Näyttelijä Sigourney Weaver oli 1980-luvulla kenties yksi maailman tunnetuimmista Hollywood-tähdistä. Ensimmäisestä Alien-elokuvasta julkisuuteen noussut newyorkilaisnäyttelijä on ehtinyt tehdä urallaan monenlaisia rooleja niin komedioissa kuin vakavammissakin elokuvissa.
73-vuotias Weaver esiintyy jälleen merkittävässä roolissa keskiviikkona ensi-iltansa saaneessa vuoden 2009 Avatar-elokuvan jatko-osassa Avatar: The Way of Water, tosin ei tällä kertaa Avatar-ohjelmaa johtavana Grace Augustinena.
Näyttelijä ei ole viime vuosina varsinaisesti hidastanut työtahtiaan, muuta suuren budjetin jättispektaakkeleissa häntä on nähty viime vuosina enää harvoin.
Kuudelle vuosikymmenelle ulottuva ura on joka tapauksessa jättänyt lähtemättömän jälkensä elokuvaviihteen maailmaan. IS kokosi tähän artikkeliin kiinnostavia yksityiskohtia matkan varrelta.
Weaver kuvattuna uuden Avatar-elokuvan ensi-illassa Los Angelesissa 12. joulukuuta 2022.
Weaverin hieman erikoisempi etunimi ei ole hänen vanhempiensa käsialaa, sillä hänet kastettiin Susan Weaveriksi. Näyttelijä valitsi kutsumanimensä itse ollessaan 14-vuotias.
– Kun olin 14, luin Kultahattua ja valitsin nimen kirjasta. Kaipa minä kyllästyin nimeeni, joka oli Susan, Weaver kertoi CBC:n keskusteluohjelmassa vuonna 1981.
Ajat muuttuivat, mutta nimi pysyi. Weaver kertoi vanhempiensa kutsuneen häntä jonkin aikaa S:ksi, ”jos vaikka olisin halunnut palata vanhaan nimeen”.
Manhattanilla varttunut Weaver seurasi opinnoissaan juuriaan showbisneksessä. Hänen isänsä Sylvester L. Weaver toimi NBC-televisiokanavan toimitusjohtajana vuosina 1953–1955, ja kehitti vielä tänäkin päivänä suositun Tonight Show -keskusteluohjelmakonseptin.
Hänen äitinsä Elizabeth Inglis (myös Elizabeth Earl) oli puolestaan brittinäyttelijä, joka tunnetaan roolistaan vuoden 1940 elokuvassa Kirje.
Sisäoppilaitoksessa Connecticutissa opiskeltuaan Weaver siirtyi Stanfordin yliopistoon ja suoritti englannin opintoja. Stanfordista matka jatkui toiseen huippuyliopistoon, Yaleen, jossa hän opiskeli näyttelijäksi.
Nuori Sigourney Weaver. Tarkka kuvausajankohta ei ole tiedossa.
Hän opiskeli Yalessa samaan aikaan näyttelijä Meryl Streepin kanssa. Streep sai opintojen aikana usein keskeisiä rooleja, kun taas Weaver joutui tyytymään pienempiin rooleihin.
Tämä ei kuitenkaan estänyt Weaveria, joka ponnisteli eteenpäin huolimatta hänen opettajiensa nihkeästä suhtautumisesta. Osa opettajista kutsui häntä jopa lahjattomaksi.
Hänen omistautumisensa kannatti. Vain neljä vuotta Yalesta valmistumisen jälkeen hänet valittiin koko uransa määrittävään rooliin.
Uransa teatterilavoilla ja 70-luvun Somerset-saippuasarjassa avannut Weaver sai ensimmäisen elokuvaroolinsa vuonna 1977 Woody Allenin tähdittämässä ja ohjaamassa Annie Hallissa. Hänen osuutensa kesti tosin vain kuusi sekuntia, ja hän nettosi suorituksestaan 50 dollaria.
Weaverin ei kuitenkaan tarvinnut kituuttaa nälkäpalkoilla kauaakaan, sillä jo seuraava rooli takasi hänelle paikan elokuvahistorian lehdillä.
Weaverin esittämä Ellen Ripley oli yksi ensimmäisiä naistoimintasankareita.
Parhaiten Weaver muistetaankin uraauurtavasta roolistaan Ellen Ripleynä vuonna 1979 ensi-iltansa saaneessa tieteiskauhuelokuvassa Alien – kahdeksas matkustaja ja sen myöhemmissä jatko-osissa.
Weaverin Ellen Ripley oli ensimmäisiä naispuolisia scifi-toimintasankareita, ja ensimmäisen Alien-elokuvan menestys avasi ovia myöhemmille naistoimintasankareille, mutta myös Weaverille itselleen.
Liekinheittimen kanssa heiluva Ellen Ripley on yksi toimintaelokuvien ikonisimpia hahmoja.
