäänsä ilman päivittäistä läsnäoloa ihmisten televisioissa.
1990-luvun lopussa ihmisten käytössä ei ollut kännykkäkameroita ja nykyisenkaltaista somea. Röman on siitä tyytyväinen.
– Jos silloin olisivat olleet käytössä kaikki nykypäivän kanavat ja julkkiksia vain sen verran kuin 90-luvun puolivälin jälkeen Suomessa oli, niin paine meitä kohtaan olisi ollut sietämätön. Vaikka meitäkin vahdattiin ja joissain tilanteissa jahdattiin, niin kännyköiden ja somen puuttuminen oli yksi syy siihen, että selvisimme siitä suhteellisen täysipäisinä.
Micaela Röman lopetti Jyrkissä omasta halustaan. Hän koki ohjelmaformaatin tarvitsevan ainaista uudistumista ja olevan itse lähes kolmikymppisenä jo aika aikuinen tekemään nuoriso-ohjelmaa. Röman tunsi tehneensä työnsä hyvin. Oli hyvä hetki lopettaa.
Jyrkin jälkeen hän meni vuodeksi radioon tehtävään, jossa häntä kuultiin ohjelmassa harvoin.
– Halusin taustalle. Halusin vähäksi aikaa pois. Halusin elää omaa elämääni ilman päivittäistä läsnäoloa ihmisten televisioissa.
Sen jälkeen Röman ei ole tietoisesti väistellyt ison julkisuuden töitä, mutta hänen uransa eteni luontevasti esimiestehtäviin. Toimittajan ja juontajan työt julkisuudessa ovat olleet Jyrkiä rajatummalle yleisölle. Nykyään hän toimii viestintäalan yrittäjänä.
Micaela Römanilla on yhä asiaan kuuluva pipo.
Yli kahden vuosikymmenen jälkeenkin ihmiset silti muistavat hänet yhä. Yksi hauskimmista tunnistamisista tapahtui muutama vuosi sitten, kun Röman kävi kotikunnassaan Sipoossa hakemassa myyjän kodista nettikirppikseltä ostamaansa huonekalua. Kun myyjän aviomies tuli kotiin ja näki Römanin, mies jähmettyi totaalisesti.
– Myyjä soitti myöhemmin perään ja pahoitteli. Mies oli tunnustanut säikähtäneensä sitä, että hänen nuoruusvuosiensa suurin ihastus oli nyt hänen kodissaan, Röman nauraa.
Römanin perheeseen kuuluu nykyään mies, kaksi lasta ja koira. Tunnettuudesta hän ei ole päässyt. Sipoossa hänet tunnistetaan ennen kaikkea kunnallispoliitikkona.
– Lapset eivät halua lähteä kanssani kauppaan, koska juttelen siellä niin paljon kaikkien kanssa!
Micaela Röman (silloin vielä sukunimellä Metso) kuvattuna Helsingissä heinäkuussa 2003.