1980-luvulla Weaver tuli suurelle yleisölle tutuksi Alien-jatko-osan Aliens (1986) lisäksi myös muun muassa Ghostbusters – haamujengi (1984) -elokuvasta ja sen vuoden 1989 jatko-osasta.
Hän teki töitä todistaakseen monipuolisuutensa ja näytteli dramaattisia rooleja elokuvissa Silminnäkijä (1981) ja Rakkaus veitsenterällä (1982). Sumuisten vuorten gorillat (1988) ja Working Girl – tieni huipulle (1988) toivat puolestaan Weaverille Golden Globe -palkinnot sekä Oscar-ehdokkuuksia.
Omia stunttejaan esimerkiksi Alien-elokuvissa tehneenä Weaver ei ole koskaan kaihtanut fyysisesti haastavia työtehtäviä. Sumuisten vuorten gorillat -elokuvan kuvauksissa toimintasankari joutui kuitenkin tosipaikan eteen, kun pahantuulinen urosgorilla kävi hänen kimppuunsa ja työnsi hänet selälleen.
– Gorilla tuijotti minua jatkuvasti. Yhtäkkiä se nousi pystyyn, juoksi ylös mäkeä ja kaatoi minut maahan, Weaver muisteli Daily Mailin haastattelussa vuonna 2010.
Weaver oli kauhuissaan, mutta onnistui välttämään paniikin tukalasta tilanteesta huolimatta.
Ruandassa kuvauksissa vietetty aika teki Weaveriin suuren vaikutuksen. Hän innostui Sumuisten vuorten gorillojen jälkeen luonnonsuojelusta.
– Tunsin oloni hyytelömäiseksi, sydämeni pysähtyi ja kuulin vain veren pauhun suonissani.
Lopulta gorilla perääntyi.
– Se ei purrut tai repinyt käsiäni irti, mutta noin viiden minuutin kuluttua kuulin sen rynnistävän ylös mäkeä terrorisoimaan jotain naarasta.
Elokuvan tekemisessä avustaneen Dian Fossey -instituutin jäsen vitsaili jälkeenpäin, että Weaver oli liittynyt harvojen ja valittujen gorillojen uhreiksi joutuneiden kerhoon.
90-luvun aikana Weaver teki vielä kaksi Alien-elokuvaa. Tuolta ajalta hänet muistetaan myös muun muassa elokuvista Copycat – Kopiomurhaaja (1995), Jäämyrsky (1997) sekä hulvattomasta Galaxy Quest -komediaelokuvasta (1999).
Ellen Ripley nähtiin Alien 3 -elokuvassa siilitukkaisena.
Brunettena lähes poikkeuksetta esiintynyt Weaver muutti Galaxy Questia varten tyyliään ja esiintyi yllättäen blondina. Weaverin hiustyyli koki muutoksen myös Alien 3 -elokuvassa, jossa hänet nähtiin siilitukkaisena.
Muita muistettuja elokuvia tähden uralla ovat muun muassa Sydäntenmurskaajat (2001), Kylä (2004), Avatar (2009) sekä The Cabin in the Woods (2011). Viime vuosina hänet on nähty esimerkiksi uusissa Ghost Busters -elokuvissa sekä kokeellisessa tieteiskauhua maalailevassa Oats Studios -lyhytelokuvasarjassa.
Oscar-ehdokkuuksia Weaverille on kertynyt kolme: parhaan naispääosan ehdokkuudet vuosina 1987 ja 1989 Aliens ja Sumuisten vuorten gorillat -elokuvista sekä parhaan naissivuosan ehdokkuus vuonna 1989 elokuvasta Working Girl – tieni huipulle.
Weaver esiintyi Galaxy Quest -elokuvassa poikkeuksellisesti blondina.
Kauhu- ja jännityselokuvista tuttu näyttelijä on kertonut, ettei ole oikeassa elämässä ollenkaan niin peloton kuin monet hänen esittämänsä hirviöitä ja rikollisia päihittävät toimintasankarit.
Weaver kertoi vuonna 2009 brittiläiselle Express-lehdelle pelkäävänsä pahoin monia asioita, mainiten erityisesti hissit ja maanjäristykset.
– Olen hyvin erilainen kuin imagoni antaa ymmärtää. Olen kohdannut elokuvissa avaruusolentoja, haamuja ja gorilloja, mutta tosiasiassa monet asiat pelottavat minua.
– Kuten hissillä matkustaminen. Olen jäänyt pari kertaa loukkuun sellaiseen. Jos olen yksin hississä pelkään kuollakseni. Tarkistan aina milloin sen kunto on viimeksi tarkastettu. Enkä koskaan voisi asua Los Angelesissa, koska pelkään maanjäristyksiä, Weaver kertoi.
Jonkinasteista säikkyyttä tukee myös Kylä-elokuvasta Weaverin kokema kauhu. Hän paljasti vuonna 2004 The Timesille nähneensä ahdistavia painajaisia kahden viikon ajan luettuaan elokuvan käsikirjoituksen.
– Se oli hyvin epätavallista, kun otetaan huomioon, että olen altistunut urani aikana monesti tällaisille ideoille... alitajuntani ei vain voinut käsitellä sitä.
Weaver vuonna 2006 Edinburghissa Skotlannissa.
Weaver on joutunut uransa aikana kamppailemaan jatkuvasti pituutensa kanssa. Hän on itse kertonut olevansa reilut 180 senttimetriä pitkä, mikä on vähentänyt erityisesti ”tyttöystävän” roolien tarjontaa monien tunnettujen miesnäyttelijöiden ollessa häntä lyhyempiä.
– Olen menettänyt monia rooleja pituuteni takia, olen korkokengissä 190 senttiä pitkä, Weaver kertoi The Independentille vuonna 2009.
– Jos astun huoneeseen, ja miesnäyttelijä nousee seisomaan ja istuutuu heti takaisin alas, kuulen päässäni: ”Tämä rooli ei ole minua varten”.
Lapsuus ”pitkänä tyttönä” ei ollut näyttelijälle helpoin mahdollinen. Kiusaamisen lisäksi hänen kasvuaan pidettiin niin epänormaalina, että hänen vanhempansa lähettivät hänet lääketieteellisiin kokeisiin.
– Se, että olin jo 11-vuotiaana 180-senttinen, herätti ympärillä olevissa ihmisissä huolta, Weaver kertoi The New York Timesille vuonna 2020.
Weaver näytti kuvia valtameren pohjassa lokakuussa 2006 New Yorkissa järjestetyssä YK:n lehdistötilaisuudessa, jossa käsiteltiin avomeren pohjatroolausmenetelmien aiheuttamia tuhoja.
Toisaalta pituus on ollut myös eduksi. Weaverin mukaan häntä on harkittu joskus rooleihin, jotka on alun perin kirjoitettu miehille. Näin kävi esimerkiksi ikonisen Alien-elokuvan kanssa.
– Se, etten sopinut perinteiseen muottiin, on tehnyt mielestäni urastani paljon mielenkiintoisemman.
Hän on toistuvasti kertonut saapuneensa Alienin koe-esiintymiseen korkeakorkoisissa saappaissa. Tilanne on piirtynyt selkeänä myös ohjaaja Ridley Scottin muistiin.
– Menin tapaamiseen hänen [Weaverin] kanssaan. Hän ilmestyi paikalle – hänellä oli afro ja korkokengät, hän oli varmaan 230 senttiä pitkä. Tuntui kuin olisin mennyt lounaalle muumion kanssa, Scott kertoi vitsaillen vuonna 2017.
Weaver on pitänyt yksityiselämänsä mahdollisuuksien mukaan tiukasti poissa julkisuudesta. Hän on ollut naimisissa puolisonsa, ohjaaja Jim Simpsonin, kanssa vuodesta 1984. Pariskunnalla on vuonna 1990 syntynyt tytär Charlotte.
Weaver kommentoi liki 40-vuotista avioliittoaan InStyle-lehdelle vuonna 2021. Hänen mukaansa liiton salaisuus on se, että he sopivat hyvin, mutteivät liian hyvin yhteen.
– Olen aina uskonut siihen, mitä psykologialehdissä sanotaan: Mitä tahansa on vialla nykyisessä suhteessasi, tulet kokemaan sen uudelleen seuraavassa. Joten, miksi en pysyisi tämän löytämäni upean miehen kanssa ja selvittäisi asioita hänen kanssaan?
Weaver miehensä kanssa Oscar-gaalassa helmikuussa 2020.
Tyttärensä suhtautumista näyttelijä-äidin asemaan Weaver pui Daily Mailin haastattelussa vuonna 2010.
– Muistan, kuinka eräs ystäväni sanoi tyttärelleni: ”Etkö tiedä, että äitisi on valtava feministi-ikoni kaikille naisille?” Ja hän sanoi: ”Se menee kategoriaan asioita, joita minun ei tarvitse tietää”.
Tulevaisuudessa uransa liekinheittimen kanssa heiluneena sankarina aloittanut tähti tuskin hidastaa vauhtiaan, ja heittäytyy mitä erikoisempiin projekteihin avoimin mielin.
Nyt ensi-iltansa saaneen Avatar-jatko-osan lisäksi Weaver on kiinnitetty lukuisin muihinkin tuleviin James Cameronin luotsaamiin Avatar-elokuvaprojekteihin, joiden alustava aikataulu ulottuu aina 2020-luvun lopulle saakka.
Töitä riittää ainakin 80-vuotispäiville asti.
